Resolutions

Uusi vuosi, uudet kujeet...
vai miten se nyt menikään.
Vielä siis reilu vuorokausi vanhaa vuotta jäljellä.
Sopiva hetki siis miettiä lupauksia uudelle vuodelle.

Lupauksen tulisi olla haastava, jotta se laskettaisiin kunnon lupaukseksi.
Ei sellainen, jota ei tietoisestikaan aio pitää.
Eikä sellainen, joka on liian helppo pitää.

En voi luvata lopettaa tupakointia, koska en teknisesti ottaen polta.
se olisi lupauksena siis liian helppo pitää.

Enkä voi luvata lopettaa alkoholin käyttöä, koska on hetkiä, jolloin tarvitaan jotain jolla turruttaa tuska.
"Jos joskus liikaa muistankin,juon vielä yhden, niin muistan taas paljon huonommin."
Tämä lupaus olisi siis niitä, joita ei tietoisestikaan aio pitää.

Mutta lupaan, että joka päivä, edes hetken verran, aion yrittää olla onnellinen.
Iloita jostain pienestä (tai suuremmastakin) asiasta.
Joku voisi pitää tätä liian helppona lupauksena,
mutta ottaen omat olosuhteeni huomioon, tämä lupaus saattaa toisinaan olla varsinkin vaativa.
Toivon vaan, että pystyisin sen pitämään.

"Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin."

TOIVERIKASTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE, JOTKA JAKSAA TÄTÄ RAKASTA BLOGIANI LUKEA!

Ale ale ale ale ale-aaa

Kummaa mitä alennusmyynnit saa ihmisissä aikaan.
Otteita asiakkaiden kommenteista eilen (ei vielä alennusta) ja tänään (eka alepäivä)

"Miksei teillä voi olla alennusta kun kaikilla muillakin on?"
-niin miksiköhän?
"Enkö mä voisi saada jo tänään näistä alennusta, kun mä en pääse tänne huomenna ja sitä nää menee"
- ööö, et!
" Siis mä oikeesti haluun nää halvemmalla, mä haluan nähdä johtajan, mähän osti viime viikollakin viisi paitaa!"
- no siis siinä tapauksessa, kun kerran viime viikollakin ostitte! as if...
"Voinko mä varata nää tänään ja ostaa sit huomenna kun ne on halvempia"
- sori, et voi


"Miksei teiän uuden sesongin tuotteet voi olla alennuksessa...epäreilua"
- eikö nää vanhan sesongin vaatteet riitä
"Siis onko tää paita alennuksessa, kun tässä ei oo alehintaa ja noissa muissa on?"
- joo...ei kun just tota 4-5 kokoa ei oo alennettu mut muut koot on, et valkkaa niistä
"Siis mä ostin just numeroa liian pienet kengät, voitko varata mulle ne oikeen kokoset?"
- ei, kun aletuotteita ei varata, senkun palautat jos ei oo sopivat.
"Mä palautan nyt tän normaalihintaisen takin ja ostan sen sit uudestaan alennuksella"
-sen kun palautat, mutta aleen se laitetaan vasta huomenna, muutenhan kaikki tekis niin.

Tässä vaan murto-osa idiooteista kommenteista.
Näiden kommenttien lisäksi olen joutunut kestämään hirveää sotkua,
limua ja jäätelöä tahmana lattialla (siis vaatekaupoisssahan saa syödä),
huutoa, itkua ja löytänyt vaatteita mitä kummallisimmista piiloista.

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee alennusmyynneissä?

Löytyipäs..

Joululevyni oli hukassa.
Löysin sen aamulla vahingossa.
Nyt kuuntelen sitä ja toivon saavuttavani joulumielen.

Lempparini levyllä on ehdottomasti
Alvin & the Chipmunksien Christmas Time Is Here.
"me, I want a hoola-hoop" :)

Mutta siis poistun tästä joulun viettoon ja toivottelen kaikille hyvää joulua.

MERRY CHRISTMAS, JOYEUX NOEL, FELIZ NAVIDAD, GOD JUL, FROHE WEIHNACHTEN, BUON NATALE!

Talvipuutarhaan

Joulua ei voisi seesteisemmin ja kauniimmin aloittaa kuin SMG:n keikalla.
Terhi Kokkonen on kuin enkeli.
Joel kitaran kanssa hyvä paimen ja Antti Lehtinen takapiruna pitää showta kasassa.

Häiriönä lesboparikunta, Terhi-wannabeet.
Sori, ei onnistu....teistä ei enkeliä tuu tekemälläkään!
Maksoin Smg:stä, en lesbojen Idolisista.

Illan pelastaa uudet taivaallisista soinnuista koostuvat biisit ja hyvä seura.
Kiitos siitä.

Tulkoon joulu!


"Iltaisin saatan istua ja tuumia kevyitä siitä
mitä mahdat puuhata vieraalla maalla
ja tiedän etten jaksa tulla takaisin

mutta jos haluat voin talven jälkeen
tulla sua vastaan

Ja mä vien sut talvipuutarhaan
ja jonnekin korkealle
että tiedät miltä näyttää tasainen maa
Sieltä mä tuun
Sinne mä jään
Mutta päivän tai kaksi
annan kaikkien luulla sua
mun rakastajaksi"

Pukkia vailla

Ärsyttää.
Tänäänkään ei tullut pukkia.
Minulla on niitä kahdeksan.
Viimeinen ja ratkaiseva puuttuu.
Sydämet ja tähdet on pyllystä.
Enää kolme luukkua jäljellä :(
Apua.

Läpi jään

Sain tänään joulukortin.
Hetkeksi liikutuin ja vedet nousi silmiin. Sitten olin yhtä hymyä.
Lämmin tunne.
Eikä sitä tunnetta saa tänään minulta pois edes kylmä viima.

"Mieleeni kasvosi ikuistin
Oot ihanampi kuin muistin

Sun nimeäsi toistin
Se tarttui kieleen

Mä sinut kyllä löydän
Puhdistaisimme pöydän
Sä painuit mieleen

Läpi jään
Kylmän sään

Lämpimään
Kuljen vaan

Jotta taas
Sun kauneutesi nään"

Suffering a bad case of I.O.D

I.O.D eli informaatio överit
Älkää hyvät ihmiset opiskelko liikaa. Siitä seuraa vain sekavia unia.

Viime yön kolmen tunnin aikana näin seuraavaa:

Olin kirjastossa käymässä, josta minun siis piti etsiä itselleni kirjoja. Ystäväni oli mukana pitämässä seuraa.
Kirjasto oli outo, en ole ikinä nähnytkään moista.
Iso eteinen johon pitää jättää vaatteet ja laukut.
Siitä kirjahyllyjen sekaan ja niiden jälkeen iso alue täynnä tietokoneita, sitten taas lisää kirjahyllyjä.
Sitten joku välitila, josta johtaa ovia muihin huoneisiin.
Koska haluan olla hyvä kristitty autan vierasta mummoa etsimään Mannermaan kirjaa, jota ei kuitenkaan koskaan löydy mistään.
(mainittakoon tässä siis, että olen tekemässä kandiania diakoniaan liittyen, eli siitä siis auttamisen halu)

Yhtäkkiä huomaan olevani kirjastossa edelleen paniikissa etsimässä sitä kirjaa, vaikka kirjasto on suljettu jo muilta ihmisiltä. Ovet eteiseen on lukittuina ja vaatteet eteisessä. Kotiinpääsy evätty ja on pakko viettää yö kirjastossa.
Uneksin koko yön sinisestä lootuksen kukasta.
(ehkäpä olin tiellä valaistukseen tai sitten liikaa buddhalaisuutta Smartin kirjasta)

Aamulla herään oudossa huoneessa siihen, että ystäväni keskustelee viereisessä huoneessa poikaystävänsä kanssa minusta.
Kuuntelen kun minua herjataan, siitä että valitan aina työmäärästäni. Vali sitä, vali tätä.
Olen järkyttynyt. Miksei hän sano tätä minulle suoraan.
Yritän peittää korvani ja huomaan tuijottavani yhtäkkiä kultaista, mutta elävää buddhapatsasta.
Olen alasti ja buddha alkaa opettaa minulle meditointia. Mietin koko ajan vain kuumeisesti miten pääsisin buddhasta eroon ja löytäisin vaatteeni ja pääsisin kotiin.
Buddhan maha alkaa kasvaa hirvittävällä vauhdilla....ja sitten herään.

Mitä tähän enää voi sanoa?
Tieto lisää tuskaa

Ei muumitaloa lukita yöksi...

Piparkakkutalon tekeminen ei ole kivutonta puuhaa.
Ainakaan muumitalon.
Kädessä toisen asteen palovamma.
Sokeri on hottia.

Herkkää...

Viime aikoina sydäntäni on liikuttanut herkkyys.
Herkkyys, joka lähtee kahden ihmisen välisestä suhteesta.
Olkoon se sitten ystävyyttä, sielunkumppanuutta, äidin ja lapsen suhde tai rakastavaisten suhde.

Äidin suhde lapseensa (varsinkin esikoiseensa) on jotenkin kaunis. Se sisältää jotain niin sanoin kuvaamatonta. Ehdotonta rakkautta, joka tuo herkkyyden näiden kahden väliseen suhteeseen.
Lapsi on äidin oma, äidistä erilliseksi tullut, mutta silti aina yhtä äidin kanssa.
Tätä suhdetta on vaikea mennä rikkomaan, mutta jos niin tekee,
se jättää parantumattomat arvet molempien osapuolien sieluun.
Tämän suhteen herkkyys näkyy kauneimmillaan siinä, kun äiti tuudittaa lastaan uneen.
Äiti luovuttaa lapsensa yön ajaksi unien vietäväksi, silittää poskea hellästi, kuin vakuutellen lastaan siitä, että äiti on edelleen olemassa, kun lapsi herää.

Ystävyydessä ja sielunkumppanuudessa avainsana on vastavuoroisuus.
Tarvitaan tiettyä herkkyyttä, ja toisen tuntemista, että pystyy toteuttamaan vastavuoroisuutta onnistuneesti.
Molemmat saavat ystävyydeltä jotain. Osana tätä on myös pyyteettömys.
Se, että tehdään toiselle jotain hyvää tai autetaan toista pyyteettömästi, koska luotetaan toisen olevan tukena, kun itsellä on vaikeampaa.
Ystävyyskin on herkkä suhde, jonka rikkoutuminen voi olla helppoakin, sillä ystävillä ei ole verisiteitä.
Sielunkumppanuuden tasolla rikkoutuminen on taas huomattavasti vaikeampaa, sillä molempien sielut kokevat olevan toisiinsa yhteydessä. Ja eron kohdatessaa, näiden sielujen kaipuu on suunnaton. Jopa niin suuri, että se antaa anteeksi ja unohtaa pahimmatkin loukkaukset.
Tämän suhteen herkkyys on kauneimmillaan katseissa, jotka sisältävät molemminpuoleisen luottavaisuuden.

Rakastavaisten välisessä suhteessa tärkeintä on tietysti rakkaus toista kohtaan. Ja tietysti luottamus.
Tunnetaan toinen läpikotaisin ja rakastetaan virheistäkin huolimatta.
Toisen tunteminen läpikotaisin aiheuttaa myös ongelmia varsinkin eron kohdatessa, sillä silloin voidaan aiheuttaa toiselle ne kaikkein syvimmät haavat, koska tiedetään mikä satuttaa toista eniten.
Rakastavaisia pitää hyvin yhdessä tottumus toiseen ihmiseen. Pidetään lähellä se, joka jo tunnetaan, sillä uuden ihmisen opetteluun menisi tuhottomasti aikaa. Toki on myös niitä, joiden rakkaus voittaa kaiken.
Ei ole olemassa ketään toista, joka saisi aikaan näin suuren tunteen ja yhteenkuuluvuuden toisen kanssa.
Rakastavaisten suhteen herkkyys näkyy parhaiten hellyydenosoituksissa.
Minä rakastan tarkkailla juuri näitä pieniä, ja toisille ehkä huomaamattomiksi tarkoitettujakin eleitä, jotka sisältävät (asianomaisille) niin paljon rakkautta, välittämistä ja luottamusta.

Tällaista pohdintaa siis aamuyöllä kahden aikaan,
kun allekirjoittanut ei halua keskittyä olennaiseen eli uskontotieteen muistiinpanojen tekemiseen.

Viettelysten vaunu

Melkein alaston Ville Keskilä märkänä näyttämöllä.
Mitä muuta tyttö voi lauantai-illalta toivoa?

"Siempre he dependido de la amabilidad de los extraños"
-Blanche Dubois

Big Girls Don't Cry

Kuulin töissä. Veti hiljaiseksi.


The smell of your skin lingers on me now
Your probably on your flight back to your home town
I need some shelter of my own protection baby
To be with myself and center, clarity
Peace, Serenity

I hope you know, I hope you know
That this has nothing to do with you

It's personal, Myself and I
We've got some straightenin' out to do

And I'm gonna miss you like a child misses their blanket
But I've got to get a move on with my life
It's time to be a big girl now
And big girls don't cry
Don't cry
Don't cry
Don't cry

The path that I'm walking
I must go alone
I must take the baby steps until I'm full grown
Fairytales don't always have a happy ending, do they?
And I foresee the dark ahead if I stay


I hope you know, I hope you know
That this has nothing to with you

It's personal, Myself and I
We've got some straightenin' out to do

And I'm gonna miss you like a child misses their blanket
But I've got to get a move on with my life
It's time to be a big girl now
And big girls don't cry

Like the little school mate in the school yard
We'll play jacks and uno cards
I'll be your best friend and you'll be mine
Valentine
Yes you can hold my hand if u want to
Cause I want to hold yours too
We'll be playmates and lovers and share our secret worlds

But it's time for me to go home
It's getting late, dark outside
I need to be with myself and center, clarity
Peace, Serenity

I hope you know, I hope you know
That this has nothing to do with you

It's personal, Myself and I
We've got some straightenin' out to do

And I'm gonna miss you like a child misses their blanket
But I've got to get a move on with my life
It's time to be a big girl now
And big girls don't cry
Don't cry
Don't cry
Don't cry

Tähti

Minusta piti tulla tähti.
Ainakin näin minä pienenä toivoin. Tähti ja opettaja...to be exact.

Alle kouluikäisenä jumaloin Madonnaa. Ne tötterörintsikat olivat aivan uskomattomat.
Vogue oli ihana....ja tykkäsin myös Like A Prayerin kuoro osuuksista.
Steven Tylerin ja Aerosmithin Crazy vei sydämeni. Ne huivit mikrofonissa olivat kivoja.
Sidoin itse äitini silkkihuiveja harjan varteen ja lauloin mukana muka oikeaan mikrofoniin.

