Eliittipissis

Sushi & Flip Flop California Pinot Grigio

Day 4 After the News....
Olen pystynyt nukkumaan...ainakin yhden yön.
Saanut kannustavia yhteydenottoja työkavereilta ja ystäviltä. "Tyttö, sä oot paras kaikesta huolimatta"
Tilille on maksettu bonukset viime vuoden hyvästä työstä. Dream team porskuttaa vaikka kukaan ei meidän hurjaan ammattitaitoon sen enempää kiinnitäkään huomiota. Siis sama arki jatkuu töissä niin kuin ennenkin.

Samalla kuitenkin paineet kasvavat toisaalla.
23.4. pitäisi jättää valmis versio gradusta.
Tämä aiheutti pienen paniikkikohtauksen varsinkin, kun valmista tekstiä on tässä vaiheessa ehkä joku 15 sivua. Tekisi mieli luovuttaa jo heti alkuunsa.
Lohtua tuo tieto, että proffa lupautui tukemaan myös kesän aikana, jos tämä valmistuminen nyt viivästyy.

Veroilmoitus saapui päivän postin mukana, ja ilokseni huomasin tukeneeni Silminnäkijä-dokumentin keinuja-maalaria melkein 5000 eurolla. Ja kaikki ne viime vuonna veroihin menneet isot summat eivät tulekaan takaisin jouluna niin kuin virheellisesti kuvittelin vaan 4.12. tilille tipahtaa vain 103€. Ei sillä, että laskisin rahojani.
Ja kyllähän heikkoja pitää auttaa...tai ainakin niitä heikkomielisiä taiteilijoita.

Raha -  mikä ihana tekosyy.
Aina niin vaikea puheenaihe, mutta onneksi siitä voi sentään heittää läppää.
Ja pakko sanoa, että näiden vaikeiden päivien jälkeen on hyvä välillä nauttia elämästä, ja siihen tarvitaan paljon rahaa.
Vai tarvitaanko?

Päiväni eliittipissiksenä kustansi tänään:
8,70€ Lounas Nepalilaisessa, ja tämän tarjosi työpaikka.
9,80€ Päiväkahvit melkein Italiassa kahdelle.
14,50 USD Mac Red huulipuna, jolla on saanut jo viikkojen ajan
korvaamatonta (ja siis myös minulle käsittämätöntä)  huomiota miehiltä.
Sushi-lajitelma Stockan Herkusta n. 13€ ja ihana viinilöytö Flip Flop Californiasta n. 8€.
Ja se seura, joka on tietenkin korvaamatonta.

Kaikki huolet tuntuvat taas pienemmiltä.
Maailma hymyilee, ja tämä eliittipissiksen elämä on jotenkin mukavaa.
Ehkä eniten siksi, että sijoitukset omaan hyvinvointiin ovat pieniä, mutta poikivat suuren tuoton ja hyödyn.
Unohdan yhä paremmin sen, että en tällä kertaa kelvannut.
Ja löydän joka päivä enemmän syitä nauttia elämästä - kun vaan tietäisi syyn tähän outoon ilmiöön.
Ehkä se on kevät :)

-  -  -  -  -  -

Ja ensi kuussa sitten tietoiskua aiheesta kuinka tehdä gradu viikossa - I hope not!

A Woman's Worth

Soittolistaltani löytyy Alicia Keysin Woman's Worth kappale.
En ole siihen aikaisemmin kiinnittänyt niin kovasti huomiota, mutta tänään erinäisten tapahtumien jälkeen korvalappuihinin tulvineet sanat saivat minut pysähtymään.

Mikä on naisen arvo?
Alician biisissä sitä mittaa mies.
"She will and she can find a man who knows her worth "
Tämä on ehkä vähän kärjistetty kommentti mutta pohditaan hieman.
Onko naisen arvo määritettävissä vain miehen kautta?

Olen innolla seurannut Mad Men-sarjaa.
Rakastan 60-luvun räikeää eroa miesten ja naisten välillä.
Naisten paikka on kotona tai assistentin tehtävissä.
Ja miehille koko maailma on yksi leikkikenttä.

