Kävellessäni tänään töihin järkytyin kummaa näkyä Stockmannin ikkunassa....joulukuusi!
Siis mitä?...
Nyt on lokakuu eikä edes lunta maassa ja Stockmann juhlistaa jo joulua.
Stockmann on ensimmäisten joukossa, mutta uskallan ennustaa, että muut isot tavaratalot seuraavat nopeasti perässä.
Valitettavasti.
Olisipa meillä Halloween ja Thanksgiving, joita juhlia ennen joulua. Mutta ei.
Olen yksi niistä oudoista ihmisistä, joka ei pidä joulusta....voisin jopa sanoa inhoavani sitä.
Vihaan sitä, että pitää monta kuukautta hössöttää ihanan perhejuhlan eteen, joka lopulta on kaunis vain koristeiden puolesta.
Stressiä lahjoista, joita ostetaan vain tavan vuoksi, eikä ajatella lahjan saajaa ollenkaan.
Jouluaattona sitten ihastellaan sitä todella persoonallista suihkusaippua-deodorantti pakkausta.
Ruokaa ja leivonnaisia väännetään viikko tolkulla, vaikka kaiken saisi ostettua jouluaattona marketin kylmäaltaista...
pari minuuttia mikrossa ja voilá, joulun herkkuateria on valmis.
Ja miksi ihmeessä pitää aina ostaa tolkuttoman iso kinkku, jota sitten syödään vielä helmikuun hernekeitossakin.
Muutenkin jouluruuat eivät ole herkkuani...kinkkua suostun syömään ja siinä se sitten olikin. Unohtamatta tietysti makaroonilaatikkoa, jota vaadin aina joulupöytään, jotta minullakin olisi jotain laatikkoa jota syödä.
Entäs ihana yhdessäolo perheen kesken. Sehän on tärkeää.
Joo, jos se vain toimisi.
Kaikki yrittävät niin paljon tulla toimeen keskenään yhtenä päivänä vuodessa, vaikka muuten puhutaan paskaa selän takana. Why bother?
Kaikki on muka niin hyvin, ja lopulta kaikki ovat niin lopussa kaikesta yrittämisestä, että unohdetaan koko yrittäminen ja aletaan piilovittuilu ja ilkeily. Tilanne ajautuu lopulta siihen, että kaikki tuijottavat silmä kovana kelloa, jotta lahjat saisi avata ja sitten piina olisi tältä vuodelta ohi.
Onneksi omaan jouluuni ei kuulu viina. Se vielä tästä kaikesta puutuisikin.
On joulussa jotain hyvääkin. Rakastan joululauluja yli kaiken. Niitä voisi laulaa ihan milloin vain.
Joulussa ihanaa on myös jouluaamun messu. Pimeään aamuun annetaan roima annos kirkasta valoa.
Ja tietysti suklaa!
Ei minusta silti jouluihmistä saa....
onneksi olen sellaisessa työssä, jossa jouluaaton voi viettää työskennellen.
Ehkä mieleni muuttuu oman perheen myötä, mutta toisaalta saan tehdä silloin juuri sellaisen joulun kuin itse haluan.
Joulun, jolloin lauletaan paljon, käydään kirkossa, syödään suklaata ja nautitaan hiljaisuudesta. Perussettiä
No comments:
Post a Comment