Säästin rahaa ja pyysin päästä kauppaan ostamaan levyjä. Kiikutin hyllystä Madonnan ja Aerosmithin levyt kassalle.
Isä puuttui asiaan ja sanoi niiden olevan vääränlaista musiikkia.
Niiden sijaan hän osti minulle Leijonakuninkaan soundtrackin.
Vihaisena siitä, varastin siskoni hyllystä kasetin, johon siskoni oli nauhoittanut Billy Idolia, The Banglesia ja Laura Branigania sekä muita, joita en tuntenut. Sitä kasettia sitten kuuntelin uhmakkaasti...salaa tietenkin...kulumispisteeseen asti.

Kouluikäisenä Mtv:lla soi Elton John ja Sinead O'Connor.
Koulukaverini kanssa, aikana jolloin Antti Pääkkönen ja Kristian olivat kova sana, päätimme mennä Tenavatähteen.
Ei sitten ikinä päästy puheista pitemmälle.
Tosin ruotsinlaivalla fanitimme kyllä Tenavatähti Kristiania ja yritimme ottaa kuvia...
Lopulta allekirjoittanut rikkoi "julkkiksen" lasin ja pakeni paikalta.
Se siitä backstagelle pääsemisestä.

Esiinnyin jokaisissa kissanristiäisissä ja jos niitä ei ollut, niin keksin itse tilaisuuksia jossa voisin laulaa.
Silloin Take That oli ainoa asia maailmassa.
Kävin pianotunneilla ja vihasin nokkahuilun soittoa musiikkitunneilla.
Iso esiintyminen Finlandia talossa oli floppi. Olimme koulun lauluryhmämme kanssa surkeita harrastelijoita. Hävetti.
Minut heitettiin pois kirkon kuorosta, koska lauloin liian lujaa.
"Olet solisti, etkä mikään kuorolaulaja."
Tiesin sen jo sanomattakin.

Take That hajosi.
Pääsin musiikkiluokalle ja aloin fanittaa Rasmusta ja myöhemmin Nylon Beatia.
Koulun kuoroon oli pakko osallistua, muuten numero laski.
Vähän piti kapinoida, ja itkin hieman kun musiikki ei ollutkaan enää kymppi.
Saatiin anteeksi, kun perustettiin lauluryhmä, jonka kanssa sitten esiinnyttiin. Olin onnessani.
Valon Lapsi oli vuoden kohokohta.
Sain kehuja, kun lauloin musikaalissamme soolon.
Mutta silti hävisin aina yhdelle Minnalle.
Harmittaa vieläkin, kun hänet muistetaan yhä koulumme laulajana.

Lukio.
Ei mitään musiikkia.
Sitten perustettiin gospelryhmä.
Oli niin mukavaa laulaa ystävien kanssa kaikkea.
Tästä tulee vielä jotain, ajattelin. Ei tullutkaan.
Ryhmän jäsenet riitautuivat. Musiikilliset erimielisyydet ja niin edelleen.

Paras hetki, kun lauloin joulukirkossa En etsi valtaa loistoa, ja entiset naapurit liikuttuivat kyyneliin.
Sitten pääsin opiskelemaan klassista. Löysin skeneni täysin.
Rasmuksen Eeroonkin törmäsin...kirjaimellisesti.

Liityin koulun kuoroon lukion toisella, koska kuoron taso oli järkyttävä ja tajusin, että he laulaisivat myös minunkin lakkiaisissani. Taso nousi heti. Musiikinopettaja oli tyytyväinen ja samalla kai koko lukiokin.
Rakastin musiikinopettajaani. Ollessani yksi lahjakkaimmista, hän antoi minun toteuttaa itseäni omalla tavallani.
Abivuonna koulumme bändi harjoitteli valitsemiani kappaleita ja sain yksin loistaa laulaessani Every Day is a Winding Roadia.
Saimme valkoiset lakkimme ja hoidimme musiikkipuolen huolella loppuun asti.

Jatkoin klassista. Telkkarissa pyöri Idols. Miksen uskaltanut lähteä mukaan?
Hyvä niin, tuli muuta.
Lopetin klassisen ja unohdin haaveet tähteydestä.

Tulee silti hetkiä, jolloin vanhat haaveet nostaa päätään ja minut saattaa yllättää tanssimasta ja laulamasta Britney Spearsia.
Laulan, tilanteesta huolimatta, siis myös julkisilla paikoilla. Ärsytyspisteeseen asti.
Karaoke on myös juttuni. Lähinnä kyllä selvinpäin.
Lähimpänä tähteyttä viime aikoina oli mahdollisuus päästä PmmP:n videoon, joka sekin kaatui siihen, että en ollut keski-ikäinen.

Ei siis tullut tytöstä tähteä. Opettaja voi vielä tullakin.
Minulta puuttuu sitä jotain. Ehkä asenne. Ehkä pelot voittavat haaveeni.

Musiikkia ja laulua minulta ei silti viedä.
Jos ne vietäisiin, niin sitten ei olisi elämässä enää mitään kivaa.
Innolla ja pelonsekaisin tuntein odotan seuraavaa esiintymistäni ystävieni häissä.
Sen haluan vetää kunnialla kotiin...olin sitten tähti tai en.

Päivän tekstari

Ei oo tytöllä helppoa ulkomaillakaan...
Seuraavaan tekstariin repesin uskontotieteen luennolla

"Eilen illalla. Yksi liikaa.
Käsi lävisti piikkilangan, kun kiipesin yöllä vesiliukumäkeen.
Putosin suureen mutakuoppaan.
Riisuin alasti ja menin kuutamouinnille J:n kanssa viereiseen lampeen.
Saatiin yleisöä.
Kadotin alushousut.
Mentiin sisään ja pantiin.
Semmosta tänne :)"

La proximidad

Kun tuntee toisen energian....niin että kuumottaa.
Se on jotenkin hallitsevaa....niin, että sydän jättää lyönnin väliin.
Voiko tälläinen ihminen olla minun lähelläni?
Mistä se energia tulee?
Tuleeko tarkoituksella juuri minulle?
Pysäyttää.

Elokuva menee osittain ohi, vaikka onkin kaunis.
Sekin käsittelee läheisyyttä.
Sitä me kaikki etsimme.

Sähkö ilmassa....kosketa, että se purkautuu.
Ei väliä nolaako itsensä, kunhan minuun kosketaan.
Ei väliä, että energia tulee tuntemattomalta tai puolitutulta.
Silti se koskettaa.
Läheisyys.

"Sokeana hetkenä hän suuteli minua
Eihän voi tuntea ihmistä, joka ei kerro itsestään mitään"

Se aika vuodesta

Marraskuu.

Melkein tekisi mieli jättää tämä juttu tähän. Kyllä kaikki ymmärtäisivät mitä tarkoitan.
Mutta siis....masentava aika vuodesta.
Voisiko jossain allekirjoittaa jonkun adressin, jossa pyydettäisin marraskuun poistamista kalenterista.
Kaipaamaan jäisivät vain kyseisessä kuussa syntyneet. Jos hekään.

Ulkona on 24 tuntia pimeää. Jos sattuu nukkumaan yhtään pidempään niin tuntuu kuin olisi nukkunut vuorokauden ympäri...
kun meni nukkumaan oli pimeää ja kun herää niin on yhä pimeää.
Aurinko on kadonnut. Hylännyt meidät täysin.
Lunta ei ole nimeksikään. Olisi edes sitä vaikken siitäkään pidä.
Se tuo sentään valoa.

Eikä näin vain Suomessa.
Aurinkoisessa Kaliforniassakin marraskuu on kaikkein ikävin kuukausi....silloin tulee harmaus ja tuo mukanaan sateet.
Axl Rose siis jakoi kanssamme marraskuun ankeuden ja kirjoitti siitä vielä biisinkin.
Marraskuu on ollut muidenkin biisintekijöiden aiheena.
Miljoonasade lauloi marraskuusta näin:

"Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu"

Yksinäisyys oikein korostuu. Kai sitä vähemmästäkin ahdistuu, kun maa kuolee ympärillä, niin sitä muistaa oman kuolevaisuutensa ja alkaa kaivata seuraa ettei tarvitsisi kuolla yksin. (vaikka siis kaikkihan lopulta kuolee yksin)

Roomalaiset osasivat aikoinaan ottaa kaiken irti marraskuusta.
Puolet marraskuun päivistä käytettiin kylvötöihin ja puolet kisoihin ja juhlimiseen.
Helposti se marraskuu siinä menisikin jos saisi luvan luistaa töistä ja nauttia diskovaloista.

Onneksi kohta vuosi vaihtuu ja pimeyskin vähenee.
Uusi vuosi tuo mukanaan toivon. Sitä odotan.
Vähän liiankin innolla.

The Departed

Aivan mahtava. Scorsese on nero.

Cofi-tabs

Kahvista kofeiinitabletteihin...
Ensimmäisen kerran olosuhteiden pakosta on pakko kokeilla.
Jos sekoan, on se kirkkohistorian 15 sivuisen esseen ja kofeiinitablettien syy.
Jos selviän hengissä ja tabletit toimii, on edessä ehkä vaarallinen(?) riippuvuus.
Lopettaa voi koska vain, eikö niin?

Coffee, please!

Ei se kahvin juominenkaan niin helppoa ole kuin luulisi.
Siis ainakaan vanhemman sukupolven kanssa.

Tapahtui tänään kahvipöydässä vanhempieni luona:

Enoni vaimoineen kahvittelemassa....
Tarjolla kakkua, pullaa, pikkuleipiä sekä tietysti kahvia.

(Olen poikkeustilanteen takia vastuussa kaikesta.)

Istumme pöytään, johon kaikki on katettu valmiiksi.
Ja siis ei mitään muumimukeja...vaan siis hienot Villeroy&Bochin kupit.
Ensimmäinen ihmetys....miksi pitää olla hienot kupit? Mitä vikaa on Arabian astioissa? Tai siis mukeissa yleensä?

Tuon kahvipannun pöytään ja lasken sen pannunalustalle.
Odottava hiljaisuus laskeutuu kahvipöytään.
Rikon sen selittämällä, mitä kahvipöydässä on tarjolla.

Hiljaisuus jatkuu.

Mitä helvettiä?
Just - siis kahvihan pitää tarjoilla. Kuinka saatoinkaan unohtaa?
Siis kyllä minä toisinaan tarjoilen kahvin ihan luonnostaan, mutta jos pitää painottaa kahvipöydässä tapahtuvaa seurustelua, niin kyllä jokainen osaa ottaa itse kahvinsa.

Kahvi kaadettuna kupeissa.
Maitoa ja sokeria, anyone?
Jutellaan säästä ja muusta...
Miksei kukaan koske tarjolla oleviin pulliin ja kakkuihin?
Hitto...
Pitää tyrkyttää, tietysti.
Hermothan tässä menee.

Sitten tärkeä kohta, jossa on helppo mokata.
Pitää tietää milloin tarjota lisää.
Saan pahan katseen, koska kysyn liian aikaisin.
Kaikkien kahvipöydässä olevien kuppien pitää olla tyhjiä ja vasta sitten voi alkaa täyttämään kuppeja uudestaan.
Jatkamme kahvinjuontia ja kahvihetken päättyessä huokaan helpotuksesta, että se on nyt ohi.

Miksi tästä pitää tehdä näin vaikeaa?
Siis on toki kiva juoda kahvia hienosti, mutta minusta se kuuluu ainoastaan juhlaan ja niihin hetkiin, kun syödään hienosti ulkona.
Turha snobbailu saa minut pahasti kaipaamaan rakasta muumipeikko ja niiskuneiti- mukiani, johon osaan itse kaataa kahvini ja itse ottaa kahvileipää käskemättä.

Joulu joka päivä

Kävellessäni tänään töihin järkytyin kummaa näkyä Stockmannin ikkunassa....joulukuusi!
Siis mitä?...
Nyt on lokakuu eikä edes lunta maassa ja Stockmann juhlistaa jo joulua.
Stockmann on ensimmäisten joukossa, mutta uskallan ennustaa, että muut isot tavaratalot seuraavat nopeasti perässä.
Valitettavasti.
Olisipa meillä Halloween ja Thanksgiving, joita juhlia ennen joulua. Mutta ei.

Olen yksi niistä oudoista ihmisistä, joka ei pidä joulusta....voisin jopa sanoa inhoavani sitä.
Vihaan sitä, että pitää monta kuukautta hössöttää ihanan perhejuhlan eteen, joka lopulta on kaunis vain koristeiden puolesta.
Stressiä lahjoista, joita ostetaan vain tavan vuoksi, eikä ajatella lahjan saajaa ollenkaan.
Jouluaattona sitten ihastellaan sitä todella persoonallista suihkusaippua-deodorantti pakkausta.

Ruokaa ja leivonnaisia väännetään viikko tolkulla, vaikka kaiken saisi ostettua jouluaattona marketin kylmäaltaista...
pari minuuttia mikrossa ja voilá, joulun herkkuateria on valmis.
Ja miksi ihmeessä pitää aina ostaa tolkuttoman iso kinkku, jota sitten syödään vielä helmikuun hernekeitossakin.
Muutenkin jouluruuat eivät ole herkkuani...kinkkua suostun syömään ja siinä se sitten olikin. Unohtamatta tietysti makaroonilaatikkoa, jota vaadin aina joulupöytään, jotta minullakin olisi jotain laatikkoa jota syödä.

Entäs ihana yhdessäolo perheen kesken. Sehän on tärkeää.
Joo, jos se vain toimisi.
Kaikki yrittävät niin paljon tulla toimeen keskenään yhtenä päivänä vuodessa, vaikka muuten puhutaan paskaa selän takana. Why bother?
Kaikki on muka niin hyvin, ja lopulta kaikki ovat niin lopussa kaikesta yrittämisestä, että unohdetaan koko yrittäminen ja aletaan piilovittuilu ja ilkeily. Tilanne ajautuu lopulta siihen, että kaikki tuijottavat silmä kovana kelloa, jotta lahjat saisi avata ja sitten piina olisi tältä vuodelta ohi.

Onneksi omaan jouluuni ei kuulu viina. Se vielä tästä kaikesta puutuisikin.

On joulussa jotain hyvääkin. Rakastan joululauluja yli kaiken. Niitä voisi laulaa ihan milloin vain.
Joulussa ihanaa on myös jouluaamun messu. Pimeään aamuun annetaan roima annos kirkasta valoa.
Ja tietysti suklaa!

