Holding On And Letting Go

Tämä päivä on ollut täynnä kipua ja vaikeita ajatuksia. 

Kauhun tasapainon keskellä törmäsin tähän biisiin, ja löysin siitä itselleni jotain outoa lohtua.

Is anybody out there?
Is anybody listening?
Does anybody really know?
If it’s the end of our beginning,
A cry
A rush
From one breath
Is all we’re waiting for
Sometimes the one we’re taking
Changes every one before

It's everything you wanted, it's everything you don't
It's one door swinging open and one door swinging closed
Some prayers find an answer
Some prayers never know
We're holding on and letting go

Sometimes we're holding angels
And we never even know
Don't know if we'll make it, 
But we know,
We just can't let it show

It's everything you wanted, it's everything you don't
It's one door swinging open and one door swinging closed
Some prayers find an answer
Some prayers never know
We're holding on and letting go.

Ross Copperman - Holding on and Letting Go

When you have too much time to spare...

...you end up shopping.

Ja jos oikeasti ollaan rehellisiä niin shoppailuun ei juuri nyt olisi oikeastaan varaa.
Mutta kun piti jotenkin piristää itseään ja poistaa tätä iänikuista ahdistusta.

Pink lemonade Snapple nyt ei edes paljon maksanut, mutta auttoi tuomaan mieleen positiivisia muistoja vuosien takaa. Erityisesti hymyn saa huulille aina se korkin alta löytyvä "Real fact". Tällä kertaa opin, että ensimmäinen tikkari keksittiin Connecticutissa :)

Kirjat tulivatkin sitten kalliimmaksi. Kerrottakoon, että mietin ensin kirjojen lainaamista, ja kahlasin yhden divarinkin läpi josko olisi löytynyt käytettyjä, mutta ei onnistunut. Kirjaston kirjat olisi pitänyt lopulta palauttaa ja divarissa oli lähinnä ylitarjontaa harlekiini-romskuista eikä matkaoppaista.

Käytin viimeiset päivät töissä Madventuresin vanhojen jaksojen katsomiseen ja minua puraisi matkakärpänen pahasti. Teki mieli rynnätä Rahakujalta suoraan Helsinki-Vantaalle ja ottaa ensimmäinen lento pois. Noh, jo aiemmin mainittu huono rahatilanne sai minut järkiini, ja sipsutin kiltisti kotiin.

Muistin kuitenkin kirjan, kun vaeltelin ensimmäisinä lomapäivinä tyhjänpanttina keskikaupungilla. Aivan kuin joku olisi lukenut ajatukseni ja kirja oli asetettu keskelle Akateemisen teemapöytää. Pieni laskutoimitus päässä, ja olin kiikuttamassa saalistani kiireen vilkkaa kassalle. Or so I thought.

Samaisella pöydällä lojui myös The Stylist's Guide to NYC.
Ja voi elämä miten ihania kuvia ja ideoita se sisälsikään.
Kirja on kuin karkki! En tosin tiedä kuinka paljon kirjalle tulee käyttöä tosi elämässä, sillä sisustustarvikkeet ja kukat eivät ole ehkä niitä helpoimpia kuljetettavia valtameren ylitse. Voihan sitä aina kuitenkin katsella ja ihailla.

Tyyli-ikoni Coco Chanelin elämänkerta tarttui myös ihan vahingossa mukaan matkalla kassalle. En voinut vastustaa Chanelin signature-kuviolla päällystettyä kantta ja Voguen, WSJ:n ja The Observerin ylitsevuotavia suosituksia lukea juuri tämä kirja Cocosta.

Ehkä tällä kaikella on kirjojen ostelulla on kuitenkin merkityksensä. Kirjat antavat syyn paeta todellisuutta. Ne antavat luvan unelmoimiseen. Ja mistä sitä tietää, että kun ensin olen sisäistänyt travellauksen salat, asetun jonnekin hieman pidemmäksi aikaa, sisustan väliaikaisen kotini kauniisti (oli se sitten missä päin maailmaa tahansa) ja lopulta rentoudun uudessa paikassa kotoisen nuhjuisessa vintage nojatuolissa Cocon elämänkertaa lukien.

Sticks & Stones...

...may break my bones, 
But words will never hurt me.

A very smart man taught me this nursery rhyme back in '99.
I had just hurt someone really bad, and I thought it was like the end of the world.
The world didn't end, but I guess somehow karma caught me.
And here we are.

I have been repeating this rhyme for the past few days now...kinda like a mantra.
But it's not helping.
It still feels like I've been sucker punched..and I can't breathe properly

Thank God I don't have to go to work tomorrow, and I can just disappear into my cheap Ikea sheets.