Pieces of Me

Taas ylevää itsensätutkiskelua tiedossa...
Apuna aina yhtä ihana Facebook ja sen persoonallisuustestit.
Selviääköhän minulle koskaan millainen minä oikeasti olen.
Katsotaan...

Tein siis Facebookissa tällaisen Picture Personality-testin.
Ja ihmeekseni koin sen olevan varsin tarkka kuvaus itsestäni.
Tosin eräs ystävistäni onnistui hieman pilaamaan tämän fiiliksen...mutta menköön.
Siis kerrottakoon niille, jotka eivät kyseisessä ajan tappamiseen tarkoitetussa yhteisössä vielä ole,
niin testissä pitää valita itseään eniten miellyttävä kuva, joka kuvaa parhaiten esimerkiksi vapautta, onnellisuutta yms.
No teinpä niin ,ja tässä tulos:

Temperament: Idealist

You are the quintessential dreamer - spending more time thinking about the possibilities that the world holds for you,
rather than your reality.
You don't settle for anything less than what you truly desire and you work very hard.
You tend to live in every place except the present - you are prone to daydreaming about the future and re-thinking the choices you made in the past. Sometimes you get overly caught up in your thoughts.

Siis tämä kohta minulta pilattiin (kiitti vaan), mutta kaikesta huolimatta tämä on niin totta.
Ja jos ei usko niin ei tarvitse kuin lukea muutama edellisistä blogipostauksistani niin huomaa,
että minä todella unelmoin liikaa.
Sama homma on myös tuon omiin ajatuksiini juuttumisen kanssa...joskus unohdan nukkua, kun ajatukset valtaavat mieleni.
Jos jotain lisäisin tuohon niin se voisi olla se, että kannan myös huolta....joskus liiankin paljon.

Interests: Fashionable

Sophisticated, glamorous and experienced.
You love everything that is new, fashionable and in vogue.
Others admire you, but can't always relate to you since you are a real diamond in the ruff.
You like to be two steps ahead of everyone else when it comes to the latest and greatest trends.
It could take your counterparts years to adopt your current trends.
You just seem to know what's "hot" before everyone else does.

Mitäs tähän lisäämään?

Amusement: Adventurous

It's a good thing that you are filled with energy and ambitions (that others sometimes find exhausting)
because you're continually looking for a new adventure and exciting experience.
You struggle with a continual feeling of restlessness which constantly pushes you to the next level of excitement.
Once you have accomplished one thing, you are eager to accomplish something more exciting, riskier and distinguishable.

Tämä on hieman arveluttava arvio minusta tässä testissä.
Siis tuo 'levottomuus' pitää kyllä paikkansa, ja kyllä minulla energiaa ja kunnianhimoa piisaa, mutta se että viekö se minua todella mihinkään, on toinen juttu.

Passion: Physical

You are a cuddle bug - from a warm hug shared with your best friend to steamy sex with your partner,
you enjoy every bit of human contact that you can get.
You demonstrate your love for others most fluidly through physical one-on-one contact
and you feel the most loved when you are being touched.
You feel disconnected when you are physically isolated from others.
You're a people person and a lover of all things human.

Siis tässä taas niitä totuuksia minusta.
Olen aina miettinyt, että miksiköhän näin.
Varsinkin halaaminen on minulle tärkeää, sillä ne ihmiset joita halaan merkitsevät minulle todella paljon.
Kaikkia ei vaan voi halata. On jännitteitä ja muita kummia juttuja,
jotka viestivät minulle, että ei kannata lähestyä muuten kuin verbaalisesti.
Näiden ihmisten kanssa en ikinä pääse kaveruudesta pidemmälle.
Ja surullista on se, että kun joku ihminen on ollut halauksen arvoinen, ja sitten tulee ongelmia ja ristiriitoja,
menee tilanne aina siihen että sitten ei enää voi halata. Kumma.

Tällaista taas tänään, kun olo on todella epävarma, ja tuntuu siltä että hermot menee aivan justiinsa.
Jos on jotain oleellista unohtunut, lisätkää ihmeessä.
Ja voisiko joku kertoa, miksi minä olen 'a case'?

Early winter

Tänään pelkkää laiskottelua ja videoiden katselua.
Tämä mielentilaani sopiva videokin osui vahingossa kohdalleni.
Tässä on jotakin....Gwen on ihana

The Awful Truth

Mielenkiintoinen päivä.
Opetusta parisuhteista.
Pitääkö miestä ymmärtää?
Voiko toisen halujen ja toivomusten täyttäminen yksistään olla oikeasti kivaa?
Onko naisen mielenliikkeiden ymmärtäminen yhtä vaikeaa kuin rubiikin kuution ratkaiseminen?
Mitä pitää parisuhteessa jättää kertomatta ja miksi.
Ja mitä sitten myöhemmin kysytään ystäviltä ja tuttavilta.

