Writer's block.
That is the answer to all of your questions regarding the matter why I haven't written anything in a long time.
And now it seems that the only language in which I can write is English...my apologies.
It's weird, though...I haven't written anything in English in a while (I normally write my journal in English, which I haven't done since 2005), so here goes nothing...
So much has happened since April 8th, now it's the end of the month and everything has changed.
Well, not everything, but you get the picture.
Big city, bright lights, my another home.
I heart NY. Just can't deny it.
But this time it was a bit different, I felt like a local, a true New Yorker.
I know the 'hoods' and the people.
Witty conversation with a complete stranger, compliments and flirtatious smiles.
I'm a whole new person.
I even speak differently.
And I like myself.
Screw all the therapists telling me that I'm escaping.
So what.
Maybe I'm being held hostage here, and feel liberated there.
Who knows, but I know that life there would not always be a walk in the park.
But you have to hand it to the Americans they make things a little better...and I prefer a little small talk and b.s.
It eases me and makes me feel safe. And happy.
I had yet again, prior to this trip, forgotten what smiling and being happy feels like.
Nice, I tell you.
That trip was also a good break from everything, and I bought myself some extra time to think things through.
So as I got back home, I was a bit wiser and had things in their rightful perspective.
Work: I needed the extra hours, to pay the bills. And I needed some change.
So now, I have all that.
Studies: I'll pursue anything and do my utmost to achieve the goals that I have set for myself.
Men: "Could one of you lie on top of me, I need to feel the weight of a man on me." Still a bit doubtful whether I'll find one here, but when there is will, there is a way, right?
Friends: I suck at this. I just can't seem to do anything right. Or this is at least what it feels like. I love them to pieces but always end up hurting them too.
Homecoming. OMG.
Culture shock, big time.
Vomiting teens, gloomy Finns on the subway.
Creepy looks if you smile.
Fighting at the work place.
Nasty customers who think you are fucking with them, when you wish them to have a nice weekend.
But I'll adjust.
I have my Starbucks and sunny pictures from the Big Apple.
Bad news.
People mourning, and absolutely no words of consolation.
Why do bad things happen to good people?
Loneliness is just too much.
Good news.
People dating and this time there are the butterflies and everything.
Okay, I'm a bit envious but still happy for them.
I will listen to every happy detail and smile.
They deserve it.
Oh, did I mention that these were my male friends...female ones are on a bad streak of luck :(
And the thing is that I don't know if it's good or bad, but I have gotten used to this living alone thing.
And extremely seldom I meet men who make an impression.
So in a way, I have given up. (Except secretly, I still believe that I am going to meet my man abroad, or if I'll meet him here then he has to be foreign...someone could prove me wrong, in fact go ahead, I encourage you to!)
This week is going to be busy.
Exam, May 1st, work, studying, baking, and reconciliation.
I'll be lucky if I have any time to dream.
That keeps me happy and sane.
And I like it that way.
End of update.
Next time Finnish and more wittier writing.
Nothing personal...
wait, that I can't promise 'cause everyting is personal in this blog..
after all, this is the story of a girl, and that girl is me.
Monday, April 28, 2008
Tuesday, April 08, 2008
Pientä asiaa Sampo Pankista
Pitikin mennä iloitsemaan uudesta luottokortista.
Itku pitkästä ilosta siitä tuli, sillä korttihan ei toimi.
Ja miksi ei?
Tämä on pitkä juttu...
Menin heti pääsiäisen jälkeen uusimaan pankki- ja luottokorttiani Sampo Pankkiin, koska siruni oli vioittunut.
Halusin siis toimivan kortin.
No kuten kaikki uutisia seuraavat ihmiset tietävät niin pieni suomalainen Sampo yhdistyi ison tanskalaisen kanssa.
Ja tämän piti sujua ongelmitta. (toisin kävi)
Jonotin konttorissa työpäivän jälkeen 2 h, että pääsin tiskille.
