Voitto kotiin!

Tarja teki sen taas....nyt se helvetin vastakkain asettelun aika on todellakin ohi...ja meillä on oikea presidentti.
Tästä eteen päin voin taas käydä bilettämässä ilman Saulia ja rauha on maassa työpaikkallakin.
Kiitti Tarja, ja alepassa nähdään!

Vittuilemisen jalo taito...

Viime viikonloppuna sain kuulla kestäväni nyt paremmin vittuilua kuin aikaisemmin. Yllätyin kuulemastani, sillä mielestäni olen aina osannut ottaa vastaan piikittelyä. Mietin tätä asiaa muutaman päivän ajan, ja tulin siihen tulokseen, että syy miksi jotkut ovat luulleet minun suuttuvan vittuilusta, voi olla se että en ole jaksanut lähteä mukaan vittuiluun.
Tämä muutaman vuoden taantumavaihe vittuilussa on saattanut johtua lievästä stressistä ja muusta työuupumuksesta...tai sitten taitoni on ollut yksinkertaisesti vain ruosteessa.
Sillä sen minkä nuorena oppii, niin sen vanhana taitaa...Olinhan jo ala-asteikäisenä varsin kova vittuilemaan...ja vieläpä itseäni isommille...Tämä totuus paljastui minulle, kun tutkin vanhoja todistuksiani...kolmannen luokan opettajani oli kirjoittanut todistukseeni, että näsäviisastelu pois!
Auoin siis jo pienenä päätäni liikaa.
Vittuilemisen taito yhdistetään useasti naisiin, sillä me naiset olemme siinä selvästi miehiä parempia...ja varsinkin piilovittuilussa...Vittuileminen myös paljastuu selkeästi naisten lajiksi myös englannin kielisissä ilmaisuissa kuten "being a bitch" "to bich" tai "bitchy"...kyseessähän on selvästi narttuilu tai narttuileminen...
Ja huomaahan sitä useammin harrastavan vittuilua naisten kuin miesten kanssa...no okei...kyllä sitä miestenkin kanssa vittuilaan...mutta uskallan väittää ainakin omasta kokemuksestani, että silloin naisen ja miehen välillä on jokin eroottinen lataus...Ja haluan huomauttaa, että tässä ei ole kysymys nyt siitä, että sanoo jotain todella ilkeää miehelle jota inhoaa...sillä se on yleensä kerrasta poikki...tässä on enemmänkin kysymys jatkuavasta leikkimielisestä vittuilusta.
Joskus kyllä huomaa, että vittuileminen menee täysin överiksi ja tilanne karkaa käsistä...näin minulle kävi töissä näin presidentin vaalien alla...kun töissäni kaikki muut kannattavat saulia...ja minä tietysti Tarjaa...niin tämän tiimoilta harrastettu vittuilu meni pahasti yli...kun työkaveriltani paloi käämit ja hän lähti töistä suuttuneena sanomatta minulle mitään...
Olisiko tämä ollut se ensimmäinen erävoitto Tarjalle? Ja samalla myös minulle...vittuilun mestarille?

"Life's a bitch, and so am I"

Communication

Kuuntelin tänään tätä kyseistä biisiä, ja kun ei omaa tekstiä blogiin irronnut tällä kertaa, niin lainataa toisten lyriikoita. Tulee tästä eräs ihminen mieleen, joka luultavasti tunnistaa itsensä tästä...


For 27 years I’ve been trying to believe and confide in
different people I’ve found.
Some of them got closer than others
Some wouldn’t even bother and then you came around
I didn’t really know what to call you, you didn’t know me at all
but I was happy to explain.
I never really knew how to move you
so I tried to intrude through the little holes in your veins

And then I saw you

But that’s not an invitation
that’s all I get
If this is communication
I disconnect
I’ve seen you, I know you
but I don’t knowhow to connect,
so I disconnect

You always seem to know where to find me
and I’m still here behind you
in the corner of your eye.
I’ll never really learn how to love you
but I know that I love you
through the hole in the sky.
where I see you

And that’s not an invitation
that’s all I get
If this is communication
I disconnect
I’ve seen you, I know you
but I don’t know how to connect,
so I disconnect

Well this is an invitation
it’s not a threath
If you want communication
that’s what you get
I’m talking and talking
but I don’t know
how to connect
And I hold a record for being patient
with your kind of hesitation

unihiekkaa...

