New York

You got your start, you went to New York. Yeah.
It’s enormous.
You went to see just where the wild wind blows.

And it’s more than you.

You are in New York.
This is heavy.
No doubt about that,
Dreams will happen.

You cross your heart and hope you never die in this life.
You want to feel how deep the new world breaths.

And it’s more than you.

You are in New York.
This is heavy.
No doubt about that,
This is heaven.

And then one day, you rock the USA. Yeah!

And it’s more than you.

You are in New York.
Streetlights glitter
brighter than stars.
This is heavy. Oh yeah.
No doubt about that,
this is heaven.



Hirveä matkakuume ja perhosia vatsassa....loppuviikon vaikutan siis New Yorkissa

Cityseepra ja muuta hämmentävää Helsingissä

Tämä aamu alkoi varsin hämmentävällä tavalla.....

Pitkän ja uusia näkökulmia miehen sielunelämään avaavan keskustelun jälkeen, heräsin hieman sekavan oloisena....etsin eteisestä Hesarin käteeni ja aloin heti kahmia Nyt-liitettä.
Ensimmäinen artikkeli, jota aloin lukea löytyi sivulta viisi:Palvelukseen halutaan Cityseepra.
Mahtavaa, mikäs juttu tämä on?
Luin innoissani koko artikkelin ja sain huomata, että Nyt-liite haki palvelukseensa (tai oikeammin turistien) Helsinki-opasta....joka tosin perusnähtävyyksien sijasta esittelisikin oman henkilökohtaisen Helsinkinsä.
Ihmettelin kyllä kovasti, miksi Nyt-liite nimittää näitä oppaita Cityseeproiksi.
Päästyäni artikkelin loppuun, huomasin sivun alalaidassa kuvan miehestä, joka kantaa taakkaa selässään, ja luin kuvatekstin: Sherpat tunnetaan vuoristo-oppaina ja kantajina. Siis mitä!!?
Palvelukseen haluttiin sittenkin Citysherpa ei Cityseepraa.
Sainpahan heti aamusta hyvät naurut.

Vietin kuitenkin koko päivän Cityseepraillessa, sillä tutustuin kotikaupunkiin aivan uusin silmin. Ensimmäistä kertaa elämässäni pysähdyin Kauppatorille torikahville, mikä yllätyksekseni oli varsin mukavaa. Cityseepra suosittelee!

Kuvasimme ystäväni kanssa Tuomikirkkoa, presidentin linnaa ja Siljan laivoja sekä ostimme mansikoita torilta. Kävelimme Espan puiston läpi ja päädyimme Stockmannille rintsikka ostoksille....löysin jopa jotain tällä kertaa. Cityseepra suosittelee!

Hieman hämmentävien iltapäivätorkkujen jälkeen, laitoin ystävälleni hienon kampauksen ja lähdimme taivaltamaan kohti Kauppatoria ja Kansanjuhlaa. Tungos oli valtava ja näkyvyys huono....eikä musiikkiakaan kuullut ilmassa pörräävien helikoptereiden takia. Ympärillä suuri määrä kännissä olevia kovaäänisiä teinejä, ja keski-ikäisiä kännisiä miesporukoita. Cityseepra ei suosittele!

Matka Kauppatorilta Aleksanterinkadulle kesti 25minuuttia, mikä mahtaa olla oma ennätykseni, ja sitten koin syvän järkytyksen. Juuri A7:n kohdalla, teologisen tiedekunnan laitoksen portailla, hirvittävä blondi teinipissis (mikä osuva nimi) oli aivan avoimesti lorottelemassa pitkin portaita. Jos olisin uskaltanut olisin mennyt huutamaan hänelle, sillä minusta A7 on yksinkertaisesti pyhä....ja tämä tuli nyt todella ikävästi häpäistyä. Ahdistus. Cityseepra ei todellakaan suosittele!

Koska bussit ja ratikat olivat tupaten täynnä, enkä enää jaksanut liiallista ihokosketusta, päätimme ystäväni kanssa kävellä kotiin. Matka taittui yllättävän nopeasti, sillä seura oli hyvää ja ilma oli kylmyydestään huolimatta siedettävä pienelle kävelyexculle omassa kotikaupungissa. Cityseepra suosittelee!

