Sosiaalinen tyhjiö

Juttelin tässä taannoin ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut jos vuosia.....hän kysyi kenen kanssa olin viettänyt iltaa ja vastasin, että muutaman opiskelukaverini kanssa, tietysti. Tähän ystäväni heitti veretseisauttavan kommenttinsa: Ai, ei mulla oo sellasta sosiaalista tyhjiötä, että mun tarttis hengaa koulukavereiden kanssa vapaa-ajallakin.

Sosiaalinen tyhjiö....mikä helvetti se on....?!!?

Olen aina ollut sitä mieltä, että ihmisellä ei voi koskaan olla liikaa ystäviä. Mitä viime syksystä ja tästä keväästäkin olisi tullut, jos olisin tuolla ajattelutavalla tahkonut eteenpäin.

Ensinnäkin olisin joutunut istumaan luennoilla täysin yksin...nukkumaan mitä oudoimmissa tilanteissa ilman, että kukaan olisi kiusoitellut minua hereille. Minusta olisi tullut täysin väritön ja huomaamaton teol. yo, josta vain sanottaisiin, että opiskeleeko tuokin teologiaa....enpä ole koskaan ennen nähnyt sitä täällä.
Unicafessa syömistä olisin välttänyt viimeiseen asti, sillä siellä ei todellakaan ole kivaa syödä yksin.
Olisin missannut kaikki ihanat bileet (ja ne ei niin ihanatkin) ja tietysti kaikkein tärkeimmän opiskelijaelämän kohokohdan eli wapun.....sen sijaan, että nautin aurinkoisesta kevät säästä kaupungilla ja kaisaniemen puistossa painien, olisinkin kyyhöttänyt kotona tv-uutisia katsoen.

Mutta kaikista eniten olisin missannut nämä kaikki ihanat ihmiset, jotka tekivät opiskelusta ja vapaa-ajastani ihanan mielenkiintoista ja kivalla tavalla hämmentävää.

Ilman Ainoa, olisin täysin hukassa kreikan suhteen....ja kaiken muunkin opiskeluun liittyvän suhteen, sillä jokainen tarvitsee juuri sen yhden ihmisen, jolta löytyy vastaus kaikkiin kysymyksiin. Ei olisi ollut ketään kenen kanssa ahdistua ryhmätöistä, eikä ketään kenen kanssa jauhaa monta tuntia skeidaa aiheesta kuin aiheesta. Ei olisi ollut ketään kenelle soitella kännipuheluita ja valittaa, etten ole hoitanut osuuttani ryhmätyöstä koska minusta oli kivempaa bilettää homobaarissa, eikä kukaan muu kuin Aino olisi tätä ymmärtänyt.

Ilman Niinaa olisi...ah niin ihanan kauheat sitsit jääneet auttamattomasti väliin....hitsi mikä kokemus se olikaan.....olisin ollut ilman hyvää seuraa myös teologiratikka-ajelulla. Muutama punkkulasi olisi jäänyt juomatta, moni taidenäyttely näkemättä ja moni kokemus jäänyt jakamatta ilman Niinaa.

Ilman Annaa olisi monet keskustelut pornosta ja sen eri lajeista jäänyt käymättä....olisin myöskin paljon köyhempi kaikesta siitä erikoisesta triviatiedosta jota Anna aina ahkerasti jakaa meidän muiden kanssa....olisin siis täysin tietämätön mummopornosta, naisten mieltymyksestä lemmikkikoiriinsa yms. :) siis loppupeleissä olisin missannut kaikki ne ihanat hetket, jolloin sai nauraa niin että vatsalihakset saivat kyytiä.

Ilman Tainaa olisi jäänyt myös monet bileet väliin sekä bileiden jälkeen hirveään nälkään ahdettu, aivan mahtava kurvin grillin juustopurilainen....yhdessä jaetut dagen efterit...töissä, josta on myös pakko mainita, että tarvittiin yhteinen opiskelupaikka ennen kuin viereisissä duuneissa (jotka siis jakavat hissinkin) työskentelevät ns. löysivät toisensa.

Ilman Eevaa olisi monet syvälliset kahvilakeskustelut jääneet käymättä ja monet angstit sekä ilot jakamatta. Olisin missannut kaikki parhaat bileet, joissa siis biletettiin aina kuin viimeistä päivää....olisi jäänyt porttari hankkimatta ja vaeltelu öisessä Helsingissä tanssilattiaa etsien väliin.....monet elokuvat olisi jääneet katsomatta sekä monet musiikkivideot arvostelematta. Unohtamatta tietenkään kaikkia niitä kulinaristisia hetkiä, jotka minulta olisi jäänyt kokematta ilman Eevaa.

Näistä kaikista ihanista ihmisistä ( kaikki nimet tietenkin muutettu ;) ) ja heidän kanssaan jaetuista hienoista, koskettavista, naurattavista ja itkettävistäkin hetkistä olen oppinut hyvin tärkeän seikan.....
Jokaisella pitäisi olla juuri sopiva sosiaalinen tyhjiö, jotta jokainen tapaisi merkittäviä ihmisiä, nauraisi heidän kanssaan, oppisi uusia asioita, kertoisi omista ajatuksiaan jopa ahdistuksistaan sekä jakaisi kokemuksiaan elämästä tarvittaessa vaikka aamu kuuteen asti

Tulipahan tähän oikein kunnolla tilitettyä....ei ole helppoa olla onnellinen....mutta kiitos Korkeammalle Voimalle tästä onnesta joka ystävien muodossa on minulle annettu :) ja kiitos myös kaikille ihanille ystäville, jotka elämässäni vaikutatte...myös niille kaikille, jotka kuulutte elämääni muutenkin kuin opiskelujeni kautta.

Gracias amigos!