Ei minusta silti jouluihmistä saa....
onneksi olen sellaisessa työssä, jossa jouluaaton voi viettää työskennellen.
Ehkä mieleni muuttuu oman perheen myötä, mutta toisaalta saan tehdä silloin juuri sellaisen joulun kuin itse haluan.
Joulun, jolloin lauletaan paljon, käydään kirkossa, syödään suklaata ja nautitaan hiljaisuudesta. Perussettiä

Henkilökohtaisesti

Taas sanottu on liikaa
se kaikki paha mikä kasvaa
sun mahan pohjassa ja kai
sydämessä sittenkin

Oot niskan päällä melkein
ja onnistujan elkein
Varaat huoneen hotelliin
meet yöksi muka sinne niin

Henkilökohtaisesti
oot Kristus itsellesi
muut saavat armahdustasi odottaa
Ja sinä henkilökohtaisesti
ainoa sanelija pääroolissa
niin monen muun elämään

Sä kavereita vaivaat
kuin tunnustaisit taivaan
Mitä tuli sanottua
Sika! ja mä inhoon sua

Nyt sopisi jo soittaa
Riitely oli turhaa
Heti haluaisit taas
ne lapset ja sen puutarhan

Henkilökohtaisesti
oot Kristus itsellesi
muut saavat armahdustasi odottaa.
Ja sinä henkilökohtaisesti
ainoa sanelija pääroolissa
niin monen muun elämään

Ja vielä nään
Viimein kaikkeen ryytyy joku muu
Erehtyy ja jossain ihastuu
ja löydät uuden uhrin ruususuu
Tämä toistuu uudelleen

Henkilökohtaisesti
oot Kristus itsellesi
muut saavat armahdustasi odottaa
Ja sinä henkilökohtaisesti
ainoa sanelija pääroolissa
niin monen muun elämään

(Korjattu versio)

Pettymys

Elämässä yksi suurimmista pettymyksistä on se, kun pettyy ystävään.

Vaihtoehdoiksi tässä ikävässä tilanteessa jää...
- joko antaa anteeksi ja unohtaa tai
- jatkaa eri teitä

FYI
Molemmat paskoja vaihtoehtoja varsinkin, kun on tuntenut toisen reilut 8 vuotta.

Talk to me

Pakko tänne on vaihteeksi jotain omaakin kirjoitettava eikä vain lainata muiden fiksujen ajatuksia...
Syksyn sateiden saattelemana tulee yksinäiselle sinkkutytölle juttukaverin puute.
Kun istun yksin olohuoneessani huomaan selaavani kännykkäni puhelinmuistiota juttukavereita etsien.
Harvoin sitä kuitenkin tulee soitettua kenellekään.

Tärkein juttukaverini on ulkomailla....ja yhteys muutenkin poikki.
Eräälle ystävistäni soitan "liiankin" usein....ja vain jauhaakseni tyhjänpäiväisiä ettei olisi yksinäistä.
Muille ystävilleni minun pitäisi soittaakin useammin, mutta jotenkin olen jäänyt odottamaan, että he soittaisivat minulle.

Onneksi olen asiakaspalvelutyössä, jossa saa jutella erilaisten ihmisten kanssa asioista kuin asioista. Usein huomaan olevani kuitenkin vain se kuunteleva osapuoli, sillä harvemmin sitä tulee asiakkaille avauduttua omasta elämästään.
Kaikkea sitä asiakkaat sitten kertovatkin omasta elämästään....siinä käydään arjen kirjoa läpi aina pottaharjoittelusta ikäviin avioeroprosesseihin ja lapsen menetyksiin asti.
Tuntuu siis, että aika monet ihmiset tarvitsisivat juttuseuraa kahvikupin äärellä, kun noin käyvät avautumaan vieraille ihmisille. Allekirjoittanutkin sortui moiseen puhelimessa, kun jutteli gallupin tekijän kanssa pidempään kuin tavallista.
Eikä muuten ollut eka kerta.

Jos siis jollekin jäi epäselväksi: Tyttö on siis seuran tarpeessa. Joten jos jollakulla muulla on seuran puute, niin minulle saa soittaa.
Oveni on myös aina auki...ja kahvipannu kuumana ;)

"Baby, you could talk and make my day
You don't have to walk away to stay with me
Make me change
Answer me
break the chain..."

Still alive

Tässä biisissä on vain sitä jotakin.

Hold on.
I'm slippin' now.
I'm flippin' out for real.

So come on and take my hand.
Oh grab my ass and smile.
We'll make it together baby.
You and me.

Because me and you.
Yeah, we are voodoo.
Heartbeat in stereo.
Stereo!
Oh, we're serial.
Serial!
You and me!

I was the wild boy.
You we're the furious.
Furious!
We: a miracle.
Miracle!
O-o-o-oh!

Baby, I miss you so,
When I'm away from you.
But hang on.
We're feelin' strong
We'll beat this world big time.

We're gonna make it.
Because me and you.
Yeah, we are voodoo.
Heartbeat in stereo.
Stereo!
Oh, we're serial.
Serial!
You and me!

I was the wild boy.
You we're the furious.
Furious!
We: a miracle.
Miracle!
O-o-o-oh!

We're holding on, we'll make it there someday, someday, someday.
'Cause we're still alive.

Erkkeri

Vietin tänään vartin yliopistolla ikkunalaudalla istuskellen....ja muistin kuinka paljon pidänkään juuri niistä ikkunalaudoista, joilla voi istua.

Erkkereiksi niitä kai toisinaan kutsutaan. Tai oikeammin erkkeri taitaakin olla sellainen uloke ja siinä on vielä ne istuimetkin.
Mutta saivartelut sikseen....siis sellainen ikkuna, jossa on tarpeeksi suuri ikkunalauta, jolla mahtuu istumaan.

Näitä ihanuuksia löytyy nykyään vain vanhoista taloista, sillä joku idiootti arkkitehti keksi, että ikkunat eivät ikkunalautoja kaipaa.

Mutta minä kaipaan.

Kuten UB laulussaan toteaa, erkkerissä poltetetaan tupakkaa....tai siis ei pakosti tietenkään, mutta se voisi olla taiteellista. Juuri niin kuin jostakin elokuvasta.
Voisi istuskella ja katsella ulos kun sade rummuttaa ikkunalasiin samalla, kun kuuma teekuppi lämmittää käsiä.

Yhden kauneimmista hetkistä koin ikkunalaudalla istuen....kaunis päivä, aika on pysähtynyt ja taustalla soi todella hyvää musiikkia. Hyräilen mukana ja on levollista.

Tunnen olevani lähempänä sinua kuin koskaan.
Hetki on ohi.

Tahtoo isot ikkunalaudat ja kauniit hetket takaisin.

Kuka lohduttaisi Nyytiä?

"Olipa kerran pikku nyyti nyytiäinen,
hän ihan yksin asui taloaan
ja talo oli myöskin yksinäinen.

Siis kaksin kerroin yksin peloissaan
hän sytytteli yöllä lamppujaan
ja ryömi peiton alle vinkumaan
kun kuului hemuleitten tassuttelu tiellä
ja mörkö huusi pitkään pimeässä siellä.

Ja kaikkialla lamput syttyvät ja ovet lukitaan
kun kaikki mönkiäiset lohduttavat toisiaan.

Vaan kuka lohduttaisi nyytiä, vaikka tällä näin:
on yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin."

Tove Jansson,  Kuka lohduttaisi Nyytiä

Eka kerta

Tavallisesti baariseikkailujen jälkeen helpotusta väsyneen juhlijan kiljuvaan nälkään haetaan amerikkalaisen hampurilaisfirman antimista. Tai ainakin minä haen.
Poikkeuksena tosin ne illat, jolloin kyseinen lafka ei ole auki aamun pikkutunneille asti. (Mur)

Toisin kävi eilen.

Päädyin (pienoisesta humalatilasta johtuen) tilaamaan itselleni elämäni ensimmäisen kebab annoksen....ranskalaisilla tietenkin.
Maku oli hämmentävä, olin odottanut sen olevan voimakkaampi, mutta lopulta tuntui kuin olisi kumimattoa järsinyt.
Oli siis eka ja vika kerta, kun kyseistä "herkkua" syön.

Aamulla löysin farkkujeni takataskusta käyttämättömän kondomin. Love Guard.

Huippuilta....kiitokset onnistuneesta illasta kuuluu hyville ystäville....joita ilman minä en olisi mitään!

P.s
Tulevaisuudessa hakeudun edelleen Mäkkärin tuttuun ja turvalliseen keltapunaiseen ravintolaan.
Old Habits Die Hard.

Djupa sår

Joku joskus sanoi minulle, että olen kuin liima. Mitä tähän nyt sitten sanomaan....kiitos, kiitos....että liima.
Siis koskaan ei selvinnyt, mitä tuo kyseinen henkilö sanomisellaan tarkoitti.
Tuskin hän oli miettinyt tätä monta vuorokautta ja vain odottanut sopivaa hetkeä, jolloin laukoa tämän syväluotaavan analyysin minulle.
Koska määrittely jäi avoimeksi unohdin sen täysin vuosien saatossa....vain palatakseni tähän kyseiseen määritelmään, sillä nyt koen löytäneeni selityksen.

Minulla on todella suuri tarve pitää asioita kasassa. Ollut aina.
Siis en nyt tarkoita, että jos joku huonekalu/esine on hajoamispisteessä, että ryntäisin sitä heti korjaamaan (tosin, joskus tämäkin on minulle sydämen asia), vaan nyt puhun ihmissuhteista.
Minulle on aina ollut tärkeää, että ympärilläni olevat ihmiset tulevat toimeen keskenään....vaikka hampaat irvessä, mutta että tulevat.

Minua ahdistaa suunnattomasti, jos joku alkaa sättimään samassa kaveripiirissä olevaa vain pelkästä ilkeydestään. Siis tottakai paineita pitää saada purkaa, mutta se että kaikki kumpuaa ilkeydestä ja vihasta, on minusta helvetin väärin. En ole itsekään mikään enkeli (ylläri) mutta jos koen jonkun ihmisen ärsyttävän minua, haluan paikata asian puhumalla siitä. Liimata yhteyden kuntoon. Kaikki eivät tähän pysty ja joskus keskustelu menee ihan reisille, mutta olen sinnikäs ja yritän uudelleen....niin, että kaikki olisi taas ehjää.

En myöskään jaksa ymmärtää sitä, että jollain on paha olo tai joku ärsyttää ja sitten se puretaan ystäviin vittuilun kautta. Miksei voi sanoa suoraan, että minulla on nyt jumalauta paha olla ja kuuntele/auta mua. Siinä säästyisi monelta turhalta riidalta ja sydänsäryltä. Haavoja olisi helpompi paikata, kun tietäisi missä ne sijaitsevat.

Olen myös useasti pyrkinyt toimimaan välittäjänä monissa tilanteissa, jossa tarkoituksena on vain loukata toista, koska itsellä on niin paha olo. Joskus nämäkin riidat ja erimielisyydet on saatu paikattua ja tunnen helpotusta. Joskus ei vain pidä mennä sotkemaan lusikkaansa toisten soppaan...sekin on tullut huomattua.

Joskus liimana toimiminen imee minusta mehut aivan täysin. En onnistu pitämään ystävyyssuhteitani kasassa, koska kommunikointi ei toimi ja molemmat ovat pettyneitä ja vihaisia toisilleen. Silloin saadaan aikaan todella syviä haavoja. Sellaisia, jotka eivät ehkä koskaan parane, ja ovat niitä haavoja, jotka kaikkein helpoiten revitään uudestaan auki, kun toisessa jokin vituttaa.

Sitten sitä huomaa istuvansa tyhjässä metrovaunussa paperisilppujen keskellä, joita on niin paljon ettei paljasta lattiaa näy. Siinä ei enää liimat auta.

Arghh...

Ahdistuksen tila tänään suuri, kun luennot taas kesän jälkeen alkoivat.
Ihmissuhdesotkuja.
Liian idealistisia eko-keskusteluja.
Ihana savon murteella luennot pitävä proffa. (siis hän ei ahdista, mutta oli mainitsemisen arvoinen tämän merkinnän yhteydessä)
Ja liian söpöjä poikia, että hymy on herkässä ja keskittyminen herpaantuu.
Liikaa töitä, eikä yhtään vapaa-aikaa maailmanparantamiseen ja bilettämiseen.

Vaiva se on pienikin vaiva...

The Kill

What if I wanted to break
Laugh it all off in your face

What would you do?

What if I fell to the floor
Couldn't take all this anymore
What would you do, do, do?

Kill
Break me down
Bury me, bury me
I am finished with you

What if I wanted to fight
Beg for the rest of my life

What would you do?

You say you wanted more
What are you waiting for
I'm not running from you

Kill
Break me down
Bury me, bury me
I am finished with you
Look in my eyes
You're killing me, killing me
All I wanted was you

I tried to be someone else
But nothing seemed to change
I know now, this is who I really am inside
Finally found myself
Fighting for a chance
I know now, this is who I really am

Kill
Break me down
Bury me, bury me
I am finished with you, you, you
Look in my eyes
You're killing me, killing me
All I wanted was you
Come, break me down
Break me down
Break me down

What if I wanted to break...?

Ajatuksia tänään

Tänään oli vapaapäivä vaikka siltä ei tuntunutkaan.
Kipeenä taas. Enkä ole nukkunut viimeiseen neljään yöhön silmäystäkään.
Rohkeana uskaltauduin kuitenkin ulos, sillä pakko sitä on joskus uloskin mennä.

Seison Sörnäisten metroasemalla ja katselen, kun kaksi sokeaa juttelee keskenään.
Mietin millaista olisi olla sokea.

Ajatukseni harhailevat ja valun eteeni tulleeseen metrovaunuun.
Luen Härkösen kirjaa Sotilaan tarina, ja tämä kirja on yhtä sekava kuin olotilani. Siinä vuorottelevat kaksi tarinaa, ja en jaksa keskittyä kunnolla tajutakseni, mistä kirjassa on kyse. Ehkei mistään.

Jään pois Kampissa. Narinkkatori ja siellä kootaan Reilunkaupan ruusuista kaunista puuta. Se näyttää jotenkin kornilta keskellä betoniviidakkoa. Silti se lämmittää sydäntä hieman.

Amnestyn katutyyppi tulee kysymään kiinnostaako ihmisoikeusasiat.
-Ei todellakaan, vastaan.
Seison hetken hiljaa tuijottaen tyhjyyteen, läpi ruusupuun.
Taas sama poika tulee kysymään, että kiinnostaako, kun minulla ei ole kiirekään mihinkään.
-Ei kiinnosta, usko jo.
Jumitan paikoillani, katson kelloa, mutten tajua paljonko se on. Onko sillä edes väliä. Aikaa se vain on.

Kolmannen kerran sama Amnestyn poika tulee luokseni ja kysyy, että eikö minua varmasti kiinnosta.

-PAINU VITTUUN!

