Vietin tänään vartin yliopistolla ikkunalaudalla istuskellen....ja muistin kuinka paljon pidänkään juuri niistä ikkunalaudoista, joilla voi istua.
Erkkereiksi niitä kai toisinaan kutsutaan. Tai oikeammin erkkeri taitaakin olla sellainen uloke ja siinä on vielä ne istuimetkin.
Mutta saivartelut sikseen....siis sellainen ikkuna, jossa on tarpeeksi suuri ikkunalauta, jolla mahtuu istumaan.
Näitä ihanuuksia löytyy nykyään vain vanhoista taloista, sillä joku idiootti arkkitehti keksi, että ikkunat eivät ikkunalautoja kaipaa.
Mutta minä kaipaan.
Kuten UB laulussaan toteaa, erkkerissä poltetetaan tupakkaa....tai siis ei pakosti tietenkään, mutta se voisi olla taiteellista. Juuri niin kuin jostakin elokuvasta.
Voisi istuskella ja katsella ulos kun sade rummuttaa ikkunalasiin samalla, kun kuuma teekuppi lämmittää käsiä.
Yhden kauneimmista hetkistä koin ikkunalaudalla istuen....kaunis päivä, aika on pysähtynyt ja taustalla soi todella hyvää musiikkia. Hyräilen mukana ja on levollista.
Tunnen olevani lähempänä sinua kuin koskaan.
Hetki on ohi.
Tahtoo isot ikkunalaudat ja kauniit hetket takaisin.
Minttu. Ainakin oman kokemuksen perusteella olen huomannut että pieniä ihania hetkiä voi tehdä itse. Niihin ei tarvita ympäristöä eikä muutakaan ulkopuolista tekijää, vaan voi opetella katsomaan elämää ulkopuolisesti, tehden sen rumuudesta kauneutta.. minusta on ihanaa istua ikkunalaudalla yksin katsoen paskaa ilmaa ja nauttia siitä miten paskaa muutenkin on. Voi sen nautinnoksikin kääntää.. :) (ei silleen että tuskassa olis kiva rypeä mutta kohta taas siihenkin kyllästyy..) minun pienistä elämyksistä suuria -filosofiaa -anna
ReplyDelete