Onko parisuhde alku puhumattomuudelle.
Miksi molemmat, tai no ainakin se toinen osapuoli, pohtii ystäviensä kanssa
kumppaninsa tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.
Onko parisuhteessa helpompaa teeskennellä,
että kaikki on hyvin vaikka joku kaivertaakin.
Ammentaako tämä teeskentely voimansa yksinjäämisen pelosta?
Vai jostain muusta?
Eikö parisuhteessa pitäisi pystyä jakamaan kaikki.
Salaisuudet, pelot, ahdistukset.

Ja jos oikeasti on toimivassa parisuhteessa,
niin miksi ei haluaisi miellyttää rakastaan.
Se, että toinen nauttii olostaan, saattaa olla todella palkitsevaa. Ja onkin.
Ja miksei näin myös parisuhteen ulkopuolella.

Mutta vaikeaksi se on joskus tehty sinkuillekin.
Totuuksia satelee ovista ja ikkunoista.
Siitä miten pitäisi olla ja toimia.
Mikään ei kelpaa.
Toisen miellyttäminen on epäilyttävää.
"Eihän näin voi olla"
Joskus on siis helpompi valehdella/teeskennellä,
että pääsee tukalasta tilanteesta pois.
Tai yksinkertaisesti kääntää katse pois.
Olla kotona yksin.

Molempi pahempi siis?
Tai sitten katson asiaa liian mustavalkoisesti ja kärjistäen.
Ihmiset parisuhteessa toimivat näin,
luultavasti siksi koska he haluavat välttää totuuksia, jotka satuttaisivat.
Kun toisen kanssa viettää aikaa enemmän kuin muiden,
sitä tietää pienimmätkin asiat toisesta.
Ne totuudet.
Ne, jotka ääneen lausuttuna tekisivät liian suurta tuhoa,
ja siksi niiden ääneen sanomista vältetään.
Kunnes tulee riita.
Ilma puhdistuu ja suhde syvenee. Tai tiet pahimmassa tapauksessa eroavat.
Samoin kai ystävyydessä.
Puolituntemattomille lausutut totuudet eivät ole niin pahoja.
Siis, älkää ymmärtäkö väärin, kyllä nekin toisinaan satuttavat, mutta sitä välttyy niiden seurauksilta.
Tai ainakin silloin tällöin.

Pikku Myy sanoi kerran, että "Tollo totuus tulee aina julki."
Ja tottahan tuo.
Vaikka joskus olisi todella puuduttavaa keskustella kumppanin tai ystävän kanssa,
niin huomattavan usein seuraukset ovat vain positiivisia. Tai ainakin opettavaisia.
Mutta toisaalta mistä minä tiedän, sillä eipä noita parisuhteita hirvittävästi ole kertynyt.
Että tämä on nyt tällainen toisen käden havainto.
Ja ensi kädessä tätä sitten opiskellaan joskus myöhemmin....toivottavasti.

Lapsuusmuistoja

Teinpä kerrankin mainion levyostoksen.
PMMP:n uusin levy Puuhevonen sisältää 15 uudelleen ja todella nerokkaasti lämpättyä lastenlaulua.
Olen tässä nyt kuunnellut levyä eilisen illan ja tämän aamun aivan fiiliksissä.
Helsingin Sanomien kolumnisti totesi, että tämä sopii vanhojen hyvien lapsuusaikojen muisteluun...
Ja tottahan tuo on.

Suojelusenkeliä äiti lauloi aina nukuttaessaan minua
ja samalla mieleen muistuu kummitädiltäni saatu kirjomatyötaulu,
jossa enkeli saattaa lapsia rikkinäistä siltaa pitkin.
Nyt vaan en muista, että missä tuo taulu nykyään on.
Toivottavasti jossakin tallessa.

Mustan kissan tangoa ja Minä soitan harmonikkaa lauloin aina vieraille väsymykseen asti.
Ja muutenkin.
Nämä kyseiset kappaleet eivät taida enää olla vanhempieni suosikkien joukossa.

Minä halusin aina olla kuten laulun Magdaleena.
Muistan istuneeni keittiönpöydän alla laulamassa tätä kappaletta, kun äiti leipoi pullia.
Minua harmitti, että nimeni oli Minttu eikä Magdaleena.