Huudan käheällä äänelläni niin kovaa kuin jaksan.
Kaikki tuijottavat. Poika ei usko korviaan.
Kyyneleet nousevat silmiini, kun kävelen pois. Mitäs häiritsi minua, kun en ollut edes paikalla.

Lähden Marjaniemeen. Nukun vanhempieni sängyssä monta tuntia.
Herään, kun siskoni tulee käymään. Kaikki selvitetty ja häät pidetään.
Kuuntelen keskustelua täysin ulkopuolisena. Ruumiini on läsnä, mutta missä minä olen?

En kestä olla ja lähden pois.
Matkustan bussilla ja vaihdan metroon. En vieläkään tajua mitä kello on, vaikka vilkuilen aikaa jatkuvasti rannekellostani.

Sörnäinen. Nousen pois. Yhtäkkiä olen vasten seinää, johon joku narkkari minut heittää. Olin kai hänen tiellään.

-Sattuiko? Oletko kunnossa?
Vanhempi mieshenkilö kysyy ja päätyy päivittelemään, että kaikenlaisia sitä saa kulkea vapaana, kun viattomia ihmisiä heitetään seiniä vasten

- Joo, ei mulla mitään hätää oo. Vastaan huolettomasti, sillä en edes tajunnut mitä tapahtui. En ollut siinäkään läsnä.

Pakko mennä kauppaan, kun ei ole mitään ruokaa kotona. Ei olisi oikeastaan rahaakaan, mutta laitetaan Visalle. En jaksa ajatella. Törmäilen kaupassa kaikkiin, ja automaation vallassa kerään kaikkea koriin.

Vihdoin kotona.
Vai olenko sittenkään. Ruumiini on, mutta missä minä olen.
Koko päivä on kuin unta. Kirjoitanko tätäkään oikeasti.
MISSÄ MINÄ OLEN?

Koffia, kiitos!

Metrossa matkallani töistä kotiin kiinnitin huomiota Siilitien asemalta nousseeseen, siististi tyylikkääseen pukuun pukeutuneeseen mieheen. Mies istui vastapäätäni ja avasi salkkunsa, ottaen esiin sieltä pullon olutta. Hän korkkasi pullon ja alkoi siemailla raukeana pullon sisältöä.
Kummaa, mietin itsekseni. En paheksunut sitä, että hän joi olutta, sillä voihan olla, että rankka työ vaatii rankat huvit.

Oluthan on toisaalta janojuoma, joten miksi sitä ei sitten voisi nauttia ihan pelkästään janoon.
Voitaisiinhan olut pakata samanlaisiin kirkkaisiin pulloihin, joissa eri makuisia trendikkäitä vesiä ja limuja kaupataan.
Olin jo kehittelemässä päässäni, miten näitä uusia olutpulloja kaupattaisiin, kun miehen kännykkä soi.
Mies vastasi siihen ja alkoi kertoa kuulumisiaan ja kyselemään mitä puhelimen toisessa päässä olevalle henkilölle kuului. Hän lopetti puhelun kertoen, että hänet oli aamulla irtisanottu ja hän oli viettänyt päivän kuljeskellen ympäriinsä ja nyt hän oli ostanut muutaman oluen kotimatkaa siivittämään. Teoriani oluesta pelkkänä janojuomana romuttui...

Sörnäinen, Sörnäs...

Jään pois ja niin jää pukumieskin. Matkalla rullaportaisiin huomioni kiinnittyy nuoreen tyttöön, joka kantaa sylissään puoliksi juotua mäyräkoiraa. Hän on jo varsin humalassa ja näyttää itkeneen. Menemme rullaportaisiin pukumies, minä ja nuori tyttö, jonka kännykkä alkaa soimaan. Tyttö alkaa itkemään uudestaan, mutta itkun seasta erotan, että hänen poikaystävänsä on tänään muuttanut pois heidän yhteisestä kodistaan.
Rullaportaat päättyvät ja mietin ostaisinko pizzaa kotiin, kun yhtäkkiä kuuluu räsähdys ja tyttö on pudottanut loput mäyräkoiran pullot vahingossa lattialle. Isot kyyneleet valuvat tytön poskia pitkin ja hän kiroaa nopeasti ja terävästi "Vittu".
Sitten tapahtuu jotain yllättävää. Pukumies kävelee tytön luokse ja työntää tytön käteen setelin: "Osta itsellesi uusi, turha mennyttä on surra."
Tyttö näyttää yhtä hölmistyneeltä kuin minäkin ja kiittää nopeasti jatkaen matkaansa.
Pukumies häviää kutosen ratikkaan ja minä päädyn ostamaan sitä pizzaa.
Paskana päivänä solidaarisuus ihmisten kesken siis pelaa....ainakin mitä kaljaan tulee...

Sairaan kaunis maailma

Matkaan iltapäivällä Athos vuorelle....kurkistan kiellettyyn....täällä ei saisi olla, koska synnyin naiseksi.
Onneksi tämä on vain simulaatio ja meidät vähempi arvoisetkin toivotetaan tervetulleiksi. Kaunista....mykistyn aivan...miten tällaista voi olla olemassa jossain minun saavuttamattomissa? Rakastan tuoksua joka salissa leijailee....korvani lepää paikan äänimaailmassa. Rauha. Rakkaus.

Matkaan ihmistungokseen sivistämään itseäni. On kovin nihkeän kosteaa. Poimin novellikokoelman käteeni ja kuuntelen tarinaa espanjalaisesta linnasta. Hiukseni liimautuvat niskaani. Nälkä.

Törmään sinuun. Pidät sadetta. Haluaisin silittää poskeasi. Huomaan ettei kaikki ole hyvin. Näyttelet pärjääväsi. Uskon sinua...hetken. Päätän palata asiaan huomenna. Minulla on muuta seuraa. Ruoka on hyvää. Söpöä tekstiviesteilyä. Tyytyväisyys valtaa mielen. Keikalle?

Paikka täynnä. Kaunis ilta. Kävellään. Eksyn rantaan, mikä tungos. Onko tämä todella Helsinki? Kaikki esitykset loppuneet. Tulin myöhässä, mutta ei harmita, sillä on hehkeää. Kauniita ihmisiä ympärillä. Lettuja mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Ilta taisi olla tässä. Kotiinpäin. Yllätys.

Kaunis poika liittyy seuraan ja pyytää minut ja ystäväni mukaansa. Mikä jottei, ilta on nuori. Kadun kulmassa törmään tuttuun teologiin. Lämmin tunne. Kaikkea se kohtalo heittääkin tielleni. Olen hetken liikaa. Ymmärrän vihjeen. Painun baariin, jossa minulle hymyillään monesta suunnasta. Omena light 4,30 e.

Uusia tuttavuuksia Veera ja Meri.....tuntuu vanhalta....nämä on vielä lukiossa. Biljardia ja keskustelua katutaiteesta. Kieli poukkoilee sujuvasti suomen ja englannin välillä. Ruoditaan Siirin uutta tyyliä....Meri tekee musaa Siirin veljen kanssa. Melkein sukua julkkikselle.

Kello tulee puoli kaksi, pilkku. Menisi vielä ratikkakin, ei tarvitsisi maksaa. Nyt kotiin. Ystäväni punastelee. Häntä ei huvittaisi lähteä. Leikin Amoria, soita sille! Juoksen öisiä katuja Senaatintorille. Maassa makaa hakattu nuori mies ja poliisit pällistelevät ympärillä. Sireenin ääni. Ambulanssi ja haavat paikataan. Sprinttaan ratikkaan...onneksi on nuori kuski....hän odottaa....hymyilen kiitokseksi.

Hitto tämä meneekin väärään suuntaan. Hakaniemi, jään pois. Musiikkia korviin ja reipasta kävelyä kotiin. Olet kaunis, mutta ylpeä, mies huikkaa porttikongista. Suoraan siitä laulusta, onkohan hän fani? Neonvalot välkkyvät....onneksi, sillä katuvalot ovat palaneet. Tuttu tuoksu, olen Kurvissa. Jostain kuuluu musiikkia ja nuoripari tanssii kadulla. Stellan Vie mua hivelee korvia. Tuuli sekoittaa hiuksiani. Rohtuneet huulet. Hämeentie on kaunis, kun lennän kotiin pianosoolon siivittämänä.

Koti. Laitan teetä.
Sairaan kaunista...

Sliding doors

Muistaako kukaan vielä sitä b-luokan romanttista elokuvaa nimeltä sliding doors?
Elokuvassa kuvataan saman naisen elämää kahdessa eri tarinassa....toisessa hän ehtii juoksemaansa metroon ja toisessa hän jää laiturille odottamaan seuraavaa.

Mietinpä vaan, että jos sitä ihminen saisi kurkistaa siihen toiseen elämään, jossa sitä eläisi, kun valitsikin toisin, meni väärään junaan tai jätti menemättä jonnekin.
Rupesin pohtimaan tätä perjantaina, kun noudin opinto-oppaani yliopistolta.....

Entäs jos en olisikaan päättänyt viime hetkillä hakea teologiseen vaan olisin jäänyt Diakiin?

Minulla olisi opiskeluja jäljellä enää 1,5 vuotta, valmistuisin kahteen arvokkaaseen ammattiin, saisin työpaikan ehkä Kallion seurakunnasta ja yhtymältä vuokraisin Herttoniemen rannasta itselleni yksiön ja elelisin siellä yksin onnellisena tasapainoillen työn ja luultavasti kuoroharrastukseni kanssa. En olisi ikinä tavannut uusia mielenkiintoisia ja jo rakkaiksikin muodostuneita opiskelukavereita, enkä olisi luultavasti muuttanut omaan kotiin ja välini isääni olisivat niin tulehtuneet, että olisin tästä niin traumatisoitunut ja siksi työni hoitaminen olisi minulle vaikeaa ja työlästä. Toisaalta minulla olisi ammatti ja rahaa tulisi jos vain jaksaisi tehdä töitä.

Entäs jos en olisikaan palannut 17-vuotiaana lomamatkaltani Jenkeistä?

Minulla olisi jäänyt kuitenkin lukio kesken, olisin päätynyt naimisiin ihanan ihmisen kanssa, hankkinut ehkä pari lasta ja koiran.Eläisin maassa, jonka kulttuurista ja kahvista pienen small talkin kera pidän erityisen paljon. Ja saisin puhua englantia juuri niin paljon kuin haluan. Toisaalta saattaisin tehdä pätkätöitä tai minimipalkkaista hommaa McDonald'silla, koska minulla ei olisi mitään koulutusta eikä kielitaito sittenkään niin sujuva. Lopulta huomaisin olevani päivisin lasten kanssa kotona, kun mieheni kävisi päivät töissä ja illalla hän olisi aivan liian väsynyt seurustelemaan kanssani. Parisuhteemme rakoilisi, eikä minulla olisi ketään kenelle puhua asiasta...ainakaan omalla äidinkielelläni. Lopulta päätyisimme eroon ja minä olisi yksinhuoltaja likaisissa verkkareissaan, eläisin sossun avustuksilla, jotka eivät Jenkeissä päätä huimaa, ja lopulta kerjäisin kadulla lapsilleni ruokaa tai myisin itseäni elannon saavuttamiseksi.

Entäs jos olisin jättänyt elämäni ensimmäiset ja viimeiset Maata Näkyvissä festarit väliin?

En olisi tutustunut Sinuun. Et olisi ikinä repinyt sydäntäni kappaleiksi etkä saanut minua itkemään keskellä Rautatientoria keskellä yötä. Et saisi minua vihan valtaan, etkä tuntemaan niin syvää tunnetta sinua kohtaan, että joskus jopa pelottaa. Toisaalta en saisi painua syliisi, silloin kun on paha olla, en soittaa sinulle keskellä yötä. Et olisi tullut nukkumaan viereeni ja silittämään minut uneen, kuuntelemaan hiljaista itkuani...olisin itkenyt silloin onnesta, että olit siinä. Et olisi tuonut minulle aamiaista, etkä opettanut minua arvostamaan itseäni. En olisi koskaan voinut rakastaa sinua kuin sielunveljeä.

Coulda, Shoulda, Woulda...sanoisi jenkki...mitä sitä jossittelemaan. Elämässä käy välillä näin ja välillä noin.
Mutta se mietityttää, mikä meidät saa valitsemaan ne asiat, joihin päädymme?
Onko se joku suurempi voima vai kenties kohtalo?
Vai onko nämä tapahtumat ja valinnat jo ennalta suunniteltu ja päätetty jossain meistä riippumattomassa paikassa?

Does everything really happen for a reason?

Älä mene pois

Älä mene pois,
ajatuksista vaikein.
Istun paikoillani ihan hiljaa,
voin odottaa.

Älä mene pois,
vaikka tietenkin pelkään.

Minulla on niin kovin kipeä sydän tänään.

Tule niinkuin ennen,
varoittamatta.
On elämäni ollut kauan paikoillaan.

Päivät vuosiksi kun vaihtuu,
samat virheet teen aina.

Minulla on niin kovin kipeä sydän tänään.

Minä tahdon sinuun sukeltaa,
tahdon tietää, minä tahdon uskaltaa.
Vaikka huimaa periks anna en,
enää mietin kestäisinkö sen.

Minulla on niin kovin kipeä sydän tänään.

Minä tahdon sinuun sukeltaa,
tahdon tietää, minä tahdon uskaltaa.
Vaikka huimaa periks anna en,
tämän kerran kestäisin mä sen,
kestäisinkö sen.

Älä mene pois.
Älä mene pois,
ajatuksista vaikein.

Rajatonta

Tänään oli kaunis ilta....paino sanalla kaunis.
Helsingin yö ja Rajaton soi taustalla...mukavasti jo illat pimenee syksyä kohden.
Pitkästä aikaa oli mukava olla, eikä ahdistanut. Olenkohan vihdoin löytänyt paikkani maailmassa? Ei nyt sentään. Mielenrauhan kylläkin.
Ahdistus ehkä palaa maanantaina, mutta en halua murehtia siitä vielä....rakastan tätä huolettomuutta.
Onneksi on vielä ihmisiä, jotka saavat minut tuntemaan näin.

Timo Tahtoo

Tämä biisi on soinut päässäni jo kaksi viikkoa....ärsyttävintä tässä oli, että minulla ei ole hajuakaan miten ne sanat oikein menivätkään....
Asiaan siis korjaus ja tässä ne sanat sitten on.