Tiskillä oli vanha täti, joka oli aivan pihalla uudesta atk-järjestelmästä, ja takapiruina taustalla seisoivat irlantilainen ja ruotsalainen neuvonantaja. Kieli jolla kommunikoitiin (jos kommunikoitiin) oli englanti.
Selvisi, että olen naimisissa ja minulla on yhteinen tili mieheni kanssa.
Hmm, kiva...olisipa edes rikas mies.
No piti sitten tilata uusi kortti ja samalla hoidin sen alta pois, että tarvitsin myös uuden tunnusluvun visa electroniin.
Tämän kaiken neuvottelin loppupeleissä sen irlantilaisen kanssa, kun suomalaisen tädin kansakoulun oppimäärällä ei niin hyvin englantia osattu. Lopulta yhteisymmärrykseen päästiin ja kortin piti tulla postissa.
Homma siis hoidossa, minulle sanottiin.
Kävin jonottamassa uudemman kerran seuraavalla viikolla,
kun en päässyt verkkopankkiini, ja lainani eräpäivä oli siirtynyt vuoteen 2010.
Homma hoidossa, minulle sanottiin.
Tällä viikolla tuli siis uusi kortti vanhan tilalle, paitsi että vanha kortti olikin edelleen voimassa.
Sekä outo kirje Tanskasta, jossa oli tunnusluku, mutta ei mitään tietoa siitä mihin korttiin.
Ja verkkopankkini tietoihin minulle oli ilmestynyt 8 luottokorttia.
No ei sitten muuta kun taas käymään konttoriin.
(Jos joku ihmettelee miksi en soittanut tai laittanut meiliä, niin kyllä näitäkin kokeiltiin, mutta tuloksetta)
Jonotusaika 1h.
No siinä sitten selviteltiin, että joo ei ole tunnusluku muuttunut pankki/visakortissa, ja uusi tunnusluku on siihen electroniin.
Vanha visakortti leikeltiin kahtia.
Ja poistettiin epämääräiset muut kortit listoilta.
Tehtiin uusi palvelusopimus.
Olin edelleen naimisissa, joten korjattiin sitten, että olenkin naimaton.
Lainan eräpäivä edelleen 2010 vuonna. Korjaantuu kuulemma itsestään.
Homma hoidossa, minulle sanottiin. Ei mitään ongelmaa.
No meninpä sitten ennen töitä nostamaan rahaa,
niin eipä vanha tunnusluku toimikaan tässä uudessa kortissa.
Kiva.
Se sentään meni oikein, että se kumma tunnusluku oli oikeasti siihen electroniin.
Lähtö olisi perjantaina, eikä minulla ole mitään muuta toimivaa korttia kuin visa electron,
jolla ei hirveän monesta paikasta nosteta rahaa Jenkeissä.
Pitää siis toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Ja huomenna taas Sampo Pankkiin.
Onkohan homma taas hoidossa, ja tällä kertaa ihan oikeasti?
Itku pitkästä ilosta siitä tuli, sillä korttihan ei toimi.
Ja miksi ei?
Tämä on pitkä juttu...
Menin heti pääsiäisen jälkeen uusimaan pankki- ja luottokorttiani Sampo Pankkiin, koska siruni oli vioittunut.
Halusin siis toimivan kortin.
No kuten kaikki uutisia seuraavat ihmiset tietävät niin pieni suomalainen Sampo yhdistyi ison tanskalaisen kanssa.
Ja tämän piti sujua ongelmitta. (toisin kävi)
Jonotin konttorissa työpäivän jälkeen 2 h, että pääsin tiskille.
Tiskillä oli vanha täti, joka oli aivan pihalla uudesta atk-järjestelmästä, ja takapiruina taustalla seisoivat irlantilainen ja ruotsalainen neuvonantaja. Kieli jolla kommunikoitiin (jos kommunikoitiin) oli englanti.
Selvisi, että olen naimisissa ja minulla on yhteinen tili mieheni kanssa.
Hmm, kiva...olisipa edes rikas mies.
No piti sitten tilata uusi kortti ja samalla hoidin sen alta pois, että tarvitsin myös uuden tunnusluvun visa electroniin.