PIenenä päiväkodissa vihasin eniten sitä aikaa päivästä, jolloin kaikkien lasten oli pakko nukkua päiväunet. Minusta se oli turhaa, sillä eihän nukkuessa voinut leikkiä tai tehdä mitään muutakaan kivaa. Kaikki päiväuni-hetket olivat päiväkotini tädeille painajaisia, sillä en suostunut pysymään paikoillani ja kerjäsin jatkuvasti huomiota, sillä minua ärsytti maata hiljaa yksinään. No onneksi sitten täytin viisi vuotta ja kuuluin tarhan isojen ryhmään, joiden ei tarvinnut nukkua päiväunia...olin onneni kukkuloilla...sitten vähän alle parikymmpisenä huomasin nukkuvani vähän väliä päikkäreitä....selitin itselleni olevani vain väsynyt, koska tein kolmea duunia samaan aikaan...ja siksi minun piti käyttää kaikki vapaat hetket nukkumiseen....
Duunit väheni yhteen ja päiväunet jäi....ja tilanne vain paheni...aloitin töiden ohella koulun ja rupesin nukkumaan luennoilla...pelottavaa. Vaikka olin kuinka väsynyt tahansa, illat ja yöt kyllä valvoin juhlien tai telkkaria katsellen, ja päivisin sitten nukuin luennoilla että jaksoin sitten illalla tehdä töitä.
Nyt nukun enemmän kuin tarpeeksi...siis sen maks 7 h...tai 5h riittää...mutta silti...nukahtelen edelleen luennoille...onkohan minulla narkolepsia....?
Tai sitten...tämä on kosto...
Olisi vain pitänyt sillon vaahtosammuttimen kokoisena ymmärtää ottaa päikkärit, niin olisi välttynyt nyt tältä ongelmalta, että nukkumatti heittää silmiin unihiekkaa aina väärään aikaan...who knows...zzzz

Ja käsi kädessä kuljemme...

Voi tätä elämää...mitä kaikkea siihen mahtukaan. Viimeiset kolme kuukautta olen opetellut elämään omillani...yksin..
Kuulostaa ehkä hieman karulta, kun sen sanoo ääneen, mutta totuus on, että kaikkeen tottuu. Olen oppinut käymään kaupassa ja ostamaan sieltä ihan oikeaa ruokaa...siis tarkoitan sellaista mitä äidit aina ostavat kotiin. Sekin oli varsinainen prosessi, että tajusi että ei vihannekset ilmesty jääkaappiin itsestään, eikä leipä, eikä maito. Oli pakko ostaa niitä, että niitä tarvittaessa oli jääkaapissa. Pariin otteeseen vetäsin homman ihan överiksi ja hamstrasin kunnolla kaikenlaista elintarviketta jääkaappiini....sitten jonkin ajan kuluttua huomasin, että ei sinkku syö sellaista määrää pienessä ajassa...ja ruuallahan on tapana pilaantua. Kaverini sitten eräänä päivänä teki inventaarion jääkaappiini, ja heitti ison määrän pilaantunutta ruokaa pois (jääkaappiini taisi jäädä inviksen jälkeen silloin vain margariinia, yksi jugurtti ja mehupurkki). Pari kertaa vielä mokasin ostamalla enemmän ruokaa kuin tarvitsin, mutta nyt olen oppinut ostamaan juuri oikean määrän. JEE!