Timo tietää mitä tahtoo
yrittää mut silti ei oo
vierellensä naista löytänyt

Timo tahtoo
kauniin muttei niin kaunista
että muutkin tahtoo koskea
ja sitten baarin nurkassa
täytyy omaisuuttaan varjella

Ja fiksun muttei niin fiksua
että hänet voittaa shakissa
ei liian viisasta voi rakastaa

Ja kaiken aikaa kello käy
nopeet voittaa, yhtä ei näy
Kun toiset tanssii hitaitaan
Timoo tielle kannetaan
Sade kasvot kyyneleistä puhdistaa

Timo tahtoo
babyfacen seksipommin
joka meikit päällä onkin
kotona mut muualla se
kulkee tuulipuvussa

Ja itsenäisen työssäkäyvän
kunhan tienaa sua vähemmän
liian rikasta ei rakasta

Ja kaiken aikaa kello käy
nopeet voittaa, yhtä ei näy
Kun toiset tanssii hitaitaan
Timoo tielle kannetaan
Sade kasvot kyyneleistä puhdistaa

Timo tahtoo
maitotytön kotimaisen
herttaisen hiirulaisen
tekis aina eväät töihin
suostuisi syntisiin öihin

Kipusiskon estottoman
ja kotirouvan soman
omistautuis perheelle

ja naurais Timon vitseille

Ja neitsyen mutta kokeneen
tai ehkä äidinkorvikkeen
opettaisi avautumaan
sitoutuisi mieheen rumaan

Timo tietää mitä tahtoo
ja miten käy kun oikein
itseään ei osaa rakastaa...

Ja kaiken aikaa kello käy
nopeet voittaa, yhtä ei näy
Kun toiset tanssii hitaitaan
Timoo tielle kannetaan
Sade kasvot kyyneleistä puhdistaa

Aikuisten oikeesti

Tätä se aikuisuus nyt sitten kai on.
Kipeistä asioista puhutaan kevyesti salaatin ja kivennäisveden lomassa kahvilassa.
Puhutaan kypsästi ja huumorilla höystettynä.....silleen on kai parempi.
Unohdetaan se, että nää jutut oikeesti sattuu, koska on vaan helpompi olla mukavasti....aikuismaisesti.
Turha vetää mitään turhaa draamaa...se kuuluu teiniyteen.
Oikeesti mä haluisin vetää vähän teinit. Mutta ei, nyt ollaan aikuisia.
Mä vihaan tätä!

Kuutamolla

Mitä sitä ihminen tekee, kun ei nukuta yhtään. Käy kuutamokävelyillä, kuuntelee musiikkia, yrittää lukea....kokeiltu on kaikkia ja ihan hyviä vaihtoehtoja ajan tappamiseen nuo ovat, mutta suurin paheeni yön selättämiseen ja unen kiinni saamiseen ovat elokuvat. Ja mielellään romanttiset sellaiset. Iik mikä klishee, mutta oikeasti mieluummin sitä rakkautta (tai siis sitä miten Hollywood sen määrittelee) katsoo kuin draamaa tai actionia (genre jota en muutenkaan ymmärrä)...kauhua katsoisin mielelläni, mutta sitten ei ainakaan nukuttaisi.

Parhaita elokuvia romantiikan nälkäisille unettomille ovat tietysti vanhat kunnon klassikot kuten New York, New York, Sound of Music, My Fair Lady, Breakfast at Tiffany's ja The Way We Were.
Ykkösenä on ehdottomasti lauantainakin televisiosta tullut Marilyn klassikko Some Like It Hot eli Piukat Paikat.
Se on ollut lempparini aivan pienestä pitäen eikä tämä rakkaus ole sammunut vieläkään.

Uusimmista (ja siis tämä on 90-luvulta) lempparini on Pretty Woman, jota voin katsoa uudelleen ja uudelleen kyllästymättä Julia Robertsin miljoonan dollarin hymyyn ja Richard Geren uskomattomaan charmiin.
Kunniamaininnan uusimmista elokuvista saa myös aivan ihana Notting Hill....sillä kuka nyt voisi vastustaa Hugh Grantin sinisiä puppy eyeseja....(joo tiedän kyllä ainakin yhden).

Suomalaisista mainittakoon tietysti Kuutamolla, joka päätyi suosikki listalleni (ja e,i tämä ei pelkästää johtunut ihanasta Peter Franzenista) siitä syystä, koska se niin taitavasti parodioi tätä suurenmoista Hollywood rakkautta ja sen todellisuusarvoa.

Oma lukunsa ovat tietenkin Almodovarin suurenmoiset rakkaustarinat, joissa rakkauden kohteena voi olla oma äiti, koulutoverisi poikakoulussa tai sen miehen, jota ammuit, vaimo. Samalla niin viihdyttävää ja kaunista.

Sinkkuelämän jaksoja voi myös katsoa putkeen dvd:ltä ja uskotella sen olevan yhtä pitkää elokuvaa, sillä siinä vasta sarja, jonka parissa uneton viihtyy....saa itkeä ja nauraa sekä pohtia syvällisiä....ja tietty ihailla kauniita vaatteita ja ihmisiä.

Joku voisi sanoa, että älä unelmoi elämääsi vaan elä unelmaasi, mutta minä tykkään tästä. Maailma itsessään on toisinaan niin kylmä ja kyyninen, että kyllä sinkku aina tarvitseen pienen annoksen romantiikkaa. Minä saan oman "fiksini" elokuvista....toistaiseksi ainakin.

The End

Onnelliset kohtaa

Eilen istuin kutosen ratikassa ja kuuntelin musiikkia iPodillani.
Jamie Cullumia, Stellaa, the Crashia....ja sitten vähän ennen Hakaniemen pysäkkiä
alkoi soimaan SMG:n Ei mun oo hyvä olla yksin...ja Joel Melasniemi astuu sisään ratikkaan ja istuu viereeni.
Surrealistista.
Muusikko ja tavis vierekkäin...ja ainut mikä heitä yhdistää on musiikki (selkeästi Joel kuuli mitä kuuntelen)....saan osakseni ujon hymyn.
Häkellyn ja hymyilen pienesti. Yliopiston pysäkki. Jään pois.
Onnelliset kohtasivat.

Kipu

Mitä muuta voisi sanoa kuin, että sattuu aivan sairaasti.....
Luulin, että olin jo kokenut aikaisemmin maailman kamalimman kivun, mutta ei....
näitä hengityksen lamaavia kiputiloja on tulossa elämässä vielä monta
Ja minä naivina kuvittelin niiden olevan ohi.
Sairaalassa pyydetään yleensä potilasta kuvaamaan kiputilaansa asteikolla 1-10
Yhdeksän miinus...jos miinuksia saa edes antaa.
Tällaista tänään.

I wanna know what love is

Viimeksi siis pohdittiin tunteita ja tänään olisi sitten vuorossa rakkaus.

Aloitetaan rakkauden määritelmistä.

Oxford English dictionary määrittelee rakkauden näin:
(käytän tätä sanakirjaa, koska en omista suomen sanakirjaa...häpeä!)

Love=1.very strong affection 2. very strong affection and sexual attraction 3. great liking ---

Isossa kirjassa eli Raamatussa rakkaudesta puhutaan mm. 1.Kor 13
"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydä sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."

Kirkkoisät aikoinaan määrittelivät kolme rakkauden eri muotoa:
filos, joka on ystävien toisiaan kohtaan tuntemaa toverillista rakkautta,
eros, joka on miehen ja naisen välistä eroottista rakkautta ja
agape, joka on ylimaallista jumalallista uhrautuvaa rakkautta.

Myös filosofi Platon jakoi rakkauden kolmeen lajiin. Näitä olivat ruumiillinen rakkaus, politiikan rakastaminen sekä ideoiden rakastaminen.

Eri aikojen nuppitohtorit eli psykologit ovat yrittäneet määrittää rakkautta ja näistä psykologi Robert Sternberg on analysoinut rakkaudessa olevan kolme elementtiä: läheisyys, intohimo ja omistautuminen.
Erilaisia rakkauden vaiheita ja lajeja ovat:

Pitäminen (ystävyys): läheisyys
Ihastuminen (rakkaus ensi silmäyksellä): intohimo
Tyhjä rakkaus (hyväntekeväisyys): omistautuminen
Romanttinen rakkaus: intohimo ja läheisyys
Kumppaninrakkaus: läheisyys ja omistautuminen
Kohtalokas rakkaus (pyörremyrskyromanssi): omistautuminen ja intohimo
Täyteläinen rakkaus: läheisyys, omistautuminen ja intohimo

Jokaiselta kantilta on rakkautta siis pohdittu ja yritetty määritella, mutta silti tämä "lapsi" on aivan pihalla siitä mitä rakkaus oikeastaan on.
Tottakai sitä on tullut koettua rakkautta, sillä rakastanhan minä vanhempiani ja siskojani. Mutta ei siinä ole mitään samaa kuin miehen ja naisen välisessä rakkaudessa. Rakkauden miehen ja naisen välillä, sen olen myös kokenut mutta vain "filos-asteella" aivan samoin kuten rakastan kaikkia muitakin ystäviäni.
Raamatussa rakkaus on yleensä yhtä kuin Jeesus Kristus, sillä Jeesuksessa Jumalan rakkaus, agape, tavoittaa meidät syntiset ja saamme osaksemme armon tämän rakkauden kautta.
Intohimoa olen myös kokenut, ehkä liikaakin, mutta en ole erottanut siinä mitään rakkautta...... mutta jos rehellisiä ollaan kai sitä jotain pientä pitää tuntea toista kohtaan, että ylipäätänsä voi heittäytyä intohimon pyörteisiin toisen kanssa.

Kokematta on siis vielä täyteläinen rakkaus.....ja mistähän se löytäisin.
Ja tietäisin milloin se on kohdalla.

Olen aina ollut kyltymätön romantikko ja haluaisin vieläkin olla.....mutta jossain määrin olen jo luovuttanut.
Minulle on jo jonkin aikaa riittänyt pelkkä fyysinen puoli, että ei olisi niin yksinäinen ja tyhjä olo, mutta eilinen keskustelu ystävän kanssa sai minut tajuamaan, että tarvitsen enemmän.
I want the whole package.
Pakko siis valaa uskoa itseensä, että rakkautta on vielä olemassa ja siihen, että sitä on varattu myös minulle...edes hiukan.

Lumottu

Uusi rakkauteni Stella....
ja nämä lyriikat sopivat tähän iltaan ja elämäntilanteeseen paremmin kuin omat tyhjät sanat.


Aamuyö, seireeni runoilee
näytölläsi kirjaimet viettelee
Niin hän saapuu sinun luo
kevyesti koskettaa
ette pysty odottamaan

Aamu kuuta väijyy, lumous kohta särkyy
hyvin näyttelet sen
ettet tahtois enempää

Ei kukaan muu, ei kukaan muu
oo kanssasi kauniimmin
Ei kukaan muu, ei kukaan muu
oo mitä toivoisit

- Ei koskaan enää, lupaukset vaihdetaan
sängyllesi silti jäätte makaamaan
- Vielä vähäks aikaa jää
sanot ja hymyilet
tiedät, pian itkettää

Aamu kuuta väijyy, lumous kohta särkyy
hyvin näyttelet sen
ettet tahtois enempää

Kun mikään ei tunnu miltään?

Nyt se sitten on ohi....viikonloppu hiljaisuudessa n.450 km päässä Helsingistä. Olen siis vielä hengissä ja hieman hämilläni....
Puhelimeeni oli tullut yksi viesti....kiitos Eeva....ja galleriaan yksi kommentti...kiitos Teija.
Puheluita on aivan varmasti tullut miljoona....sitähän en koskaan saa tietää, mutta toivossa on hyvä elää.
Joskus vaan on pakko lähteä kauas, jotta näkisi paremmin lähelle. Ja ehkä juuri näin minulle kävikin...vaikka toisaalta olo on yhtä sekava kuin lähtiessä, on kaikki kuitenkin jotenkin erilailla sekavaa...aivan kuin siinä olisi järkeäkin.

Mutta siis koko tämän ajan ollessani muualla pohdin tunteita. Omiani ja muittenkin.....huomasin myös, että tämä tunteiden pohtiminen on varsin tavallista eri ihmisten blogeissa, joten tuntuu turvalliselta kertoa niistä myös omassani.

Suomi on jossain määrin todella köyhä kieli, varsinkin mitä tulee sanoihin rakkaudesta ja tunteista. Verrataanpa vaikka englantiin. Mieleeni tulevat ainakin sanat emotion ja feeling. Mitä eroa näillä sitten on?

Oxford English dictionary määrittelee sanan emotion näin:
Emotion=1. strong feeling such as joy or anger 2. instinctive feeling as contrasted with reasoning

Ja suomalaisessa sanakirjassa käännös on : mielenliikutus, kiihtymys, mielenkuohu

Oxford English dictionary määrittelee sanan feeling näin:
Feeling= 1. an emotional state or reaction 2. the sensation of touching or being touched ---

Ja suomalaisessa sanakirjassa käännös on: tunto, tunne, mieliala, asenne

Katsoin pitkään näitä sanojen määritelmiä ja käännöksiä, kun yhtäkkiä sain hassun ajatuksen.
Naisten tunne on selvästi 'emotion', sillä varsinkin jos katsoo kohtaa 2. englanninkielisessä määritelmässä....sillä naiset ovat usein sellaisten tunteiden vallassa, jotka ovat täysiä vastakohtia järkevälle ajattelulle/käytökselle
Miesten tunne on sitten useammin taas 'feeling', sillä kärjistetysti voisi sanoa, että miehet reagoivat omilla tunteillansa naisten tunnekuohuihin tai heidät saa helpommin puhumaan tunteistaan, olemalla lähellä ja koskettamalla.
No joo, tyttö yrittää olla fiksumpi kuin mitä oikeasti onkaan.

Entä jos käy niin onnettomasti, ettei tunne mitään....tai kliseisesti käyttää Levottomat elokuvan fraasia
"Kun mikään ei tunnu miltään"
Voiko se olla mahdollista?
Melkein koin sen tilan, kun on täysin takki tyhjänä tunteista ja noin miljoona asiaa surraa päässä.
Mutta hassua kyllä ei sitä ihminen oikeastaan voikaan sanoa, että mikään ei tunnu miltään, sillä kyllä ihminen tuntee sen tunteen kun mikään ei tunnu miltään.
Ehkä tämä tunne on yhtä kuin kipu.
Kipu siitä, kun haluaisi niin kovasti tuntea, muttei pysty, kun ei löydä sopivaa kanavaa näiden tunteittensa julki tuomiseen.

Tämän enempää en saanut kahdessa päivässä pohdittua tunteista, mutta sisäisen rauhani (vaikkakin hetkellisen) löysin itsestäni tällä matkalla....ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.
Pohditaan näitä tunteita vaikka myöhemmissä blogimerkinnöissä

Peace out...





"Elämä on kuin meren kuohu. Sille pitää antautua kuin meri."