Olen aina halunnut uskoa, että olemme päässeet kauas tästä erottelusta, mutta oikeasti olemme ottaneet ehkä lähinnä pieniä askelia kohti tasa-arvoa.
Edelleen monet asioista päätetään miesten saunailloissa.
Johtoryhmästä omassa työpaikassani on vain yksi naispuolinen.
Ylennyksiä ei saa niinkään omien ansioiden tai saavutusten perusteella vaan suhteiden.
Ketä jaksaa mielistellä tarpeeksi kauan, ja kuka uskaltaa laittaa lyhimmän minihameen.

Telkkarissa pyörii taas SATC, joka oli aikanaan hyvinkin radikaali sarja, sillä se esitteli konservatiiville amerikkalaiselle ajatuksen siitä, että nainenkin voi harrastaa seksiä kuin mies.
Tällä ajatuksella leikiteltiin muutaman kauden ajan, mutta sitten kuitenkin naisen arvon lopulta määritteli suuri rakkaus - mies. Rakastan edelleen tätä sarjaa sen naisenergian vuoksi, sillä tässä kanssasiskot eivät koskaan kääntyneet toisiaan vastaan vaan toista tuettiin tuli vastaan sitten mitä tahansa.

Tänään mietin pitkään kenelle uskaltaisin soittaa ja kertoa, etten saanut hakemaani työpaikkaa.
Päädyin verisukulaiseen, sillä pelkäsin näyttää heikkouttani muille.
Oikeasti olisin halunnut itkeä, mutta laitoinkin punaa huuliin ja suuntasin keskustaan.
Paikkani sai toinen vuoden pidempään talossa palvellut.
Meitä erottavaa tekijää en löytänyt enkä saanut vastausta siihen missä olisin voinut parantaa.
Eniten suolaa haavoihin levitti tieto siitä, että aivan vastaavalla koulutuksella oleva kollegani, jolla ei ole esimieskokemusta lainkaan, sai meillä palvelupäällikön paikan. Siis esimiespaikan. Ja hänestä tuli samalla lähin esimieheni. En siis malta odottaa ensi kuussa pidettäviä palkkakeskusteluja hänen kanssaan. Ja minä en tyhmyyttäni uskaltanut tätä paikkaa hakea, koska koin että jos on alle vuoden kokemus ei voi toimia esimiehenä.

Tilastojen mukaan naiset ovat juuri tällaisia.
Eivät uskalla hakea paikkaa jos siinä ei yksi hakukriiteerien  kohta täsmää.
He eivät tunne omaa arvoaan.

Olen yrittänyt koko ajan pärjätä maailman ehtojen mukaan.
Ollut kiltti ja osaava.
Auttanut toisia ja antanut paljon itsestäni.
Oikein kunnollinen malliesimerkki täydellisestä naisesta.
Ja tässä on tulos.

2010-luku luulee olevansa tasa-arvoisempi ja enemmän naisten ehdoilla kulkeva, mutta tosiasiassa täällä pelataan edelleen 60-luvun sääntöjen mukaan.
Naisella on oma paikkansa ja jos pelaa omien sääntöjen mukaan ei saa mitään.
Ihan vain esimerkkinä viime aikaisten omakohtaisten tapahtumien perusteella:

• Miehet eivät ymmärrä sitä, että nainen voi harrastaa seksiä tunteitta. Tämä on outoa ja aiheuttaa pelkotiloja miehissä.
• Nainen ei voi olla aloitteellisempi, sillä sekin pelottaa miehiä ja tällöin saa yleensä vastaansa kysymyksen siitä yrittääkö nainen vain miellyttää, ja on siten heikko. (en edes uskalla mainita tässä sitä kanssasisarten huora-korttia)
• Useimmat työpaikat jaetaan hyvä veli-verkoston kautta. Ei väliä onko sinulla osaamista tai koulutusta, mutta jos tunnet oikeat ihmiset niin ovet aukeavat.
• Toiset paikat menevät sitten jakoon niille naisille, jotka miellyttävät esiMIEHIÄÄn, joko ulkoisesti tai muuten.

Jotta elämässä pärjää ja kukaan ei pääse ohittamaan itseään edes Stockan kassajonossa, on keksittävä itselleen uusi selviytymiskeino. On oltava joko Peggy tai Joan. Sääntöjä vastaa pyristelevä tai niihin mukautuja. On siis aika alkaa pelata tätä peliä miesten säännöillä ja laittaa vastakin punaa huuliin ja ostaa uudet korkkarit ja hame. 

Ja löytää lohtu näistä lyriikoista:

"This is a man's, a man's world.
But it would mean nothing
Not one little thing, no,
Without a woman or a girl."