Olen myös oppinut siivoamaan säännöllisesti kerran viikossa....tämä on siis asia jota vihaan...minusta siinä, että palkkaisin siivoojan ei olisi mitään outoa...huomaan muuttuvani nyt vihaiseksi jos huomaan vähänkin roskia lattialla tai pölyä kuljeksimassa jossain nurkassa. Vaikka olisin kuinka väsynyt, en pysty olemaan siivoamatta, sillä muuten olen niin pahalla tuulella, että ärsyttää. Voisi jopa sanoa, että olen pikkuhiljaa muuttumassa äitini kaltaiseksi, ja tämähän on se asia mitä kaikki naiset pelkäävät....minusta ehkä suotta, sillä siinä voi olla jotain terveellistäkin.

Kotihommat siis ovat hanskassa, entäs minä sitten?
Olen oppinut nauttimaan yksinäisyydestä...toisinaan, sillä olen huomannut mitä vapauksia minulla yksineläjänä on. Olen myös oppinut nauttimaan ystävistäni, koska he täydentävät minua itseäni. Heille voi soittaa silloin kun kaipaan seuraa ja he lähtevät kanssani laulamaan karaokeen Dingoa ja juomaan punaviiniä sekä parantavat kanssani maailmaa. Tunnen olevani heidän kanssa tasavertainen ja samassa elämäntilanteessa, sillä myös moni ystäväni viettää villiä sinkkuelämää.
Mutta pakko se on myöntää, että aamukolmelta kotiin saapuessani, olisi mukava nukahtaa jonkun viereen.
Mutta parasta tässä on se, että osaan myös nukkua yksikseni.

Uhkuin siis uutta tarmoa tänään töihin mennessäni ja olin varma, että minä jos kuka näytän aikuiselta naiselta.Toisin kävi. Niinistön tukijoukkoihin kuulunut keski-ikäinen nainen tuli luokseni vaalimainoksen kanssa ja käski minun viedä sen mainoksen kotiin äidille ja isälle näytettäväksi!
Se siitä aikuisesta naisesta...

No nyt ainakin äänestän Tarjaa!

Päiväkoti

Kukaan ei tule kuitenkaan
jään hetkeksi tähän istumaan
En voi mennä uloskaan vielä
olisin mykkä ja voimaton siellä

Tänään
et puheluuni vastaa
Niin, tänään olet lähtenyt pois

Nyt juuri joisimme aamukahvia
katsoisimme ikkunasta leikkipuistoa
Pyysin jo anteeksi, kahdestikin
Kuka nyt pussailee mua aamuisin?

Tänään
mä en oo sinun tyttö
Tänään en tiedä missä oot

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
ne tuli leikkimään
Ilma on kauniimpi kuin milloinkaan
enkä itkekään
Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
siellä nauretaan
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin
Miksi itkisin

Naurakaa! (siellä nauretaan)

Olet siis pakannut tavarani jo
lehdestä ympyröity uusi asunto
Kilpikonnat jäävät sulle
sinunhan ne on
Muistaisit puhdistaa terraarion

Enää
mä en oo sinun tyttö
En enää tiedä missä oon

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas
Niin kai minäkin
Ilma on kauniimpi kuin aikoihin
Miksi itkisin

Chillailua

Tässähän sitä taas yksi päivä vierähti tehden ei yhtään mitään. Tätä kai tää opiskelijan elämä on, että sillon chillataan kun siihen on aikaa ja muulloin painetaan menemään ihan kympillä. Viikonloppu oli varsin miellyttävä, vaikka töitäkin tuli tehtyä hulppeat viisi ja puoli tuntia lauantaina. Lauantain loppuilta menikin sitten punaviiniä juodessa ja triviaalia pelatessa (voitin kaksi peliä kolmesta) ja aamun tunteina maisteltiinkin sitten jo cosmopolitaneja (siis jos mä jotain osaan tehdä, niin se on cosmopolitan) ja tutkittiin innokkaasti irc-gallerian kuvia (pongattiin pari tuttuakin).
Yksi järkytyskin mahtui teologin viikonloppuun, nimittäin paljastus siitä kuinka sisäsiittoisissa piireissä sitä on tullutkaan pyörittyä teininä. Olkaa kaikki vaan seurakunta-aktiiveja!
No onneksi se aika on takana.
Huomenna jo karu todellisuus kolkuttelee tämän opiskelijan ovea, on pakko tehdä pari koulujuttua pois alta ennen kuin taas varsinainen opiskelu 16. päivä alkaa. No pitää yrittää nähdä asian valoisatkin puolet, eli ensimmäiset bileet on jo 20. päivä. JEE!
Niin ja tietysti sitä näkee kaikki frendit pitkästä aikaa. Sillä tulihan tässä jo ihan tarpeeksi säädettyä muiden kanssa loman aikana.

