2008 - The Year of SATC

Tämä vuosi vetelee sitten viimeisiään.
Enää reilu vuorokausi jäljellä.
Mietin pitkään,
mitä tästä vuodesta sitten pitäisi sanoa.
Monta ilon ja surun hetkeä tähänkin vuoteen mahtui,
mutta oli se kaiken kaikkiaan parempi kuin vuosi 2006.

Muutamia asioita kuitenkin voisin nostaa esille vuodesta 2007:
(nämä ovat siis niitä hyviä asioita, ettei kenenkään tarvitse vaihtaa vuottaan kyynelehtien)
- Matka New Yorkiin. Siis ainahan tämä on kohokohta. Mutta siis pakko oli mainita :)
- SMG:n levy. Vaikka keikoille en päässyt, niin levy on aivan huippu. Vuoden 2007 kovin kotimainen.
- Gwen Stefanin keikka Areenalla. Aerosmithin keikallekin olisin halunnut, muttei ollut rahaa. Toisaalta Gwen veti niin sairaan hyvin, että eipä tuo niin haittaa.
- Osaston vaihto. Siis töissä. Tänään juuri tajusin, että töissä voi (siis ikävistä asiakkaista huolimatta) olla viihtyisää ja kivaa.
- Uudet tuttavuudet ja ystävät. Ja tietysti vanhoja ystäviä unohtamatta.

Mitä sitten odottaa vuodelta 2008?
Hirveästi odotuksia ei ole suoraan sanottuna.
Nykiin (kuten on jo tullut mainittua) toivottavasti jälleen pääsee.
Kaikki muu on oikeastaan samantekevää.
Ja yllättävää.

Mutta on yksi juttu jota todella odotan.
Ja tämä on hieman hölmöä tiedän :).
Mutta siis toukokuun 30. päivä ensi-iltansa saa:
taddada-daa..
Sex and the City movie.
Nauttikaa teaseristä ja
Ihanaa Uutta Vuotta 2008 kaikille raksuille!

Just a little bit of history repeating

Olen taas joutunut taantumaan.
Tai, siis, sanotaan oikeammin että historia toistaa itseään.
Sama tilanne kuin yhdeksän vuotta sitten ja yhtäkkiä huomaan, että en ole oppinut mitään.
Tai no en voisi sanoa, että ei mitään.
Tunnistin tunteeni.
Ja hillitsin itseni.
Voitto kai sekin on?
Siinä hetkessä.

Loppua kohti historia toisti taas itseään tarkemmin.
Päädyin tekemään virheitä samojen kaavojen mukaan.
Keskushenkilöt olivat vain hieman päivittyneet.
Kohta voisin kirjoittaa oman saippuaoopperan.
Saisinkohan siinä olla 'leading lady',
vai olisinko vain päätahden paras kaveri,
kuten omassa elämässäni usein näyttää olevan.

Vaihtuisipa vuosi jo.
Tulisi uudet kujeet ja kuviot.
Minusta on kuulemma tulossa viidennen kerran täti.
Mutta tämä ei ole vielä virallista.
Ja myöhemmin keväällä New Yorkin kadut polttelevat kengänpohjiani.
Tätä kaikkea kaunista odotellessa.

Pelkoa toistosta on vasta vuonna 2016, jos on vanhoihin merkkeihin uskomista...

Happy Holidays

Etsin pitkään ja hartaasti videota, jolla toivottaisin lukijoilleni hyvää joulua.
Sitten kaikkien keskinkertaisten viritysten joukosta löytyi tällainen helmi.
Tämä sopii minun blogiini kuin nenä päähän.

Siinä puhutaan yksin olemisesta jouluna.
Näin ei laulun mukaan saisi olla.
Enkä minäkään ole.
Joulupäivällinen vietetään Marjaniemessä kuten tavallista.
Mutta illalla saan (huom. saan) viettää laatuaikaa itseni kanssa katsomalla Holiday elokuvaa, joka on siis uusi suosikkini.

Toiseksi tämä video on aivan täydellinen, koska siinä on 'pääosassa' lempikaupunkini New York.
Siellä sitten jonain vuonna joulua vietetään yksin tai yhdessä, se ja sama, kunhan vaan vietetään.

