Tähän sitä on sitten tultu kaiken tämän jälkeen.....yksi moka muutti kaiken.
Kahdeksan vuotta hävisi jonnekin kaiken tämän keskellä.
Ja sinun mielestä minä olen kaikkeen syyllinen.
Voi kunpa olisinkin...voisin ruoskia itseäni vieläkin enemmän, mutta kun tiedän ettei asia ole niin ja niin tiedät sinäkin.
Jos olisin tiennyt tämän en olisi ikinä tehnyt mitään....mutta sekin olisi omien luontaisten ominaisuuksieni kieltämistä....luopuisinko niistä jos se takaisi minulle anteeksiantosi....in a heartbeat
Nyt on täysin tyhjä olo, kun tiedän kuinka paljon minua vihaat ja halveksit.
Pahinta on ehkä se, että et vastaa puhelimeesi. Entä jos sinulle on sattunut jotain?
Olen sekaisin huolesta ja surusta enkä voi puhua kanssasi. On kuin joku olisi repinyt minusta palan pois.
Tarvitsisin varaosasydämen, että jaksaisin eteenpäin (ilman sinua)....en halunnut kirjoittaa tuota vielä ilman sulkuja....mutta ehkä kohta minun täytyy.
Hulluinta tässä on, että eihän se juttu ollut edes mikään big deal....ja oikeasti luulin, että voisimme nauraa koko jutulle. Minun olisi pitänyt tuntea sinut paremmin....tietää sinulle tärkeät vakaumuksesi....tietää, että tarvitset paljon aikaa (ja sinun pitäisi ymmärtää, että minä haluan selvittää asiat heti)
Olen väsynyt, turta ja sekaisin, eikä olotilani tästä muutu ennenkuin kuulen sinusta....vaikkakin sen, että et halua nähdä minua enää koskaan.....mutta vain niin että seisot edessäni ja katsot minua silmiin kun sanot sen....muuten en usko.
Uskonko sittenkään?
En ehkä koskaan...niin rakas minulle olet.... olet aina ollut ja tulet aina olemaan
No comments:
Post a Comment