Eläimellistä menoa

Törmäsin City lehdessä mielenkiintoiseen dilemmaan. Miksi miehet kieltäytyvät helposta seksistä? Miehelle ei siis kelpaa se, että jos nainen ehdottaa sitoutumatonta seksiä.... ja silti kuulee miesten valittavan, kun vaimo/tyttöystävä ei anna.
Tässä on siis selkeästi suuri ristiriita. Mutta kuten kaikkeen, niin tähänkin dilemmaan löytyy selitys luonnosta.
Minkä takia eläimet tekeytyvät kuolleeksi suuren vaaran uhatessa?
Siksi koska mikään petoeläin harvemmin ryhtyy syömään raatoja (sitä varten on haaskalinnut, eli toisin sanoen ne miehet joille ei edes tarjota). Koko homman ydinhän on siinä, että peto saa ensin jahdata saalista uuvuttavan pitkän aikaa, ja sitten puolikuolleena väsymyksestä, peto iskee tappava iskunsa. Ai sitä onnistumisen riemua!
City lehdessä Walter de Camp mainitsi, että Yhdysvalloissa on syntynyt feministien liike, joka puolustaa naisten oikeutta olla helposti saatavilla. Harmi vaan että vaikka he kuinka ajavat tätä asiaa, ei miesten luonto/fysiikka pysty muutokseen. Sillä loppujen lopuksi, kuten De Campkin toteaa, se on mies ja hänen aivonsa, joka loppujen lopuksi penistään ja halujaan hallitsee. Joten siskot, jos haluatte seksiä, niin älkää leikkikö kuollutta, vaan tehkää pari rundia baaritiskin ympäri ja antakaa haluamanne miehen saalistaa teidät sänkyynsä.

On niin helppoo olla onnellinen

Olen ollut viime viikot varsin oudossa mielentilassa....olen ollut onnellinen. Joku voisi kysyä, että miten niin onnellisuus on outoa, mutta minulle onnellisuuden tunne on outo. Yleensä olen oma tasapaksu kyyninen itseni vaan enpä ole ollut enää viime aikoina. Tämän huomaa myös siitä, että en pysty luontevasti olemaan ystäväni seurassa, jonka kanssa yleensä harrastan söpöilyn vihaamista. Mutta mistä siis tämä onnellisuus?
Sanoisinko tämän olevan monien asioiden summa. Ensinnäkin ihastuin pitkästä aikaa...viime kerrasta on aikaa kulunut viisi vuotta eli pieni ikuisuus. Tämä ihastus kyllä meni sitten samantien ohi, mutta tälläinen teini-söpöily fiilis jäi....kaikki on vaan niin ihq...Tuntuu kuin olisin aloittanut uuden elämän...töissä flirttailen avoimesti miespuolisten työkavereiden kanssa, samoin tuntemattomien miesten kanssa kaupungilla. Tämä ei todellakaan ole tapaistani, vaikka muuten ulospäinsuuntautunut ihminen olenkin. En koskaan aiemmin flirtannut...koska en uskaltanut, muuten kuin baarissa hirveässä humalassa, ja joka aina johti hirveisiin mokiin. Nyt en edes ajattele mitään yhdessä kotiin lähtemistä, nautin vain tästä flirtistä. Onnellisuuttani lisää myös se, että vihdoin sain muutamaan päänvaivaa aiheuttaneeseen asiaan ratkaisun, ja nautin siitä kun saan olla muiden puolesta onnellinen.
Vaikka on myös tiedossa, että onni ei yleensä viihdy saman ihmisen elämässä kauaa, en kuitenkaan ajatellut palata kyynisyyteeni, vaan katselen nykyään hieman avoimemmin maailmaa. Sanotaan, että old habits die hard, mutta kukaan ei ole sanonut etteikö asennetta voisi muuttaa, joten tältä pohjalta sitten uuteen päivään.