Pieni hetki hiljaa

Viimeiset pari viikkoa olen paiskinut aivan liikaa töitä....ainakin suhteessa siihen miten kaunis sää ulkona on ollut.
On vähän väsynyt olo ja onneksi sain tämän viikonlopun vapaata. Aion siis ottaa kaiken irti tästä viikonlopusta. Mutta ei siten miten minulta voisi odottaa eli bilettää myöhään, nukkua myöhään ja viettää laatuaikaa ystävieni kanssa.
Tällä kertaa lähden pois....pois Helsingistä...hiljaisuuteen. Laitan kännykän pois päältä, hylkään messengerin sekä gallerian ja olen "out of reach" ainakin 72 h. Tuleepahan kokeiltua tätäkin jos sillä vaikka olisi virkistävä vaikutus.
Voi olla, että en kestä niin kauan yksin hiljaisuudessa.
Voi olla, että ahdistun pahasti kun huomaan ettei kukaan ole minua edes tekstarilla heittänyt.
Tai sitten palaan takaisin yhtä kokemusta rikkaampana ja huomaan, että olen oppinut itsestäni enemmän.
Mutta lupaan kertoa miten minun kävi.

Happy Birthday America

The Star-Spangled Banner


Oh, say can you see, by the dawn's early light,
What so proudly we hailed at the twilight's last gleaming?
Whose broad stripes and bright stars, through the perilous fight,
O'er the ramparts we watched, were so gallantly streaming?
And the rockets' red glare, the bombs bursting in air,
Gave proof through the night that our flag was still there.
O say, does that star-spangled banner yet wave
O'er the land of the free and the home of the brave?

Changes

"I'd love to go back to when we played as kids
but things change, and that's the way it is
come on, come on
that's just the way it is
things will never be the same
that's just the way it is"

Pyysit minua kuuntelemaan tämän biisin, jotta ymmärtäisin sinua paremmin....
Ymmärrän sinua kyllä, mutta ymmärrätkö sinä minua?
Ymmärrät/ymmärsit minua paremmin kuin kukaan muu, mutta nyt pelkään että unohdat minut etkä päästä minua enää koskaan niin lähelle, että voisimme molemmat yrittää ymmärtää toisiamme.
Ehkä tämän kaiken piti tapahtua, että tuntisin sinut vielä viimeisen kerran, vaikka sitten fyysisesti.
God works in mysterious ways....

Arki

Tänään koitti sitten arki kaiken tuon hulluttelun jälkeen.
Ja olen aika sanaton.
Nyt olisi hyvä jos olisi jonkun fiksumman lyriikat, joita lainata ja selvitä sillä tästä sanattomuudesta. Mutta ei.
Ehdotuksia toki otetaan vastaan.

Jos nyt sitten yrittäisi jotain.
Kaikki on vielä auki.....mutta lupaus siitä että kaikki selvitetään on annettu....eli sitä odotellessa.
Saan ehkä helpommin kaiken anteeksi....if I plead guilty to all of the charges.....ja pääsen ehdolliseen.
No ei, en vitsaile, vakava asiahan tämä on kaikessa absurdiudessaan (sanahirviö) mutta silti vähän kyllä ärsyttää, kun on pakko antaa periksi, että saisi edes hieman rakkautta.

Mutta vaikka en asianomaisen kanssa olekaan jutellut, olen saanut tukea onneksi muilta rakkailta ystäviltäni, vaikka pelkäsinkin etten pystyisi ajatuksiani muiden kanssa ko. asiasta jakamaan. Tukea ja sympatiaa sain myös yllättävältä taholta....joten jotain positiivista tuli tästäkin mokailusta...
niin ja ainahan sitä ihminen virheistään oppii (yeah right) ja muuttaa tapojaan.

Mutta siis tänään tuli tehtyä 10 h töitä vaikka alunperin puhe oli vain 8 h...ei en minä valita...siitä saa rahaa ja pystyy keskittymään kaikkeen muuhun kuin katkeransuloisen rakkauselämäni vatvomiseen.

Lyriikoita ehkä sitten ensi kerralla.

Aftermath part ll (sorry I can't be perfect)

Tähän sitä on sitten tultu kaiken tämän jälkeen.....yksi moka muutti kaiken.
Kahdeksan vuotta hävisi jonnekin kaiken tämän keskellä.
Ja sinun mielestä minä olen kaikkeen syyllinen.
Voi kunpa olisinkin...voisin ruoskia itseäni vieläkin enemmän, mutta kun tiedän ettei asia ole niin ja niin tiedät sinäkin.
Jos olisin tiennyt tämän en olisi ikinä tehnyt mitään....mutta sekin olisi omien luontaisten ominaisuuksieni kieltämistä....luopuisinko niistä jos se takaisi minulle anteeksiantosi....in a heartbeat

Nyt on täysin tyhjä olo, kun tiedän kuinka paljon minua vihaat ja halveksit.
Pahinta on ehkä se, että et vastaa puhelimeesi. Entä jos sinulle on sattunut jotain?
Olen sekaisin huolesta ja surusta enkä voi puhua kanssasi. On kuin joku olisi repinyt minusta palan pois.
Tarvitsisin varaosasydämen, että jaksaisin eteenpäin (ilman sinua)....en halunnut kirjoittaa tuota vielä ilman sulkuja....mutta ehkä kohta minun täytyy.

Hulluinta tässä on, että eihän se juttu ollut edes mikään big deal....ja oikeasti luulin, että voisimme nauraa koko jutulle. Minun olisi pitänyt tuntea sinut paremmin....tietää sinulle tärkeät vakaumuksesi....tietää, että tarvitset paljon aikaa (ja sinun pitäisi ymmärtää, että minä haluan selvittää asiat heti)

Olen väsynyt, turta ja sekaisin, eikä olotilani tästä muutu ennenkuin kuulen sinusta....vaikkakin sen, että et halua nähdä minua enää koskaan.....mutta vain niin että seisot edessäni ja katsot minua silmiin kun sanot sen....muuten en usko.
Uskonko sittenkään?
En ehkä koskaan...niin rakas minulle olet.... olet aina ollut ja tulet aina olemaan

Piste

Kun puhalletaan tulta tähän
sammuvaan hiileen
Se savullansa meitä tukehduttaa
Ja jos vain muistellaan jäädään
kiinni ikuisuuteen

Eikä eletä ollenkaan
Kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan
Rohkeempaa on luovuttaa

Kyllä sinä muistat kuinka katse viiltelee
Kyllä sinä tiedät miten lehdet putoilee
Kaikki on jo nähty siksi pisteen nyt teen
Anna jo olla
Anna mun olla ja unohtaa

Kun nyt jutellaan voidaan
hyvin katsoa silmiin
On nähty nämä seinät ennenkin
Mutta ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin

Ei tästä tule näin valmiimpaa
Ehkä on jo aika irrottaa
Kai saa nyt luovuttaa…?

Kyllä sinä muistat kuinka katse viiltelee
Kyllä sinä tiedät miten lehdet putoilee
Kaikki on jo nähty siksi pisteen nyt teen
Anna jo olla
Anna mun olla ja unohtaa

Kyllä minä tiedän kuinka kehomme kietoutuu
Kyllä minä muistan kelle ihosi tuoksuu
Jos tulevatkin vuodet käsiimme vain rikkoutuu
En jaksaisi olla

Anna mun olla ja unohtaa…

Moka.....WTF?!!?

Don't ask, don't tell....tätä periaatetta olisi nyt vallan mainio soveltaa tähän tilanteeseen
En kerro itse mokaa...mutta hieman "aftermathia" olisi luvassa, muutaman siiderin voimalla kirjoitettuna.

Kuka aloitti....tiedä häntä...ehkä minä...mutta aloitin sen jo toisen kanssa baarissa, joten kyseessä oli ehkä jatkumo....mutta tärkeintä oli, että molemmathan siinä oli mukana.

Aamulla tein ehkä lähtemisen maailmanennätyksen....vaikka olisi pitänyt puhua.

Soittaessani sinulle tänään huomasin, ettet pysty suhtautumaan tähän niin kuin aikuiset.....tuli todella paska ja halpa fiilis....tell me something I don't know

Istun nyt aamuyöllä pohtimassa sitä, että olemmekohan palanneet entiseen kymmenen vuoden kuluttua.

Kaduttaako? Kyllä ja ei....koska tämä oli vain ajankysymys

Fiilikset juuri nyt keskellä valoisaa juhannusyötä?
PELOTTAA!!!!! (menetän sinut kuitenkin...mutta miksi juuri nyt?)


Jatkan musiikin kuuntelemista....ja fiilistelen....ehkä viimeistä kertaa

Raksulle

On niin iso ikävä sua, että joudun tuomaan julki sen jo blogissanikin....
Miten ihmeessä pärjäänkään sitten syksyllä, kun matkaat sinne Australiaan?
Itku tulee sen tiedän jo valmiiksi, mutta miten muuten kestän, sen tiedän vasta sitten.
Onneksi on niin monta asiaa, jotka muistuttavat sinusta.
Yksi niistä on tämä biisi, jonka kuulin eilen radiosta....

Mä kuuntelen kaupungin huminaa,
siellä ihmiset kulkee polkujaan.
Niin kuin muurahaiset,
valtateitä rakentaa.
Mutta minne ne menee,
minne ne menee?

Sinä olet minulle kuin sisko,
mä sanoin jo vuosia sitten.
Ovet on auki maailmaan,
mene vaan.
Mä jään vielä katsomaan,
ikkunaan.

Ja sinä olet niin kuin eilenkin.
Kuvina ja silmienlumeina
seinille varjoja heijastin.
Tässä on dinosaurus.
Tässä on krokotiili,
niin kuin silloinkin.
Kun kelloissa viisarit liikkui hitaammin.

Mitä mä lauluja kirjoitan,
mun pitäis tehdä oikeita töitä.
Mitä mä pelkään kuolemaa,
kun elämää en oo vielä nähnytkään,
lähempää.

Ja sinä olet niin kuin eilenkin.
Kuvina ja silmienlumeina
seinille varjoja heijastin.
Tässä on dinosaurus.
Tässä on krokotiili,
niin kuin silloinkin.
Kun kelloissa viisarit liikkui hitaammin.

Päivän virsi

Täältä tullaan muistuttaisin sua
koko elämäsi olet etsinyt vain mua

Tää ois niinkun kissa ja tekis kurnau
se olisi koira ja sanois hauhau

Mulla on pallo, missä keilat on?
tiedän että täyskaato ei oo mahdoton.

Kuume nousee otsa on jo hies
vaikka olen nainen niin isken niin kuin mies

Minulla on katala, vaarallinen olo
kesäkumi aika selvästi on aluillaan
Sinun on pakko antautua
minussa on paljon mitä kahden kesken paljastaa.

Peruutin deitti-ilmoitukseni
saletisti tänään löytyy poikakaveri

Mussa on kaikki mitä oltavakin on
oon luotettava, kiva, ihana ja viaton.

Kamala tahto tanssia
kesäkumi aika selvästi on aluillaan
Heti tänne romanssia
minussa on paljon mitä kahden kesken paljastaa

En ole onnistunut ennen
Nyt kaiken oikein oikein teen
varmasti ihan kohdalleen

Täältä tullaan muistuttaisin sua
koko elämäsi olet etsinyt vain mua

Olen täyttä kultaa, kaunein päällä maan
asettukaa riviin, tänään prinssi valitaan

Kaiken saat mitä olet etsinyt
oikeastaan etsinnät voit lopettaa jo nyt

Tässä ollaan, opettele mua
minä olen täydellinen, ala rakastua!

Hölmö rakkaus

Rakastan kesää....ja eniten kesässä rakastan hölmöä rakkautta....siis sitä, kun vatsanpohjassa on sellainen lämmin tunne....hymyilyttää koko ajan ja kaikki ihmiset ovat kauniita. Kesä tekee kaiken kauniiksi.

Kesällä saa hölmöillä...siis rakkaudessa....ei muuten tietenkään
Pussailu täysin tuntemattoman pojan kanssa kesäiltana vain piristää mieltä, eikä siitä kannata ottaa paineita...saatika että ottaisi asian vakavasti.
Kesällä laitetaan kevyet kengät jalkaa, mutta pidetään silti jalat maassa....vaikka välillä tekisikin mieli lähteä lentoon silkasta onnesta.

Ei tästä merkinnästä tullut oikein järkevää, sillä minulla taitaa olla liian usvainen pää järkevän blogimerkinnän kirjoittamiseen, joten loppuun järkevimpien lyriikkaa...

"Muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta

Kastella jalat heinikossa
suudella poikaa aidan takana
siellä missä nokkoset lakastuu"

-Scandinavian Music Group

Hammaslääkäri

Ensi kerralla...muista laittautua kun menet hammaslääkäriin....siellä voi tulla vastaan elämäsi mies!

New York

You got your start, you went to New York. Yeah.
It’s enormous.
You went to see just where the wild wind blows.

And it’s more than you.

You are in New York.
This is heavy.
No doubt about that,
Dreams will happen.

You cross your heart and hope you never die in this life.
You want to feel how deep the new world breaths.

And it’s more than you.

You are in New York.
This is heavy.
No doubt about that,
This is heaven.

And then one day, you rock the USA. Yeah!

And it’s more than you.

You are in New York.
Streetlights glitter
brighter than stars.
This is heavy. Oh yeah.
No doubt about that,
this is heaven.



Hirveä matkakuume ja perhosia vatsassa....loppuviikon vaikutan siis New Yorkissa

Cityseepra ja muuta hämmentävää Helsingissä

Tämä aamu alkoi varsin hämmentävällä tavalla.....

Pitkän ja uusia näkökulmia miehen sielunelämään avaavan keskustelun jälkeen, heräsin hieman sekavan oloisena....etsin eteisestä Hesarin käteeni ja aloin heti kahmia Nyt-liitettä.
Ensimmäinen artikkeli, jota aloin lukea löytyi sivulta viisi:Palvelukseen halutaan Cityseepra.
Mahtavaa, mikäs juttu tämä on?
Luin innoissani koko artikkelin ja sain huomata, että Nyt-liite haki palvelukseensa (tai oikeammin turistien) Helsinki-opasta....joka tosin perusnähtävyyksien sijasta esittelisikin oman henkilökohtaisen Helsinkinsä.
Ihmettelin kyllä kovasti, miksi Nyt-liite nimittää näitä oppaita Cityseeproiksi.
Päästyäni artikkelin loppuun, huomasin sivun alalaidassa kuvan miehestä, joka kantaa taakkaa selässään, ja luin kuvatekstin: Sherpat tunnetaan vuoristo-oppaina ja kantajina. Siis mitä!!?
Palvelukseen haluttiin sittenkin Citysherpa ei Cityseepraa.
Sainpahan heti aamusta hyvät naurut.