Huomenna jatkan kotikaupunkini esittelyä ja sitten suuntaankin itse ulkomaille ihmettelemään Suuren maailman menoa.

Twentysomething

Lupasin aikoinani laittaa tämän laulun sanat tänne syntymäpäivänäni....no juhlat oli niin rajut että unohtui ihan kokonaan
Mutta olen sanani mittainen nainen ja periaatteella parempi myöhään kun ei milloinkaan laitan tänne nyt tämän...ah niin ihanan...jamie cullumin biisin, joka hyvin kuvaa kaksikymppisen (ja risat) elämää :)


After years of expensive education,
a car full of books and anticipation,
I’m an expert on Shakespeare and that’s a hell of a lot
but the world don't need scholars as much as I thought.

Maybe I'll go travelling for a year,
finding myself or start a career.
I could work for the poor though I’m hungry for fame
we all seem so different but we're just the same.

Maybe I'll go to the gym, so I don't get fat,
aren't things more easy with a tight six pack?
Who knows the answers? Who do you trust?
I can't even separate love from lust.

Maybe I’ll move back home and pay off my loans,
working nine to five answering phones.
Don't make me live for my friday nights,
drinking eight pints and getting in fights.

I don't want to get up, just let me lie in,
leave me alone, I'm a twenty something.

Maybe I'll just fall in love that could solve it all,
philosophers say that that’s enough,
there surely must be more. Ooooh

Love ain’t the answer nor is work,
the truth eludes me so much it hurts.
But I’m still having fun and I guess that's the key,
I'm a twenty something and I'll keep being me.

I’m a twenty something.
Let me lie in, Leave me alone.
I’m a twenty something.

Sosiaalinen tyhjiö

Juttelin tässä taannoin ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut jos vuosia.....hän kysyi kenen kanssa olin viettänyt iltaa ja vastasin, että muutaman opiskelukaverini kanssa, tietysti. Tähän ystäväni heitti veretseisauttavan kommenttinsa: Ai, ei mulla oo sellasta sosiaalista tyhjiötä, että mun tarttis hengaa koulukavereiden kanssa vapaa-ajallakin.

Sosiaalinen tyhjiö....mikä helvetti se on....?!!?

Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisellä ei voi koskaan olla liikaa ystäviä. Mitä viime syksystä ja tästä keväästäkin olisi tullut, jos olisin tuolla ajattelutavalla tahkonut eteenpäin.

Ensinnäkin olisin joutunut istumaan luennoilla täysin yksin...nukkumaan mitä oudoimmissa tilanteissa ilman, että kukaan olisi kiusoitellut minua hereille. Minusta olisi tullut täysin väritön ja huomaamaton teol. yo, josta vain sanottaisiin, että opiskeleeko tuokin teologiaa....enpä ole koskaan ennen nähnyt sitä täällä.
Unicafessa syömistä olisin välttänyt viimeiseen asti, sillä siellä ei todellakaan ole kivaa syödä yksin.
Olisin missannut kaikki ihanat bileet (ja ne ei niin ihanatkin) ja tietysti kaikkein tärkeimmän opiskelijaelämän kohokohdan eli wapun.....sen sijaan, että nautin aurinkoisesta kevät säästä kaupungilla ja kaisaniemen puistossa painien, olisinkin kyyhöttänyt kotona tv-uutisia katsoen.

Mutta kaikista eniten olisin missannut nämä kaikki ihanat ihmiset, jotka tekivät opiskelusta ja vapaa-ajastani ihanan mielenkiintoista ja kivalla tavalla hämmentävää.

Ilman Ainoa, olisin täysin hukassa kreikan suhteen....ja kaiken muunkin opiskeluun liittyvän suhteen, sillä jokainen tarvitsee juuri sen yhden ihmisen, jolta löytyy vastaus kaikkiin kysymyksiin. Ei olisi ollut ketään kenen kanssa ahdistua ryhmätöistä, eikä ketään kenen kanssa jauhaa monta tuntia skeidaa aiheesta kuin aiheesta. Ei olisi ollut ketään kenelle soitella kännipuheluita ja valittaa, etten ole hoitanut osuuttani ryhmätyöstä koska minusta oli kivempaa bilettää homobaarissa, eikä kukaan muu kuin Aino olisi tätä ymmärtänyt.