Etkö ymmärrä oli suosikkini ala-aste ikäisenä.
Muistan sen sivun laulukirjasta, jossa laulun nuotit olivat.
Siinä on piirros kahdesta ystävästä, joista toinen kuiskaa toiselle salaisuuden.
Näiden ystävysten vieressä on keltainen ympyrä, jonka yläpuolella lukee
Paras ystäväni on:
Tähän kohtaan sitten kirjoitin silloisen parhaan ystäväni nimen,
mutta hauskaa on että siinä ei lopulta lukenut yhden nimeä vaan monen.
Olin nimittäin riidellessäni kaverini kanssa vetänyt hänen nimensä ylitse ja lisännyt siihen uuden...
voitonmerkiksi tai ärsytykseksi...aivan kuin kukaan olisi edes nähnyt tätä, mutta lapselle se oli tärkeää.

Kaksi minulle rakasta lastenlaulua ei kuitenkaan päätynyt tälle levylle.
Toinen on Pontso pieni leikkihauva ja toinen on Lintu.
Ehkä johonkin oli vedettävä raja.

Paskaämpäri-teoria

Ystäväni ystävällä on paskaämpäri-teoria.
En aivan tarkalleen muista, miten se menee, mutta pointti on kuitenkin seuraava:
Jokaisella ihmisellä on päänsä päällä ämpäri,
joka täyttyy paskalla ja sitten eräänä päivänä se kaatuu päälle.
Vähän sama siis kuin sanonta "when shit hits the fan"
Tämä tapahtuu aina silloin kuin sitä vähiten odottaa, eikä sitä voi millään estää.
Ja silloin kun se tapahtuu sieltä sitten kaatuu kaikki päälle eikä vain osa.

Tässä tilanteessa taas tänään.
Tapahtuukohan tämä minulle useammin kuin muille,
vai onko paskaämpärin kaatumisella joku vakio?
Who knows...
mutta siltä tuntuu, että jos vaikka lukee blogipostauksiani,
niin saatan saada sen useammin niskaani kuin keskiverto bloggaaja.
Tai sitten en ikinä kirjoita mistään iloisesta.
Äh...ihan sama...
onkohan ämpäri nyt tyhjä vai pitääkö tänään vielä kulkea varpaillaan odotellen pahinta.

Allekirjoittaneen myöhempi lisäys:
Tänään töissä todella kettuuntuneita teinejä.
Niillä oli selkeästi kaatunut monta sankollista niskaan tänään.
Ja niiden äidit vaikuttivat saaneen myös osansa.
Onneksi ei tarvitse enää olla teini ja hirveän angstinen,
vaan saa olla aikuinen ja angstata yhtä lailla, mutta aikuismaisesti :)

Tuttuja

Hesarin lukeminen tänään aamulla oli miellyttävä kokemus.
Siellä oli tuttuja.
Toisesta pieni kuva ja kommentti ja toisen mielipidekirjoitus.
Tulee sellainen pieni 'melkein sukua julkkikselle' -fiilis.
Hassua oli,
että olin nähnyt edellisenä yönä unta toisesta näistä tutuista, joka Hesariin oli tänään päätynyt.
Tuli sellainen söpö hymy naamalle.
Kiva aamu kerrankin.

Sovinto

Eilinen ilta.
Katoan hetkeksi tuttuun ja turvalliseen.
Vakavia keskusteluja ja pähkinöitä.
Soitat Stellaa.
Minä itken, mutta en ole ehkä ainoa.
Ihmettelet, miksi tämän pitää olla aina niin vaikeaa.
Toivon tietäväni vastauksen, mutta ei siihen ole sellaista. Yhtä ja oikeaa.

Musiikki vaihtuu ja haluat tietää, mitä minä mietin.
En sano, koska ajatuksissani olen vaeltanut kauas.
Jos nyt kuolisin olisin onnellinen,
sillä olisin saanut tässä hetkessä enemmän kuin moni muu koko elämänsä aikana.
Sovinto on saavutettu, mutta vielä ei olla päästy entiseen täysin.
Haluammekokaan sinne?

Minä tahtoisin syliin. Sinne en vielä pääse.
Hetki on kaunis, kun pystyt silittämään edes hiuksiani.
Ehkä joskus sitten.

