Hupsista...onpa sitä aikaa taas vierähtänyt kun viimeksi tänne mitään rustasin...nyt on sitten taas aikaa istua alas ja kirjoittaa, koska olen taas yllätys, yllätys kipeenä ja juuri kun lomakin on alkamassa. No ei pidä murehtia pieniä....olenhan sentään taas saanut jotain aikaseksi...nimittäin varasin sitten lennot sinne Nykiin ja toukokuussa sitten lähdetään. Toivoisin että saisin jotenkin unohtaa kaikki sotkut täällä ja irrotella.
Tosin irrottelemaan pääsin kyllä jo sunnuntaina kun frendi vei minut baariin....ja koko illasta tuli minulle ilmainen...siis viinojen suhteen...muuten kärsin kyllä...päädyin syviin itsetutkiskeluihin pitkän tilityksen jälkeen...
Pelästyin sitä ajatusta, että minusta on tullut varsin kylmä ja kyyninen ihminen....tämä on asia jota kukaan joka minut tuntee ei voi allekirjoittaa, koska olen heidän seurassaan aina aivan päinvastainen...lämmin, ymmärtäväinen ja kärsivällinen....okei siis tottakai olen noitakin asioita, mutta en koskaan silloin kun on kyse minusta itsestäni.
Pelottaa se, että uskon eläväni koko loppu elämäni yksin, koska olen luopunut niistä kauniista ruusuisista kuvista jostain joka joskus rakastaisi minua sellaisena kuin olen. Jotenkin tämä viime joulukuussa sattunut pettymys oikeen lisäsi tätä kyynisyyttä, kun taas tajusin etten kelvannutkaan kokonaisuutena...jotenkin se sattui enemmän kuin se, että olis muuten vaan tullut torjutuksi.
Pelottaa kun kaikki ympärillä löytää sen onnen josta hehkutetaan telkkarissa ja mediassa....ei elämän tarttis olla ruusuilla tanssimistä 24/7...mutta olis edes sitä arkea...jonkun kanssa...en haluaisi olla se joka parin oma sinkkuystävä, jota säälitään (salaa kadehtitaan vapautta) ja jolle yritetään koko ajan fiksata jotain sutinaa. Ei siinä mitään jos elämä menisi niinkuin telkkarissa, ja minullakin olisi iso kämppä Manhattanin trendikkäällä aluella, olisin freelance kirjoittaja, shoppailisin 400 dollarin kenkiä ja kolme ihanaa sinkkuystävää, joiden kanssa voisin käydä ulkona aina silloin kun haluan
(yhdessä sitten säälisimme pariskuntia, jotka syövät joka ilta illallisensa pitkän pöydän ääressä toisiaan tuijotellen ja puheen aiheita kehitellen)...
Mutta ainakin Manhattanille pääsen jos ei muuta...ei tule ehkä Mr. Bigiä vastaan, mutta saanpa juoda cosmopolitaneja juuri niin paljon kuin haluan, ja saan ostaa ne 400 dollarin Manolot (siis jos olisi sen verran rahaa) ja kulkea New York Cityn katuja ystävän kanssa
Tällaista sitten tänään...huomenna on jo ehkä paremmin...varsinkin jos kuume laskee... :)
Lähet Nykkiin :) Kuulostaa mainiolta! Millon tarkalleen lähet ja kauanko siellä vietät? Mä meen sinne Berliiniin 3.päivä toukokuuta, jotta tässähän matkustellaan sitten molemmat. Koita parantua jookos.
ReplyDelete