Kolmanneksi juuri tämä video pääsi tänä vuonna lukijoitteni pällisteltäväksi siitä syystä, että siinä on yksi jouluperinteistäni.
Nimittäin Yksin kotona- elokuvat.
Ei ole joulua ilman niitä.
Olkoon nämä elokuvat kuinka lapsenmielisiä tahansa, minä en välitä, sillä niistä on tullut opittua monta viisautta elämän varrelle.
Muistakaa siis pulumummoa!

Pitemmittä jorinoitta tahdon siis tämän videon avustuksella toivottaa kaikille:

MERRY CHRISTMAS!

Joululahjoja, Room bar ja vitutussuklaata

Töitä.
Ei siitä sen enempää.
Söpö brittimies.
Mmm...mukavaa.

Joululahjojen vaihtoa Roomissa.
Sain persoonalleni sopivia magneetteja, tarroja ja purkkaa.
Aivan mahtavaa.
Asennekalenteria edelleen kaipaan.
Itse annoin omasta mielestäni tyylikkään kauluspaidan.
Katsotaan sitten myöhemmin, että pidetäänkö sitä...

Cosmoja.
Niin hyvää.
Perus SATC settiä.
Näin vain ja ainoastaan Roomissa, Suomessa.
Jutustelua tuntemattomien kanssa.
Bondausta ystävän kämppiksen kanssa.
Ja vakavia keskusteluja ystävän kanssa.
Nyt olen tervetullut syliin.
I'M BACK IN THE NOOK!

Päivän ruoka syötiin sitten yhdeltätoista illalla.
No, kunhan syötiin jotain.
Jälkkäriksi tarjottiin vitutussuklaata.
Aivan taivaallista.
Kiitos vaan.

Kotiin sumussa.
Huomenna vielä töitä.
Sitten se joulu...

Little boxes, on the hillside

Tuli taas ahdistus.
Joululahjoista tällä kertaa.
Vietin aikaa ostoshelvetissä reilun tunnin
ja sain hankittua vain YHDEN lahjan.
Sitten olin jo niin pahalla päällä kaikista tönivistä ja vihaisista ihmisistä, että päätin poistua.
Olkoot moiset hömpötykset.
Menen sitten ruokiksella paniikissa noutamaan ne muutamat joihin minulla edes ylipäätänsä on varaa.

Pitäisi niin olla jo nukkumassa, mutta eipä nukuta.
Katselen YouTubessa videoita, ja muistelen menneitä.
Siis onko parempaa?
No se nukkuminen ehkä.
Mutta jos eläisin tässä nyt vaan hetkessä.
Nautinpa siis Nylon Beatista.
Niin ja Rasmuksen pojista. Ja Tuiskusta :).

Siis oikeasti, miksi lahjojen hankkiminen on niin vaikeaa?
Olisipa oikeasti joku joulupaja, jonne voisi soittaa, että hei tehkääs tällainen.
Ja sit se lahja tupsahtais vaan savupiipusta.
Löysin tietysti itselleni kaikkea kivaa.
Siis ennen kuin ehdin hermostua ihmispaljouteen.
Jos minä saisin toivoa joululahjaa
(ja siis miksi en saisi, tämähän on minun blogini)
se olisi kalenteri.

Ja siis ei mikä tahansa kalenteri vaan sellainen saman tyylinen
kuin minkä sain viime vuonna ystävältäni joululahjaksi/tuliaisena Australiasta.
Siinä on joka päivälle ajatus tai muu mietelause,
jolla voi 'Get in Touch with Your Inner Bitch.'
Mutta nyt pikku hilja vuoden päivät on käytetty loppuun,
ja kalenterini vetelee viimeisiään.
Jos joku ihana ihminen löytää moisen jostain niin vihjaiskaa ihmeessä.
Tämä kalenteri nimittäin pelasti monta ikävää aamua.
Plus, että se oli pieni ja mahtui keittiönpöydälle.
Ei tarvinnut etsiä seinää ja naulata naulaa.