Vietin kuitenkin koko päivän Cityseepraillessa, sillä tutustuin kotikaupunkiin aivan uusin silmin. Ensimmäistä kertaa elämässäni pysähdyin Kauppatorille torikahville, mikä yllätyksekseni oli varsin mukavaa. Cityseepra suosittelee!

Kuvasimme ystäväni kanssa Tuomikirkkoa, presidentin linnaa ja Siljan laivoja sekä ostimme mansikoita torilta. Kävelimme Espan puiston läpi ja päädyimme Stockmannille rintsikka ostoksille....löysin jopa jotain tällä kertaa. Cityseepra suosittelee!

Hieman hämmentävien iltapäivätorkkujen jälkeen, laitoin ystävälleni hienon kampauksen ja lähdimme taivaltamaan kohti Kauppatoria ja Kansanjuhlaa. Tungos oli valtava ja näkyvyys huono....eikä musiikkiakaan kuullut ilmassa pörräävien helikoptereiden takia. Ympärillä suuri määrä kännissä olevia kovaäänisiä teinejä, ja keski-ikäisiä kännisiä miesporukoita. Cityseepra ei suosittele!

Matka Kauppatorilta Aleksanterinkadulle kesti 25minuuttia, mikä mahtaa olla oma ennätykseni, ja sitten koin syvän järkytyksen. Juuri A7:n kohdalla, teologisen tiedekunnan laitoksen portailla, hirvittävä blondi teinipissis (mikä osuva nimi) oli aivan avoimesti lorottelemassa pitkin portaita. Jos olisin uskaltanut olisin mennyt huutamaan hänelle, sillä minusta A7 on yksinkertaisesti pyhä....ja tämä tuli nyt todella ikävästi häpäistyä. Ahdistus. Cityseepra ei todellakaan suosittele!

Koska bussit ja ratikat olivat tupaten täynnä, enkä enää jaksanut liiallista ihokosketusta, päätimme ystäväni kanssa kävellä kotiin. Matka taittui yllättävän nopeasti, sillä seura oli hyvää ja ilma oli kylmyydestään huolimatta siedettävä pienelle kävelyexculle omassa kotikaupungissa. Cityseepra suosittelee!

Huomenna jatkan kotikaupunkini esittelyä ja sitten suuntaankin itse ulkomaille ihmettelemään Suuren maailman menoa.

Twentysomething

Lupasin aikoinani laittaa tämän laulun sanat tänne syntymäpäivänäni....no juhlat oli niin rajut että unohtui ihan kokonaan
Mutta olen sanani mittainen nainen ja periaatteella parempi myöhään kun ei milloinkaan laitan tänne nyt tämän...ah niin ihanan...jamie cullumin biisin, joka hyvin kuvaa kaksikymppisen (ja risat) elämää :)


After years of expensive education,
a car full of books and anticipation,
I’m an expert on Shakespeare and that’s a hell of a lot
but the world don't need scholars as much as I thought.

Maybe I'll go travelling for a year,
finding myself or start a career.
I could work for the poor though I’m hungry for fame
we all seem so different but we're just the same.

Maybe I'll go to the gym, so I don't get fat,
aren't things more easy with a tight six pack?
Who knows the answers? Who do you trust?
I can't even separate love from lust.

Maybe I’ll move back home and pay off my loans,
working nine to five answering phones.
Don't make me live for my friday nights,
drinking eight pints and getting in fights.

I don't want to get up, just let me lie in,
leave me alone, I'm a twenty something.

Maybe I'll just fall in love that could solve it all,
philosophers say that that’s enough,
there surely must be more. Ooooh

Love ain’t the answer nor is work,
the truth eludes me so much it hurts.
But I’m still having fun and I guess that's the key,
I'm a twenty something and I'll keep being me.

I’m a twenty something.
Let me lie in, Leave me alone.
I’m a twenty something.

Sosiaalinen tyhjiö

Juttelin tässä taannoin ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut jos vuosia.....hän kysyi kenen kanssa olin viettänyt iltaa ja vastasin, että muutaman opiskelukaverini kanssa, tietysti. Tähän ystäväni heitti veretseisauttavan kommenttinsa: Ai, ei mulla oo sellasta sosiaalista tyhjiötä, että mun tarttis hengaa koulukavereiden kanssa vapaa-ajallakin.

Sosiaalinen tyhjiö....mikä helvetti se on....?!!?

Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisellä ei voi koskaan olla liikaa ystäviä. Mitä viime syksystä ja tästä keväästäkin olisi tullut, jos olisin tuolla ajattelutavalla tahkonut eteenpäin.

Ensinnäkin olisin joutunut istumaan luennoilla täysin yksin...nukkumaan mitä oudoimmissa tilanteissa ilman, että kukaan olisi kiusoitellut minua hereille. Minusta olisi tullut täysin väritön ja huomaamaton teol. yo, josta vain sanottaisiin, että opiskeleeko tuokin teologiaa....enpä ole koskaan ennen nähnyt sitä täällä.
Unicafessa syömistä olisin välttänyt viimeiseen asti, sillä siellä ei todellakaan ole kivaa syödä yksin.
Olisin missannut kaikki ihanat bileet (ja ne ei niin ihanatkin) ja tietysti kaikkein tärkeimmän opiskelijaelämän kohokohdan eli wapun.....sen sijaan, että nautin aurinkoisesta kevät säästä kaupungilla ja kaisaniemen puistossa painien, olisinkin kyyhöttänyt kotona tv-uutisia katsoen.

Mutta kaikista eniten olisin missannut nämä kaikki ihanat ihmiset, jotka tekivät opiskelusta ja vapaa-ajastani ihanan mielenkiintoista ja kivalla tavalla hämmentävää.

Ilman Ainoa, olisin täysin hukassa kreikan suhteen....ja kaiken muunkin opiskeluun liittyvän suhteen, sillä jokainen tarvitsee juuri sen yhden ihmisen, jolta löytyy vastaus kaikkiin kysymyksiin. Ei olisi ollut ketään kenen kanssa ahdistua ryhmätöistä, eikä ketään kenen kanssa jauhaa monta tuntia skeidaa aiheesta kuin aiheesta. Ei olisi ollut ketään kenelle soitella kännipuheluita ja valittaa, etten ole hoitanut osuuttani ryhmätyöstä koska minusta oli kivempaa bilettää homobaarissa, eikä kukaan muu kuin Aino olisi tätä ymmärtänyt.

Ilman Niinaa olisi...ah niin ihanan kauheat sitsit jääneet auttamattomasti väliin....hitsi mikä kokemus se olikaan.....olisin ollut ilman hyvää seuraa myös teologiratikka-ajelulla. Muutama punkkulasi olisi jäänyt juomatta, moni taidenäyttely näkemättä ja moni kokemus jäänyt jakamatta ilman Niinaa.

Ilman Annaa olisi monet keskustelut pornosta ja sen eri lajeista jäänyt käymättä....olisin myöskin paljon köyhempi kaikesta siitä erikoisesta triviatiedosta jota Anna aina ahkerasti jakaa meidän muiden kanssa....olisin siis täysin tietämätön mummopornosta, naisten mieltymyksestä lemmikkikoiriinsa yms. :) siis loppupeleissä olisin missannut kaikki ne ihanat hetket, jolloin sai nauraa niin että vatsalihakset saivat kyytiä.

Ilman Tainaa olisi jäänyt myös monet bileet väliin sekä bileiden jälkeen hirveään nälkään ahdettu, aivan mahtava kurvin grillin juustopurilainen....yhdessä jaetut dagen efterit...töissä, josta on myös pakko mainita, että tarvittiin yhteinen opiskelupaikka ennen kuin viereisissä duuneissa (jotka siis jakavat hissinkin) työskentelevät ns. löysivät toisensa.

Ilman Eevaa olisi monet syvälliset kahvilakeskustelut jääneet käymättä ja monet angstit sekä ilot jakamatta. Olisin missannut kaikki parhaat bileet, joissa siis biletettiin aina kuin viimeistä päivää....olisi jäänyt porttari hankkimatta ja vaeltelu öisessä Helsingissä tanssilattiaa etsien väliin.....monet elokuvat olisi jääneet katsomatta sekä monet musiikkivideot arvostelematta. Unohtamatta tietenkään kaikkia niitä kulinaristisia hetkiä, jotka minulta olisi jäänyt kokematta ilman Eevaa.

Näistä kaikista ihanista ihmisistä ( kaikki nimet tietenkin muutettu ;) ) ja heidän kanssaan jaetuista hienoista, koskettavista, naurattavista ja itkettävistäkin hetkistä olen oppinut hyvin tärkeän seikan.....
Jokaisella pitäisi olla juuri sopiva sosiaalinen tyhjiö, jotta jokainen tapaisi merkittäviä ihmisiä, nauraisi heidän kanssaan, oppisi uusia asioita, kertoisi omista ajatuksiaan jopa ahdistuksistaan sekä jakaisi kokemuksiaan elämästä tarvittaessa vaikka aamu kuuteen asti

Tulipahan tähän oikein kunnolla tilitettyä....ei ole helppoa olla onnellinen....mutta kiitos Korkeammalle Voimalle tästä onnesta joka ystävien muodossa on minulle annettu :) ja kiitos myös kaikille ihanille ystäville, jotka elämässäni vaikutatte...myös niille kaikille, jotka kuulutte elämääni muutenkin kuin opiskelujeni kautta.

Gracias amigos!

Uskottavaa?

-Opettaja, opettaja. En voinut lukea tämänpäiväiseen tenttiin.
-Miksi et voinut?
-No kun illalla kun aloin lukemaan, yhtäkkiä kaikki sähköt menivät poikki
-Ei minä mitään sähkökatkosta havainnut.
-Mutta kun se meni vain meidän kaupunginosastamme
-Mikset lukenut taskulampun valossa?
-No kun taskulampussa, jonka lopulta löysin saatuani imurin päälleni, ei ollut patteria
-Kynttilätkin on tietysti keksitty, mikset käyttänyt niitä?
-No kun sytyttimestäni oli kaasu loppunut, enkä siksi saanut kynttilöitä sytytetyksi
-No niin varmaan!


Uskoisitko sinä tämän....?
Usko tai älä näin kävi minulle viime yönä, kun minun piti lukea tenttiin.

Rakko

Voiko siideripullojen avaamisesta saada rakon?
Kyllä voi...tämä tuli vappuna todistettua

Laiskuuteni opiskelua kohtaan lähentelee neroutta?

Tämän päivän pieni merkintä.
Torstaina on esitelmä ja perjantaina tentti....yksi luentopäiväkirja, jolle on kyllä jo luotu oma tiedostonsa mutta siihen ei ole kirjoitettu sanaakaan (luentosarja loppui viime viikolla) ja hirveä määrä käännettävää kreikasta suomeen, että pääsisi senkin tentin läpi.
Kaiken järjen mukaan minun pitäisi nyt lukea kuin hullu ja sormet verillä näppäillä läppärini kirjasimia ja saada aikaan järkevää tekstiä. Mutta ei. Tässä lista siitä kaikesta muusta jota olen tehnyt tämän viikon ajan kun minun viimeistään olisi pitänyt näitä kouluhommia tehdä.

-siivosin kämppäni (imuroin ja pesin lattian sekä hinkkasin kylppärin ja vessan ja pyyhin pölyjä...siis yritin)
-etsin ystävälleni töitä
-soittelin kavereilleni, joista en ole kuullut pitkään aikaan
-puhuin markkinatutkijan kanssa puhelimessa reilun puoli tuntia
-luin kauppalehteä (miksi ihmeessä, minähän en ymmärrä taloudesta mitään)
-leivoin bageleitä ilta kymmeneltä
-järjestin valokuvani siististi albumiin
-virkkasin jo kolmatta iPodin suojusta (tämä taito tuli opittua viime tenttien yhteydessä)
-siivosin jääkaappini
-kävelin kouluun (ettei tarvitsisi lukea ratikassa)
-googletin itseni (ensimmäiseksi tuli allekirjoittamani opintorahan korotus vetoomus)
-kirjoitin blogiini


sitten oli pakko luovuttaa ja ryhtyä hommiin sillä tajusin, että eihän tästä jumalauta tule yhtään mitään.... ellen ota itseäni niskasta kiinni ja tee jotain...
Menen nyt sitten tekemään jotain....kunhan ensin katson South Parkin uusinnan

Tuulee

Olen niin kevyt, että leijun ilmassa, sun huoneessa
mä olen höyhen, sinä tuuli, puhalla, etten putoa
sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle ilmaan kohoan
ja asiat saavat mittasuhteen oikean

Sama vanha juttu vahvistaa, se sua mikä ei tuhoa
sain eilen lahjan, jota toivon etten koskaan unohda
nyt oon niin kevyt, että leijun ilmassa korkealla
ja kaupunki alhaalla näyttää kauniilta

Tuulee, kun sinä olet tuuli
ja minä olen höyhen sun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas

Hei, koita unohtaa nuo asiat, jotka sua öisin valvottaa
hei, koita uskaltaa vain tuulen vietäväksi sukeltaa
kaikkein vaikeinta on luottaa
mutta ilman sitä ei mitään saa
mä puhallan ja sä nouset ilmaan

Tuulee, kun minä olen tuuli
ja sinä olet höyhen mun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas

hyppäät parvekkeelta, muttet putoa
sä näytät kauniilta, kun leijut ilmassa
surut ja murheet jäävät omaan arvoonsa

Tuulee, kun sinä olet tuuli
ja minä olen höyhen sun vietävänä
tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas

lennätät mua niin kuin leijaa
korkealla taivaan alla, lennän taas
lennätän sua niin kuin leijaa
enkä päästä putoamaan, lennän taas

Tuulee, kun kaupungissa tuulee
me korkealle noustaan taas

Illaksi kotiin

Eilen ajaessani autoa (valitettavasti ei omaa) huomasin kevään tulleen Helsinkiin. Mikä olikaan tämä takuuvarma kevään merkki, jonka bongasin. Ei, se ei ollut se ohitseni kiitävä nuori mies moottoripyöränsä selässä eikä se ollut viereeni valoihin pysähtynyt pariskunta vanhassa avoautossaan. Kevään tulosta ei myöskään viestittänyt rannalla kirkunut lokki, eikä edes parvekkeellani pörrännyt kärpänen.
Varma kevään merkki minulle on vuodesta toiseen ollut kondomimainosten ilmestyminen katukuvaan. Jos et ole koskaan kiinnittänyt huomiota, niin ainakin minä uskallan väittää, että kondomeita ei juuri mainosteta kuin keväällä ja kesällä (kuka nyt siis seksiä syksyn pimeällä ja keskellä kylmintä talvea harrastaisi)
Kun nyt kerran tuli kondomeista puhe, niin huomasin sähköpostini inboxia tyhjentäessä todella vanhan mailin, jossa pohdittiin sitä, että jos kaikki firmat alkaisivat mainostaa kondomeja.
Homma näyttäisi siis jokseenkin tältä:

Finnair condoms - Illaksi kotiin.
Viking Line condoms - Itämeren punaisimmat...
Nokia condoms - Connecting people.
Radiolinja varmuusväline - Jotta suomalaiset voisivat rakastella enemmän.
Posti kondomi - Varmasti perille.
Sonera condoms - Saat 100 eurolla ilmaista panoaikaa.
Ericsson condoms - ...ja kaikki vain pienenee...
Philips condoms - Let's make things better.
Turva kondomi - Keskitä panosi Turvaan.
Avainlippu kondomi - Tiedät kyllä miksi.
Camel condoms - Miehille jotka laukeavat omia aikojaan.
Nike condoms - Just do it.
Benetton condoms - United genitals of Benetton.
Pentium condoms - Intel Inside.
Valintatalo kondomi - Jää enemmän aikaa yhdessäoloon.
Anttila kondomi - Saat Plussaa.
Citymarket kondomi - Mammuttimarkkinat.
Atria kondomi - Maistuis varmaan sullekin.
HK kondomi - ...ja panot paranee.
Fazer kondomi - Sanokaa Fazer, kun haluatte hyvää.
Uncle Ben's condoms - Onnistut aina.
Felix kondomi - Joka kiloon Felix-kondomeja on käytetty 2 kiloa kumia.
Kellogs Rice Crispies condoms - Kaada niihin "maitoa", ne juttelevat sinulle!
Tupla condoms - Ei taida tyttö tietää, että ois seinän takana patukkaa tarjolla...
Raiders condoms - Siitä riittää kahdelle.
Mars condoms - ...ja jaksat pidempään.
Dexit kondomi - Dexit Dexit on siemenen exit!
Denivit kondomi - Denivit kondomi auttaa, kun tavallinen kondomi ei riitä...ja uskallat hymyillä.
Multitabs kondomi - Yksi päivässä riittää
Berex kondomi - Pienille ja ei enää niin pienille leijonille.
Rexona condoms - Aina löytyy tilaa, sille joka käyttää Rexonaa.
Havi kortsu - Ei valu.
Fairy condoms - Entistä hellävaraisempi bakteereja tappava.
Libero condoms - Up & Go !
Libresse condoms - Ei reunavuotoja!
Johnsson condoms - Joka kodin putkimies.
Panu kondomi - Panu kestää isältä pojalle.
Volvo kondoms - Turvallisuustestien voittaja.
Honda condoms - Happy together.
Neste condoms - ...ja matka jatkuu!

Hyvää kevättä kaikille :)

New York, New York

Hupsista...onpa sitä aikaa taas vierähtänyt kun viimeksi tänne mitään rustasin...nyt on sitten taas aikaa istua alas ja kirjoittaa, koska olen taas yllätys, yllätys kipeenä ja juuri kun lomakin on alkamassa. No ei pidä murehtia pieniä....olenhan sentään taas saanut jotain aikaseksi...nimittäin varasin sitten lennot sinne Nykiin ja toukokuussa sitten lähdetään. Toivoisin että saisin jotenkin unohtaa kaikki sotkut täällä ja irrotella.
Tosin irrottelemaan pääsin kyllä jo sunnuntaina kun frendi vei minut baariin....ja koko illasta tuli minulle ilmainen...siis viinojen suhteen...muuten kärsin kyllä...päädyin syviin itsetutkiskeluihin pitkän tilityksen jälkeen...
Pelästyin sitä ajatusta, että minusta on tullut varsin kylmä ja kyyninen ihminen....tämä on asia jota kukaan joka minut tuntee ei voi allekirjoittaa, koska olen heidän seurassaan aina aivan päinvastainen...lämmin, ymmärtäväinen ja kärsivällinen....okei siis tottakai olen noitakin asioita, mutta en koskaan silloin kun on kyse minusta itsestäni.
Pelottaa se, että uskon eläväni koko loppu elämäni yksin, koska olen luopunut niistä kauniista ruusuisista kuvista jostain joka joskus rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Jotenkin tämä viime joulukuussa sattunut pettymys oikeen lisäsi tätä kyynisyyttä, kun taas tajusin etten kelvannutkaan kokonaisuutena...jotenkin se sattui enemmän kuin se, että olis muuten vaan tullut torjutuksi.
Pelottaa kun kaikki ympärillä löytää sen onnen josta hehkutetaan telkkarissa ja mediassa....ei elämän tarttis olla ruusuilla tanssimistä 24/7...mutta olis edes sitä arkea...jonkun kanssa...en haluaisi olla se joka parin oma sinkkuystävä, jota säälitään (salaa kadehtitaan vapautta) ja jolle yritetään koko ajan fiksata jotain sutinaa. Ei siinä mitään jos elämä menisi niinkuin telkkarissa, ja minullakin olisi iso kämppä Manhattanin trendikkäällä aluella, olisin freelance kirjoittaja, shoppailisin 400 dollarin kenkiä ja kolme ihanaa sinkkuystävää, joiden kanssa voisin käydä ulkona aina silloin kun haluan
(yhdessä sitten säälisimme pariskuntia, jotka syövät joka ilta illallisensa pitkän pöydän ääressä toisiaan tuijotellen ja puheen aiheita kehitellen)...
Mutta ainakin Manhattanille pääsen jos ei muuta...ei tule ehkä Mr. Bigiä vastaan, mutta saanpa juoda cosmopolitaneja juuri niin paljon kuin haluan, ja saan ostaa ne 400 dollarin Manolot (siis jos olisi sen verran rahaa) ja kulkea New York Cityn katuja ystävän kanssa
Tällaista sitten tänään...huomenna on jo ehkä paremmin...varsinkin jos kuume laskee... :)

Eastside

Itä-Helsinki....mikä käsite....tätä on yritetty määrittää jopa Wikipediassa..ah tässä niin luotettavassa netti tietosanakirjassa (fi.wikipedia.org/wiki/Itä-Helsinki)
Voiko sitä ymmärtää jos ei ole sitä elänyt/kokenut? Otetaan selvää

Puoli vuotta sitten muutin virallisesti pois Idästä, jossa olen asunut koko pienen ikäni ja eräiden Idässä pidettyjen illanistujaisten jälkeen rupesin miettimään mitä Itä minulle merkitseekään.
Vuonna -83 minut tuotiin suoraan laitokselta pieneen kerrostalo kolmioon Kauppakartanon kadulle, Itäkeskukseen....jos olisin syntynyt vuotta aikaisemmin, olisin viettänyt ensimmäiset vuoteni keskustan pölyjä hengittäen. Kohtalo päätti toisin ja minusta tuli Itä-Helsingin kasvatti. Ensimmäiset neljä vuotta Itäkeskuksessa, sitten siitä Myllypuroon, jossa kävin ala-asteen. "Pahamaineinen" Itä ei ollut vielä paljastanut kasvojaan viattomalle lapselle....mitä nyt sitä pelkäsi Jammu-setää, joka raiskasi ja poltti naapuripihan tytöt....ja sitä naapurin alkoholisoitunutta miestä ja sen ryyppykavereita.

Itä-Helsinki ja sen kasvot paljastuivat minulle kun tutustuin Vuosaaren posseen Vuosaaren ylä-asteen merkeissä. Teininä sitä vietettiin aikaa Vuosaaren kopeilla, istuttiin amisjätkien autojen takapenkeilla, joiden streoissa soi korvia huumaavan kovalla Nylon Beat...ja karvanopat sen kun heiluivat suppareiden tahtiin. Aikaa vietettiin Itäkeskuksen kauppoja kierrellen ja McGrousessa (R.i.p.) alaikäisenä caipiroskia juoden. Juhlapäivinä metro toi Idän prinsessat Espalle pussikaljoineen kireissä farkuissa ja lyhyissä takeissa. Kotiin rakkaaseen Itään toi yöbussi 07N tai 04N riippuen siitä minnepäin Itää matka veikään.
Uusiin kuvioihin tutustuin lukioon mennessä ja samalla petin sen possen, joka jäi Vuosaaren jumiin samoihin kuvioihin...ajalemaan Boori tai Zälä racingingin autoilla karvanopat heiluen...tai Columbuksen Ärrälle hengailemaan nuorempien pissisten kanssa. Takaisin ei ole minulle menemistä, sillä nämä ihmiset on aika katkeraa porukkaa ja he kyllä ilmaisisivat vihansa jos sattuisin maisemiin.

Mutta siis lukioajat Idässä.Ensin muutto Marjaniemeen, joka kuuluu Idän rikkaimpien alueisiin...reviiri laajeni ajokortin myötä (onneksi) keskustaan asti...mutta suurimman osan ajasta kruisailin kavereiden kanssa Marjaniemi-Herttoniemi väliä. Kesäiltoja istuttiin Hertsikan rannassa juoden mansikkasiideriä ja syöden rypäleitä ja kuunnellen Nylon Beatiä...Lukio loppui ja oli aika siirtyä töihin keskustaan...töitä tulikin tehtyä niin paljon, että ei ollut aikaa mitä viettää Idässä...toimintani keskittyi keskustaan...mutta veri veti Itään taas ja töihin sitä sitten päädyttiin Itäkeskukseen...ympyrä sulkeutui.

Tällä hetkellä siis sijaintini on lähempänä keskustaa kuin Itää, mutta työt ja porukat pitävät minut edelleen Idässä....enkä totta puhuen haluaisi luopua tästä 50-50 tilanteesta, sillä vaikka minut voi ottaa pois Idästä ei Itää voi ottaa pois minusta. Vaikka yleisesti Idästä mainitaan aina ne ikävät asiat kuten työttömyys,alkoholismi, huumeet ja rikokset eivät ne kerro koko totuutta. Minulle Itä on metsä ja lenkkipolut lähellä....autolla kruisailu ja ilmaiset parkkipaikat....kiireettömyys ja kaverit sekä hengailu....musiikki (Nylon Beat)...lyhyesti sanottuna KOTI
Itää ei siis voi ymmärtää jos sitä ei itse koe...

"Opel Kadett, Mazda 626, 323 tai Saab 900, siihen päälle vielä Ascona, niin tässä top 5, joka taatusti lähtee kun pää on pöhinäpitonen. Ja sekunneissa lasketaan kun ulvoo kumit, eivätkä notkeat rotat ei jää ruuhkiin jumiin, vaan tulee sun uniin, karvapilotit päällä, joka vitun säällä. Hei tuu käymään täällä, missä apinat aktivoituvat tolusta ja etsintäkuulutuksia liimaillaan viimeisestä aivosolusta. Tallinnanaukio, maailman kahdeksas ihme, eikä sille voi mitään kun veri vetää itään." (Steen1 - Veri vetää Itään)

Blame it on my youth

If, I expected love, when first we kissed,
Blame it on my youth

If only just for you, I did exist,
Blame it on my youth

I believed in everything
Like a child of three
You meant more than anything
You meant all the world to me

If, you were on my mind, all night and day,
Blame it on my youth

If, I forgot to eat, and sleep and pray,
Blame it on my youth

If I cried a little bit, when first I learned the truth
Don’t blame it on my heart, blame it on my youth

Saturday night live

Tänään on lauantai ja kello on hieman vajaa kymmenen illalla.....koen suurta ahdistusta, sillä olen kotona...ja kaiken lisäksi yksin. Olen surfannut kaikki kanavat televisiosta ja todennut ettei sieltä todellakaan tule yhtään mitään...(päädyin kuitenkin katsomaan mtv:tä jossa oli aina niin mahtavia ohjelmia kuin the fabulous life of Hugh Heffner ja inside the celebrity parties). Yritin lukea lehteä...tuore Us weekly....kellostani on varmaan loppunut patterit kun aika ei vaan kulu....kummaa....nousen tarkistamaan asian...ei kyllä se käy...mutta hitaasti. Räplään kännykkääni ja soitan pari puhelua....kaverit ei vastaa...ovat varmaan jossain ulkona. Teen voileivän ja juon lasin maitoa...hyllyssä olisi punkkupullo ja kaapissa siideri...mutta yksin on tylsää juoda alkoholia. Menen tietokoneelle...tarkistan mailini ja luen kaverini blogia...ei mitään uutta....mesessäkään ei ole ketään kenen kanssa jaksaisi jutella...
Milloin minusta tuli tälläinen...en pysty olemaan lauantai iltaa kotona yksin....ilman ahdistusta...
Tiedän että minulla olisi hauskempaa jos saisin istua jossain punaviinilasi kädessä ihmisten ympäröimänä....ainakin aika kuluisi nopeammin....älkää ymmärtäkö väärin...kyllä minäkin haluan nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta....mutta sille on oma päivänsä ja se on sunnuntai...aivan niin kuin Jumala sen suunnittelikin :)
Kello on nyt kymmenen minuuttia yli ilta kymmenen ja olen tappanut aikaa kokonaista 15 minuuttia....apua!
...joten taidan painua nukkumaan (olen viimeksi mennyt näin aikaisin nukkumaan teininä)...onko sairastaminen aina näin ikävää? Heti huomenna rupean syömään hulluna vitamiineja jotten sairastuisi....ja lauantai-iltani olisivat pelastetut

Through with love?

Tänään tuli taas kylmää vettä niskaan oikein saavikaupalla....pitäisi varmaan ottaa nämä vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja katsoa aurinkoon niin, että sokaistuisin....reality bites....todellakin, niin julmaa kuin se onkin.
Joten kirjattakoon se nyt sitten tähän....
Minä luovutan...en jaksa enää yrittää....olen tehnyt kaiken mihin pystyn ja nyt on muiden vuoro tehdä jotain....tai sitten olla tekemättä....jolloin kaikki palaa taas omalle radalleen ja tämä pieni häiriö maailmankaikkeudessa korjaantuu...

Non, je ne regrette rien

Non! Rien de rien ...
Non ! Je ne regrette rien
Ni le bien qu'on m'a fait
Ni le mal tout ça m'est bien égal !

Non ! Rien de rien ...
Non ! Je ne regrette rien...
C'est payé, balayé, oublié
Je me fous du passé!

Avec mes souvenirs
J'ai allumé le feu
Mes chagrins, mes plaisirs
Je n'ai plus besoin d'eux !

Balayés les amours
Et tous leurs trémolos
Balayés pour toujours
Je repars à zéro ...

Non ! Rien de rien ...
Non ! Je ne regrette nen ...
Ni le bien, qu'on m'a fait
Ni le mal, tout ça m'est bien égal !

Non ! Rien de rien ...
Non ! Je ne regrette rien ...
Car ma vie, car mes joies
Aujourd'hui, ça commence avec toi !