Käymme läpi nuoruutta.
Ihastuksia.
Sanot minun rauhoittuneen vuosien varrella.
Pidinkö oikeasti yhdestäkään niistä, joiden nimen mainitsit.
Sinusta ehkä ja siitä toisesta.
Mahdottomia suhteita. Minun erikoisuuteni.
Pelkään ettei koskaan tule toista.

Onko kipinää?
Alussa pitää olla, mutta vuosien päästä minulle riittää syvä luottamus ja arvostus.
Kumppanuus.
Joutsenet.
Kynttilän liekki lämmittää ja leikkii pimeyden kanssa.

Katsot leffaa.
Minä tahdon vain olla lähellä.
Olla edes hetken siinä vain sinua varten.
Vai oletko sinä siinä minua varten. Jätin 'vain' pois.
En ansaitse sitä osakseni.

Paluu takaisin tähän maailmaan.
3 puhelua.
1 tekstari.
Alusvaatteeni takavarikoituna tullissa.
Kriisi työpaikalla.
Kanadalainen matkarakastaja.
Olin koko päivän väsynyt ja nyt en malttaisi nukkua.
Uni tulee vihdoin ja tulet vielä käymään.
Todellisuus oli tällä kertaa kauniimpaa.

"Yhtä pyytää jos saan
(vaikka niin ei oiskaan):
väitä, että oon ainutkertainen,
niin, että uskon sen,
toiset ei oo yhtä paljon.
Kukaan ei voi ylittää,
pakko jonkun silti välttää.

Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.

Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.

Kiitos, kun huolit puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Ehkä muistatkin mua."

Lunta

Jesta, tänään satoi ensilumi.
Siis ei sellainen joka jäisi maahan, mutta lunta kumminkin.
Tuli niin ikävä kesää.

Syksy ja talvi ahdistavat suuresti minua.
On pimeää ja kylmää.
Hiukset sähköistyvät ja iho kuivuu.
Kaikki ovat kipeinä.
Ulos lähteminen on todella iso operaatio.
Sitten on vielä joulu.
Ja sunnuntai aukioloajat.

Tulipa masentavaa tekstiä.
Mitäs positiivista tästä voisi löytää?
Kynttilät. Siis mikään ei ole kivempaa kuin se, että saa polttaa kynttilöitä.
Pipot ja hanskat. Aivan mahtavia ja niiden tekemiseen voi käyttää paljon aikaa ja energiaa.
Tuplapalkka. Luojalle kiitos siitä.
Uudet kontaktit. Kylmä ajaa ihmisiä yhteen.
Niin ja se lumi. Onhan sekin ihan jees.

Microwave relationship

Kamala päivä takana.
Tai oikeastaan ihme viikko.
Hirveä kiire joka paikkaan, vaikka edelleen tauti vaatisi hieman hidastamaan.
Tänään sitten kotimatkalla pohdin sitä ihanuutta, että olisi joku kotona odottamassa.
Mutta ei.

Ja syitähän siihen on monia, mutta yksi suurimmista on varmasti se, että aikatauluni on aivan mahdoton.
Olen työnarkomaani ja siinä sivussa yritän opiskella.
Ja ihmissuhteeseen pitäisi panostaa hirvittävän paljon ajallisesti.
Ainakin näin alussa...siinä olisi oltava läsnä 24/7.
Ystävyyssuhteenikin ovat ajottain katkolla kiireeni takia.
Mutta jotenkin aina saan ne korjattua, lähinnä varmaan siksi että takana on niin paljon historiaa.
Ja juuri tämä historia puuttuu potentiaalisilta seurustelukumppaneilta.
Enkä minä ehdi hankkimaan sitä käymällä treffeillä ja hengailemalla muuten vaan.

Ratkaisu ongelmaan?
Mietin ensin sitä, että pitäisi oikeasti panostaa tähän ihmissuhdehässäkkään ja vaan käydä niillä treffeillä.
Ja tärkeää olisi karsia töitä ja järjestää omaa ja muiden kanssa vietettävää laatuaikaa.
Sitten pulpahti päähän sellainen kiva ajatus, että pitäisi olla ns. mikroaaltouunisuhteita.
Ensitapaamisesta vain vaivaiset 2-5 minuuttia ja parisuhde olisi valmis.
Kotona odottaisi ihana poikaystävä, joka rankan työpäivän jälkeen hieroisi kipeitä hartioitani
ja tarjoilisi teetä ja syvää sielujen sympatiaa.

Japanilaisethan ovat kovia keksimään ja käyvät yhtä ahkerasti töissä, joten panen toivoni nyt heihin.
Kuinkakohan nopeasti voin tilata: One Microwave relationship, please?