Ja vielä kovempi rikkomaan lupauksiani.
En pysty kirjoittamaan...ei ole aikaa eikä ajatuksia.
Korjaus...on ajatuksia, mutta niitä ei jotenkin saa kirjoitettua ylös.
Ja sitten on ystävä joka bloggaa kuin viimeistä päivää ja kirjoittaa niin kauniisti, että meinaa henki salpautua joka kerta kun sitä sivua lukee.
Ei minusta ehkä sittenkään ole tähän.
Ja olen vihainen itselleni, koska olen ajautunut taas tähän 'mielentilaan' jossa minä uskon sen, että minusta ei ole miksikään.
En osaa tehdä töitäni, en kirjoittaa, en hoitaa ihmissuhteitani...en yhtikäs mitään.
Jos joku osaisi kertoa kuinka tämän voi voittaa, niin ehdotuksia otetaan vastaan.
Itse olen miettinyt sitä, että kuinka vähän sitä ihminen antaa itselleen aikaa siihen mistä todella nauttii...ja siis sellaista aikaa jolloin ei tunne koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi olla tekemässä jotain muuta esim. lukemassa tenttiin tai tekemässä töitä.
Joten seuraavana Mintun To-Do-Listillä on
1) hoida loppuun tekemättömät työt
2) harrasta enemmän niitä asioita, joista pidät
3) tunne vähemmän syyllisyyttä vapaa-ajastasi
4) valokuvaa enemmän
5) kuuntele enemmän musiikkia
6) harjoittele ajatuksiesi kiteyttämistä tekstiksi asti
7) muuta...mitä?