Katsoin tänään erikoista sarjaa Canalilta.
Weedsiä.
Siinä kotiäiti myy sivubisneksenä kannabista.
Olin aikaisemmin yrittänyt päästä mukaan ja ehkä paheksuinkin sarjaa,
kunnes minulta poistettiin viisaudenhammas ja makasin sohvalla telkkarin armoilla.
Siellä sitten Weeds maraton.
Ihan jeeshän se sarja on.
Ja katsonhan minä muitakin älyttömän outoja sarjoja.
Se mikä hämmentää minua, näin tästä puheenollen,
on se kuinka moni ystävistäni on kokeillut ko. huumausainetta.
Tai haluaisi kokeilla.
Miksi ihmeessä?
No sen tiedän, että itse en moiseen kajoaisi.
Edes kokeilumielessä.
Olen liian taipuvainen jäämään koukkuun kaikenlaiseen (tv-sarjat, suklaa, muotilehdet yms.)
joten mitä siitä tulisi, että olisin tämän kaiken keskellä vielä narkomaani.

Tästä aasinsiltana...miksi aina kiistellään siitä onko suklaa parempaa kuin seksi?
Eihän niitä voi edes verrata?
Toinen on syötävää ja toinen on...niin..siis tekemistä?
(toim. huom. Onkohan muuten suomi ainoa kieli jossa seksiä 'harrastetaan'?)
Ja siis jos miettii niin suklaahan siis kai erittää niitä samoja feromoneja..(tai jotain?)
kuin rakastuneena, jolloin siis haluaa yleensä myös sitä seksiä.
Joten siis näillä on joku yhteys. Mutta siihen en tiedä vastausta kumpi on parempaa.
Makuasia varmastikin.

Ja siis miksi minä pohdin näin pehmeitä ja turhanpäiväisiä keskellä yötä.
Nyt on varmaan pakko mennä nukkumaan.
Ja ensi kerralla jättää näin huonot jutut päiväkirjaan...siihen paperiseen versioon.

Pahoittelen tätä postausta ja kiitos, jos jaksoit lukea tämän loppuun asti :)

A couple here, a couple there and couples just about everywhere

Ja siis näin tähän alkuun heti:
Minä en seuraavassa dissaa ketään tuttavapariskuntaa.
Tämä kirjoitus on täysin kirjoitettu sinkkunäkökulmasta.
Joten, please, älkää vihatko minua sen takia, että vähän puran ahdistustani.
Rakastan teitä kaikkia ja toivon suhteillenne pitkää ikää ja valiojogurttia :D.

Jokavuotiset joulukortit tipahtivat postiluukusta.
Jokaisen kortin oli allerkirjoittanut pariskunta.
Seuraavana vuonna sitten lisätään lapset
ja joulukortissa nököttää pikkuinen nyytti tonttulakissa kuola valuen.
Tuli todella yksinäinen olo.
Kiukutti.
Minäkin haluaisin kirjoittaa korttiin, että toivoo Minttu ja joku.
Mutta ei.

Kaverit haluavat, että tutustun uusiin poika/tyttöystäviin.
Ihana ajatus.
Pitäähän sitä tulla toimeen.
Mutta sekin jotenkin tietyllä tavalla lisää yksinäisyyden tunnetta.
Varsinkin kun tyyliin esittelyn jälkeen toisena kysymyksenä on, että seurustelenko.
Tekisi mieli tokaista, että v***ako se sulle kuuluu. Mutta olen kiltti ja kerron totuuden.
Siitä seuraa se, että minulle ruvetaan miettimään sopivaa treffiseuraa.
No minun parastani kai siinä mietitään.
Tämän kommentin takia ahdisti sen verran, että palasin illan päätteeksi vanhoihin kuvioihin.

On myös se aika vuodesta, kun kaikki pariskunnat ovat niin rakastuneita.
Joulun punainen on myös rakkauden väri.
Ahdistavaa katseltavaa, kun pariskunta ei pysty maksamaan kassalla,
vaan ensin pitää vaihtaa 'gooey eyes' ja sitten suudella toista pitkään.
Hankkikaa huone hemmetti.
Teki mieli repiä se pankkikortti sillä aikaa kädestä, eikä todistaa herkkää hetkeä sekuntiakaan.

