Tähti

Minusta piti tulla tähti.
Ainakin näin minä pienenä toivoin. Tähti ja opettaja...to be exact.

Alle kouluikäisenä jumaloin Madonnaa. Ne tötterörintsikat olivat aivan uskomattomat.
Vogue oli ihana....ja tykkäsin myös Like A Prayerin kuoro osuuksista.
Steven Tylerin ja Aerosmithin Crazy vei sydämeni. Ne huivit mikrofonissa olivat kivoja.
Sidoin itse äitini silkkihuiveja harjan varteen ja lauloin mukana muka oikeaan mikrofoniin.

Säästin rahaa ja pyysin päästä kauppaan ostamaan levyjä. Kiikutin hyllystä Madonnan ja Aerosmithin levyt kassalle.
Isä puuttui asiaan ja sanoi niiden olevan vääränlaista musiikkia.
Niiden sijaan hän osti minulle Leijonakuninkaan soundtrackin.
Vihaisena siitä, varastin siskoni hyllystä kasetin, johon siskoni oli nauhoittanut Billy Idolia, The Banglesia ja Laura Branigania sekä muita, joita en tuntenut. Sitä kasettia sitten kuuntelin uhmakkaasti...salaa tietenkin...kulumispisteeseen asti.

Kouluikäisenä Mtv:lla soi Elton John ja Sinead O'Connor.
Koulukaverini kanssa, aikana jolloin Antti Pääkkönen ja Kristian olivat kova sana, päätimme mennä Tenavatähteen.
Ei sitten ikinä päästy puheista pitemmälle.
Tosin ruotsinlaivalla fanitimme kyllä Tenavatähti Kristiania ja yritimme ottaa kuvia...
Lopulta allekirjoittanut rikkoi "julkkiksen" lasin ja pakeni paikalta.
Se siitä backstagelle pääsemisestä.

Esiinnyin jokaisissa kissanristiäisissä ja jos niitä ei ollut, niin keksin itse tilaisuuksia jossa voisin laulaa.
Silloin Take That oli ainoa asia maailmassa.
Kävin pianotunneilla ja vihasin nokkahuilun soittoa musiikkitunneilla.
Iso esiintyminen Finlandia talossa oli floppi. Olimme koulun lauluryhmämme kanssa surkeita harrastelijoita. Hävetti.
Minut heitettiin pois kirkon kuorosta, koska lauloin liian lujaa.
"Olet solisti, etkä mikään kuorolaulaja."
Tiesin sen jo sanomattakin.

Take That hajosi.
Pääsin musiikkiluokalle ja aloin fanittaa Rasmusta ja myöhemmin Nylon Beatia.
Koulun kuoroon oli pakko osallistua, muuten numero laski.
Vähän piti kapinoida, ja itkin hieman kun musiikki ei ollutkaan enää kymppi.
Saatiin anteeksi, kun perustettiin lauluryhmä, jonka kanssa sitten esiinnyttiin. Olin onnessani.
Valon Lapsi oli vuoden kohokohta.
Sain kehuja, kun lauloin musikaalissamme soolon.
Mutta silti hävisin aina yhdelle Minnalle.
Harmittaa vieläkin, kun hänet muistetaan yhä koulumme laulajana.

Lukio.
Ei mitään musiikkia.
Sitten perustettiin gospelryhmä.
Oli niin mukavaa laulaa ystävien kanssa kaikkea.
Tästä tulee vielä jotain, ajattelin. Ei tullutkaan.
Ryhmän jäsenet riitautuivat. Musiikilliset erimielisyydet ja niin edelleen.

Paras hetki, kun lauloin joulukirkossa En etsi valtaa loistoa, ja entiset naapurit liikuttuivat kyyneliin.
Sitten pääsin opiskelemaan klassista. Löysin skeneni täysin.
Rasmuksen Eeroonkin törmäsin...kirjaimellisesti.

Liityin koulun kuoroon lukion toisella, koska kuoron taso oli järkyttävä ja tajusin, että he laulaisivat myös minunkin lakkiaisissani. Taso nousi heti. Musiikinopettaja oli tyytyväinen ja samalla kai koko lukiokin.
Rakastin musiikinopettajaani. Ollessani yksi lahjakkaimmista, hän antoi minun toteuttaa itseäni omalla tavallani.
Abivuonna koulumme bändi harjoitteli valitsemiani kappaleita ja sain yksin loistaa laulaessani Every Day is a Winding Roadia.
Saimme valkoiset lakkimme ja hoidimme musiikkipuolen huolella loppuun asti.

Jatkoin klassista. Telkkarissa pyöri Idols. Miksen uskaltanut lähteä mukaan?
Hyvä niin, tuli muuta.
Lopetin klassisen ja unohdin haaveet tähteydestä.

Tulee silti hetkiä, jolloin vanhat haaveet nostaa päätään ja minut saattaa yllättää tanssimasta ja laulamasta Britney Spearsia.
Laulan, tilanteesta huolimatta, siis myös julkisilla paikoilla. Ärsytyspisteeseen asti.
Karaoke on myös juttuni. Lähinnä kyllä selvinpäin.
Lähimpänä tähteyttä viime aikoina oli mahdollisuus päästä PmmP:n videoon, joka sekin kaatui siihen, että en ollut keski-ikäinen.

Ei siis tullut tytöstä tähteä. Opettaja voi vielä tullakin.
Minulta puuttuu sitä jotain. Ehkä asenne. Ehkä pelot voittavat haaveeni.

Musiikkia ja laulua minulta ei silti viedä.
Jos ne vietäisiin, niin sitten ei olisi elämässä enää mitään kivaa.
Innolla ja pelonsekaisin tuntein odotan seuraavaa esiintymistäni ystävieni häissä.
Sen haluan vetää kunnialla kotiin...olin sitten tähti tai en.