Arghh...

Ahdistuksen tila tänään suuri, kun luennot taas kesän jälkeen alkoivat.
Ihmissuhdesotkuja.
Liian idealistisia eko-keskusteluja.
Ihana savon murteella luennot pitävä proffa. (siis hän ei ahdista, mutta oli mainitsemisen arvoinen tämän merkinnän yhteydessä)
Ja liian söpöjä poikia, että hymy on herkässä ja keskittyminen herpaantuu.
Liikaa töitä, eikä yhtään vapaa-aikaa maailmanparantamiseen ja bilettämiseen.

Vaiva se on pienikin vaiva...