K-I-S-S-I-N-G

Tulipa tuossa eräänä iltana puhetta suutelemisesta, ja rupesin sitten jälkeen päin miettimään asiaa. Kaikki varmasti muistavat ensimmäisen suudelmansa...(ja sama on tietty ekan kerran kanssa), ja jossain määrin aika myös kultaa muistot. Ensimmäisen oikean suudelman sain (ja tähän ei siis lasketa niitä pienenä pusuhipassa saatuja muiskuja) ensimmäiseltä "poikaystävältäni". Se oli ihan kauheaa, kaveri ei todellakaan osannut suudella....sen huulet jotenkin tärisi, ihan kuin se olisi jännittänyt niitä jatkuvasti, ja meinasin tukehtua sen kieleen, jota niin ahkerasti tungettiin kurkkuuni. Siitä oli Hollywood suudelma kaukana, ja järkytys suuri. Kaveri olisi tietenkin halunnut mennä loppuun asti, mutta minä fiksuna tyttönä päättelin, että jos se on noin huono suutelija, niin ei siitä ole sängyssäkään mihinkään. Kun en antanut, niin seuraavana päivänä minut "jätettiin".
Onneksi en tästä ikävästä ensi kokemuksesta lannistunut...vaan jatkoin innokkaasti suutelemista...jos nyt näin voi sanoa, ja onneksi sillä mahtavia suutelijoita on tielleni sattunut vuosien varrella. Monet suudelmat naurattavat, niin kuin se kerta jolloin suutelukumppanini jauhoi purkkaa ja kaikki maistui aivan spearmintiltä (hirveän morkkiksen takia en pystynyt syömään jenkkipurkkaa vuoteen)ja monet suudelmat myös saavat mielen haikeaksi, niin kuin se kerta, jolloin hyvästelin pojan jota olin pahasti loukannut.
Mutta tämän kaiken muistelemisen keskellä päädyin lopulta ajatukseen, että suuteleminen on ehkä intiimeintä, mitä kahden ihmisen välinen kosketus voi olla, sillä ihminen pystyy seksiin sellaisen ihmisen kanssa joka ehkä ei vastaa unelmien täyttymystä, mutta ketään joka ei millään miellytä, ei voi suudella, sillä sitähän voi vahingossa vaikka oksentaa....

Wicked game

Tää biisi sopi tosi hyvin tähän päivään ja fiilikseen, joka on ollut päällä jo jonkin aikaa...

The world was on fire, no-one could save me but you
It’s strange what desire will make foolish people do
I’d never dreamed that I’d need somebody like you
And I’d never dreamed that I’d need somebody like you

No I don’t wanna fall in love
This world is always gonna break your heart
No I don’t wanna fall in love
This world is always gonna break your heart
..with you

What a wicked game to play
To make me feel this way
What a wicked thing to do
To let me dream of you
What a wicked thing to say
You never felt this way
What a wicked thing you do
To make me dream of you

No I don’t wanna fall in love
This world is always gonna break your heart
No I don’t wanna fall in love
This world is always gonna break your heart
..with you

The world was on fire, no-one could save me but you
It’s strange what desire will make foolish people do
No and I never dreamed that I’d love somebody like you
I’ll never dream that I lose somebody like you, no

Now I wanna fall in love
This world is always gonna break your heart
Now I wanna fall in lust
This world is always gonna break your heart
..with you

Nobody loves no-one