Tämän kaiken neuvottelin loppupeleissä sen irlantilaisen kanssa, kun suomalaisen tädin kansakoulun oppimäärällä ei niin hyvin englantia osattu. Lopulta yhteisymmärrykseen päästiin ja kortin piti tulla postissa.
Homma siis hoidossa, minulle sanottiin.
Kävin jonottamassa uudemman kerran seuraavalla viikolla,
kun en päässyt verkkopankkiini, ja lainani eräpäivä oli siirtynyt vuoteen 2010.
Homma hoidossa, minulle sanottiin.
Tällä viikolla tuli siis uusi kortti vanhan tilalle, paitsi että vanha kortti olikin edelleen voimassa.
Sekä outo kirje Tanskasta, jossa oli tunnusluku, mutta ei mitään tietoa siitä mihin korttiin.
Ja verkkopankkini tietoihin minulle oli ilmestynyt 8 luottokorttia.
No ei sitten muuta kun taas käymään konttoriin.
(Jos joku ihmettelee miksi en soittanut tai laittanut meiliä, niin kyllä näitäkin kokeiltiin, mutta tuloksetta)
Jonotusaika 1h.
No siinä sitten selviteltiin, että joo ei ole tunnusluku muuttunut pankki/visakortissa, ja uusi tunnusluku on siihen electroniin.
Vanha visakortti leikeltiin kahtia.
Ja poistettiin epämääräiset muut kortit listoilta.
Tehtiin uusi palvelusopimus.
Olin edelleen naimisissa, joten korjattiin sitten, että olenkin naimaton.
Lainan eräpäivä edelleen 2010 vuonna. Korjaantuu kuulemma itsestään.
Homma hoidossa, minulle sanottiin. Ei mitään ongelmaa.
No meninpä sitten ennen töitä nostamaan rahaa,
niin eipä vanha tunnusluku toimikaan tässä uudessa kortissa.
Kiva.
Se sentään meni oikein, että se kumma tunnusluku oli oikeasti siihen electroniin.
Lähtö olisi perjantaina, eikä minulla ole mitään muuta toimivaa korttia kuin visa electron,
jolla ei hirveän monesta paikasta nosteta rahaa Jenkeissä.
Pitää siis toivoa parasta ja pelätä pahinta.
Ja huomenna taas Sampo Pankkiin.
Onkohan homma taas hoidossa, ja tällä kertaa ihan oikeasti?
Monday, April 07, 2008
Neuvoja
Elokuvissa on aina yksi sellainen sivu/taustahenkilö,
joka nousee tärkeään asemaan antaessaan neuvoja pulaan joutuneelle sankarille.
Se saattaa olla vain yksi lause, joka auttaa sankaria tajuamaan tilanteensa,
ja auttaa häntä asettamaan asiat oikeaan mittasuhteeseen.
Löysin tänään oman elämäni sivu/taustahenkilön,
jonka aamuiset Messengerin välityksellä annetut neuvot saivat mieleni kirkkaaksi.
Katsotaan pystynkö noudattamaan niitä kirjaimellisesti, ja tuottavatko ne luvatun tuloksen.
Toivottavasti näin.
P.s. Uusi luottokortti tuli tänään, jihuu! Ja matkaan on enää neljä yötä :)
joka nousee tärkeään asemaan antaessaan neuvoja pulaan joutuneelle sankarille.
Se saattaa olla vain yksi lause, joka auttaa sankaria tajuamaan tilanteensa,
ja auttaa häntä asettamaan asiat oikeaan mittasuhteeseen.
Löysin tänään oman elämäni sivu/taustahenkilön,
jonka aamuiset Messengerin välityksellä annetut neuvot saivat mieleni kirkkaaksi.
Katsotaan pystynkö noudattamaan niitä kirjaimellisesti, ja tuottavatko ne luvatun tuloksen.
Toivottavasti näin.
P.s. Uusi luottokortti tuli tänään, jihuu! Ja matkaan on enää neljä yötä :)
Subscribe to:
Posts (Atom)