Kai sitä jotenkin toivoisi, että joskus otettaisiin huomioon myös sinkut.
Kirjoitin tuon edellisen lauseen siksi, että pitäisin sen myös omassa mielessäni.
Jos vaikka joskus saisinkin kirjoittaa siihen joulukorttiin sen toisen nimen, esitellä kavereille ja pussailla kassajonossa.

No more being

No jo on.
Maailma ihan sekaisin.
Ne poisti 'is' Facebookin statuksesta.
Justiinsa kun olin opetellut luovimaan tieni sen kanssa.
Nyt on pakko ymmärtää se, että tästä eteenpäin voin laittaa statukseeni ihan mitä vaan.
Minttu IS having difficulty choosing what to put into her status now...

Liquid

Tänään niin pitäisi lukea latinaa, eikä hengata netissä tyhjänpäiväisillä sivuilla.
Mutta jotenkin on kaikkea muuta stressattavaa.
Illalla töissä invis, joka siis on aina päivää/yötä ennen kun minulla on tärkeä tentti.
Olen siis kai jo henkisesti luovuttanut tentin suhteen.
Mutta otsikko tulee ainakin latinasta, joten silleen mä melkein teen latinaa.
(liquor/oris 'neste', liquidus 'nestemäinen')

Ei ole myöskään mikään sattuma, että otsikko on yksi lempibiiseistäni.

I go liquid when you come around
And I know
I go solid but don't get me wrong
Yes I go
I love to watch you when you mess around
With my mind
I'm pathetic but only this time
But who knows?

And I say...It's no more a secret
Go solid, I go liquid
Oh me...
If it's the love that we live for how come I didn't know?
Show me an easy way out
Show me an easy way out

Tämä muistuttaa paljon monista kauniista ja vähemmän kauniista asioista ja ajoista.
Ollapa taas nuori ja naivi.
Taidan olla vain vanhentunut mutta naivius on jäänyt.
Ystäväni kommentoi taannoin, että yhdellä ihmisellä on liian suuri vaikutus/valta minuun.
Se on harvinaisen totta.
Nyt juuri mietin, että jättäisin menemättä juhliin, koska hän tulee olemaan siellä uuden tyttönsä kanssa.
Minun ei edes pitäisi miettiä tätä.
Vaan mennä reilusti ja ottaa oma tila.
Mutta se pieni epävarma teini minussa estää.
Se teini, jota kukaan ei halunnut juhliin,
koska hän ei ollut tarpeeksi kaunis eikä hänellä ollut poikaystävää.
Näistä pitäisi päästä yli.
Mutta kun näin 24 vuoden iässäkään ei ole tullut kukaan todistamaan toisin.
Asiat tuntuu vaikeilta edelleen.
Kuuntelen lisää Liquidia...

Forget the love 'n' get back in the line
With yourself
Try to accept the place where you belong
You belong
I love to teach you though you already know
This time
Stay in touch if you're planning to go
Below

And I say...It's no more a secret
Go solid, I go liquid
oh me...
If it's the love that we live for how come I didn't know?
Show me an easy way out
Show me an easy way out.

Laurilla on kyllä maailman parhaat elämänohjeet.
Niitä ei voi olla noudattamatta.
Pää pystyyn ja baanalle.

Antti Tuisku ja sukupuoliyhtymä

Tänään edellisessä postauksessa "pelätty" illanvietto ystävien kanssa.
Päivällä oli haikeaa, kun piti jaksaa pitää seuraa siskonpojalle.
Siis eikö se poika ole hetkeäkään hiljaa?
Tuli sitten selväksi asiat chillistä aamunvietosta sukupuoliyhtymään asti.
Se siis on aivan luonnollinen asia, mutta sitä ei ole kiva katsoa.
Niin, ettäs tiiätte.

Elokuvaa ja popcornia.
Lapset on mainioita leffassa, kun kaikkea pitää kommentoida.
Ei minua haittaa, mutta pakko hyssyttää, kun muita voi...ehkä.