Ilman Niinaa olisi...ah niin ihanan kauheat sitsit jääneet auttamattomasti väliin....hitsi mikä kokemus se olikaan.....olisin ollut ilman hyvää seuraa myös teologiratikka-ajelulla. Muutama punkkulasi olisi jäänyt juomatta, moni taidenäyttely näkemättä ja moni kokemus jäänyt jakamatta ilman Niinaa.

Ilman Annaa olisi monet keskustelut pornosta ja sen eri lajeista jäänyt käymättä....olisin myöskin paljon köyhempi kaikesta siitä erikoisesta triviatiedosta jota Anna aina ahkerasti jakaa meidän muiden kanssa....olisin siis täysin tietämätön mummopornosta, naisten mieltymyksestä lemmikkikoiriinsa yms. :) siis loppupeleissä olisin missannut kaikki ne ihanat hetket, jolloin sai nauraa niin että vatsalihakset saivat kyytiä.

Ilman Tainaa olisi jäänyt myös monet bileet väliin sekä bileiden jälkeen hirveään nälkään ahdettu, aivan mahtava kurvin grillin juustopurilainen....yhdessä jaetut dagen efterit...töissä, josta on myös pakko mainita, että tarvittiin yhteinen opiskelupaikka ennen kuin viereisissä duuneissa (jotka siis jakavat hissinkin) työskentelevät ns. löysivät toisensa.

Ilman Eevaa olisi monet syvälliset kahvilakeskustelut jääneet käymättä ja monet angstit sekä ilot jakamatta. Olisin missannut kaikki parhaat bileet, joissa siis biletettiin aina kuin viimeistä päivää....olisi jäänyt porttari hankkimatta ja vaeltelu öisessä Helsingissä tanssilattiaa etsien väliin.....monet elokuvat olisi jääneet katsomatta sekä monet musiikkivideot arvostelematta. Unohtamatta tietenkään kaikkia niitä kulinaristisia hetkiä, jotka minulta olisi jäänyt kokematta ilman Eevaa.

Näistä kaikista ihanista ihmisistä ( kaikki nimet tietenkin muutettu ;) ) ja heidän kanssaan jaetuista hienoista, koskettavista, naurattavista ja itkettävistäkin hetkistä olen oppinut hyvin tärkeän seikan.....
Jokaisella pitäisi olla juuri sopiva sosiaalinen tyhjiö, jotta jokainen tapaisi merkittäviä ihmisiä, nauraisi heidän kanssaan, oppisi uusia asioita, kertoisi omista ajatuksiaan jopa ahdistuksistaan sekä jakaisi kokemuksiaan elämästä tarvittaessa vaikka aamu kuuteen asti

Tulipahan tähän oikein kunnolla tilitettyä....ei ole helppoa olla onnellinen....mutta kiitos Korkeammalle Voimalle tästä onnesta joka ystävien muodossa on minulle annettu :) ja kiitos myös kaikille ihanille ystäville, jotka elämässäni vaikutatte...myös niille kaikille, jotka kuulutte elämääni muutenkin kuin opiskelujeni kautta.

Gracias amigos!

Uskottavaa?

-Opettaja, opettaja. En voinut lukea tämänpäiväiseen tenttiin.
-Miksi et voinut?
-No kun illalla kun aloin lukemaan, yhtäkkiä kaikki sähköt menivät poikki
-Ei minä mitään sähkökatkosta havainnut.
-Mutta kun se meni vain meidän kaupunginosastamme
-Mikset lukenut taskulampun valossa?
-No kun taskulampussa, jonka lopulta löysin saatuani imurin päälleni, ei ollut patteria
-Kynttilätkin on tietysti keksitty, mikset käyttänyt niitä?
-No kun sytyttimestäni oli kaasu loppunut, enkä siksi saanut kynttilöitä sytytetyksi
-No niin varmaan!


Uskoisitko sinä tämän....?
Usko tai älä näin kävi minulle viime yönä, kun minun piti lukea tenttiin.

Rakko

Voiko siideripullojen avaamisesta saada rakon?
Kyllä voi...tämä tuli vappuna todistettua