Elämme jännittäviä aikoja.
En olisi niin hiljaisen kesän jälkeen uskonut että nyt joulukuussa, kun maailma on pimeimmillään, minä hymyilen kuin hangon keksi.
Joku on onnistunut sulattamaan Jääkuningattaren sydämen.
"Päivä on upea.
Teen piruetin, se on totta."
Ihan taustaksi on pakko kertoa, että tässä on yhtä harvinaisesta ilmiöstä kyse kuin..."blue moon"..mikä ikinä se nyt suomeksi onkaan.
En siis ihastu kovinkaan helposti.
Ja kaikki entiset ihastumiset on laskettavissa yhden käden sormilla.
Nyt on siis laskujen mukaan kuudes menossa :)
Ja jos sitä ikää on jo 28 vuotta, niin laskekaa itse miten usein olen seikkaillut tunnekuohujen vallassa.
"Tee minusta taas nainen, jonka muistamme.
Laita lähtemään niinkuin vain osasin ennen."
Sitten ne huonot uutiset.
Mies on tottakai varattu.
Olisihan tämä pitänyt jo nähdä kaukaa.
Mutta siellä Vanhan Ylioppilastalon narikkajonossa vaihdetut kohteliaisuudet ja merkitsevät katseet kertoivat kokemattomalle sydämelle muuta.
Jatkopaikkaa etsiessä eivät tiet enää kohdanneet vaikka viestejä lähti tiheään tahtiin puolin ja toisin.
"Sanoit olevasi onnellinen. Tyttö on kaunis ja ystävällinen, minä vihaan häntä."
Toinen kohtaaminen johti jopa samaan jatkopaikkaan,
vaikka taksijonoa etsiessä tietooni saatettiin ihastukseni "marital status".
Kuitenkin rakkauden jumalat olivat oikukkaita ja saivat miehen jäämään luokseni muutamaksi tunniksi.
Hazelnut Baileysin lomassa vaihdetut suudelmat olivat pitkiä ja täynnä tunnetta.
Yölliset keskustelut kauniita ja hullaannuttavia.
"Ja ne kysyy mikä mulla on kaulassa? En mene hämilleni, sillä tiedän että
parissa päivässä se on poissa yhtä varmasti kuin sä."
Perjantaiaamu valkeni harmaana ja tuntui siltä etten halua koskaan nousta näistä lakanoista.
Mutta pakon edessä nainen tekee mitä vaan jatkaakseen elämää.
Ponneton viesti kännykässä ja yksinäinen kyynel poskella.
Tähän en ollut varautunut.
Muistin vain ne positiiviset tunteet..enkä sitä kääntöpuolta.
"Ikävöin hetken, ja ikävöin toisen. Itkinkin jotain, ehkä yleistä kauneutta.
Ehkä odottamattoman ylevää tunnetta"
Pää pystyyn ja punaa huuliin.
Lauantaina tyttöporukassa juotu kalja maistui jo voitonjuomalta.
Baarikin kuhisi virkeännäköisiä herrasmiehiä.
Jazzin sävelet saavat jalankin vipattamaan iloisesti.
"En syntynyt tänne itkemään. Tulin laulamaan kaihoisia lauluja.
Laulamaan ja iskemään silmää. Sulhasten kavereille - Takarivin pojille."
Sunnuntai ja repsahdus.
Viestittelyä yhteisestä glögi-hetkestä.
Sain vastauksen, mutta on kuulemma kiire.
Mietin, että voisiko sitä palata taas entiseen.
Jäädyttää tunteet ja ripotella jääkukkasia ympärilleni.
Toisaalta pakasteita varoitetaan sulatuksen jälkeen pakastamasta uudelleen.
Laatuko siinä kärsii?
SMG laulaa, että ota minusta puolet.
Niin, riittääkö se kuitenkin?
Jos ei koskaan enempää olekaan luvassa...
"Saatan soittaa huomenna, kysyä haluaisitko nähdä.
Tahdotko suudella kaulaani porttikäytävässä?
Tai sitten keitän muina naisina kahvia ja unohdan."
*Kaikki lainaukset Scandinavian Music Groupin biiseistä