Siitä Iguanaan ja nachoja pöytään.
Pohdintaa klarinetistien piilevistä kyvyistä ja yleisestä tiukkuudesta.
Ongelmia?
Saako tukiopetusta?
Spurtti ratikkaan ja nokka kohti nosturia.

Ratikassa haistoin duunikaverin.
Siis kirjaimellisesti.
Olen aika velmu :)

Anna veti playbackina.
Noloa.
Antti vei koko potin.
Toivottavasti Smackin laulajaa ei haitannut, kun me niin vedettiin omaa showta takana.
Shake that ass girl :D

Ääni käheänä ahtaudutaan pieneen ihkuun Golfiin.
"Tulkoon rakkaus, tulkoon rikkaus jokaiselle tarpeen mukaan."
Painotan sitä, että "ILMAN EI SAA JÄÄDÄ KUKAAN!"
Tyypillistä minua....mutta ainakaan ei enää masenna.

Don't fear the reaper

Aamun pimeydessä juoksin tunnin hikilenkin.
Kello oli ehkä siinä viisi.
Siitä suoraan uimaan ja saunaan.
Vieläkin on pimeää.
Ajatuksiltani en saa rauhaa.
Olisi kiva edes joskus nukkua, tuntea väsymystä...toisenlaista kuin tämä.
Olen irrallaan arjesta, en edes tiedosta olenko olemassa.
Kipu tuntuu hyvältä ja varmistaa sen, että kyllä minä olen. Valitettavasti.
Mutta ei kipuakaan jaksa koko ajan.
Se puristava tunne kun tuntuu, että ei saa edes kunnolla hengitettyä.

Mietin, että miksi toiset ansaitsevat onnen, ja toiset eivät koskaan saa sitä.
Ansaitaanko onni vai löytääkö se ihmiset sattumalta?
Onko edes sattumaa?
Sanotaan, että sitä niittää mitä kylvää.
Toisilla on siis ne onnensiemenet jossain kylvettynä, ja ne aikanaan sitten kukoistavat.
Toiset ovat syntyneet viherpeukalo keskellä kämmentä.
Mietin omia tekojani.
Miksi tuntuu siltä, että olen aina yrittänyt parhaani mukaan olla ystävällinen ja rakastettava.
Nämä piirteet eivät ole kuitenkaan tuottaneet kovin hyvin satoa. Päinvastoin.
Huomaan usein jääväni yksin....odottamaan vastarakkautta ja ystävällisyyttä.
Mitä sitten pitäisi kylvää?
Vihaa, pelkoa ja välinpitämättömyyttä?
Näihinkö enää osataan vastata?

Latinan tunnilla yritän tsempata.
Jos tämä sittenkin tästä.
Ystävälläni ei ole töiltään aikaa.
Taas yksi vapaailta yksin.
Itken ratikassa.
Kukaan ei jaksa edes kiinnittää huomiota.
Telkkarissa Brooken ja Ridgen raastavat jäähyväiset.
Noin minunkin pitäisi tehdä.
"Love is just like water, it shapes its way"

Olen koko päivän odottanut soittoa.
Menen suihkuun ja värjöttelen suihkun lattialla tunnin.
En jaksaisi nousta, mutta ei tännekään voi jäädä.
Puhelu on tullut tällä välin.
Soitan takaisin, ei vastausta.
Heitän puhelimen lattialle.
Ei edes säröä.
En saa taaskaan kunnolla henkeä.

Huomenna pitäisi jaksaa olla iloinen ja miellyttävä.
Kukaan ei jaksa minua tällaisena.
Joku toinen saa nukkua vieressäsi.
Saa kuunnella kun puhut unissasi.
Ja saa osakseen suuren määrän rakkautta.
Minä vain odotan.
Ei mitään koskaan ollutkaan.

Olisi pakko nukahtaa.
Ei väsytä yhtään.
Ja taas tuntuu siltä, että en saa vedettyä henkeä.

What women want

Ja sitten vielä ihmetellään, miksi naiset todennäköisemmin joutuvat terroristi-iskun kohteeksi kuin löytävät itselleen miehen.