Luukussa roikkui myös kortti, jossa komeilee raidallinen kissa,
joka on pelästynyt sillä hänen postiluukustaan sisään puskee koirapostia.
Myöhästynyt synttärikortti ehkä?
Ei vaiskaan. Kortissa luki seuraavaa:
Anteeksi.
Hyvä asiakkaamme, jaoin osoitteeseenne vahingossa väärää postia.
Nämä lähetykset voitte jättää kirjelaatikkoon, postiin tai palauttaa postinjakajalle.
Kiitos vaivannäöstänne.
Oikein hyvää ja aurinkoista alkuviikkoa.
Ystävällisin terveisin
Postinjakaja
Siis oli käynyt pikku moka.
Aamukahvit olivat ehkä jääneet postinjakajalta tänä tiistaiaamuna juomatta,
ja vielä unihiekan silmäkulmassa kaihertaessa, tuli sitten jaettua väärät postit minun luukkuuni.
Ihan asiallista jättää tuollainen lappu ja pahoitella tapahtunutta, mutta yksi asia minua jäi mietityttämään: hän oli käsin (tuo muu teksi oli siis valmiina painettuna) kirjoittanut korttiin tuon "oikein hyvää ja aurinkoista alkuviikkoa"-kohdan, joka siis suoraan sanottunua vähän kuulostaa siltä, että "iskinpä nyt sun luukkuun jonkun muun postit sori vaan...NOT!"
Noh, ei muistella pahalla, sillä lopputuloksena oli tämän päivän ainoa aito hymy ja matka kerrosta alemmas tiputtamaan postit oikeaan laatikkoon (huom. hyötyliikuntaa),
HenkkaMaukka iskee takaisin. Viime vuonna joku tosi iso päättävä mainonnan elin (kuulostaa oudolta) Googlauksen jälkeen tarkennus, eli Mainonnan Eettinen Neuvosto, antoi H&M:lle huomautuksen hyvän maun rajan ylittävistä ja liian seksikkäistä alusvaatemainoksista. Samoin taisi käydä myös viime kesän bikinimainosten kanssa. Siis yksinkertaisesti ihmisiä (ehkä juuri naisia?) ärsytti se, että aamulla bussipysäkillä odotellessa joutui katselemaan vähäpukeisia pimatsuja (halvoissa! toim. huom.) alusvaatteissa.
No, nyt on sitten Hennesin markkinointityypit löytäneet salaisen aseen, jota ei kukaan tule kieltämään. Nimittäin miehen. Kertokaa yksikin Mainonnan eettisen neuvoston kieltämä mainos, jossa on vähäpukeinen mies, joka ärsyttää. There is none! Kun mies on vähäpukeinen tai seksikkäästi puettu ei kukaan valita, vaan päinvastoin aamulla bussia odottavat naiset virittävät vain vienon hymyn kasvoilleen, hymähtävät ja unohtavat täysin, että vieressä poseeraa kaksi vähäpukeista kimulia. Tasa-arvoa sen olla pitää. Ja kiitsa taas miehille tämänkin tilanteen seivaamisesta!
Viime yönä näin unta menneestä...hieman outoa? No ehkä ei, mutta olin taas lapsi, noin kouluikäinen ja olin ystäväni Maijan luona leikkimässä. En muista sen enempää unesta, kuin saman huoneen joka edelleen on ystäväni huone, vaikka hän ei tietenkään enää asu kotona, ja se että leikimme lattialla, jollain ihme pelikorteilla ja kuuntelimme musiikkia. Aamulla sitten kahvia juodessani rupesin miettimään kaikkia noita ystäväni luona vietettyjä hetkiä. Ja musiikkia, jota silloin kuuntelimme. Muistan vain kaksi artistia Hausmyllyn ja Madonnan. Madonnalta oli tuolloin tullut joku uusi levy (tai siis silloin ne olivat c-kasetteja), jonka ystäväni oli tuonut espanjasta lomamatkaltaan. Kesti hetken selvittää mikä se oli...thank God for Google. Kyseessä oli Madonnan Bedtime Stories, ja tältä levyltä kuuntelimme kappaletta nimeltä Take a Bow. Etsin sitten tämän kyseisen videon YouTubesta vain kirjoittamalla kappaleen nimen..muta ylläri sieltähän ei tullutkaan Madonnan biisiä ensimmäiseksi vaan tämä:
Rihanna siis asialla...eikä mikään huono biisi. Mutta siis aivan sama nimi, eikä ollut edes coveri.
Löysin sitten myös sen mitä olin etsinytkin. Ja hassua kyllä, vaikka MTV-sukupolvea olenkin, olin täysin unohtanut millaiselta tuo lapsena moneen kertaan nähty (ja kuultu) video näyttää.
Selvisi sekin sitten... Molemmissa aika sama mollivoittoinen tunnelma.. Riutuva rakkaus, mies joka ei taaskaan tajunnut tehdä oikein... Erona kuitenkin se, että 2000-luvun Rihanna itsenäisenä naisena ei aio ruikuttaa perään, vaan haistattaa pitkät. Ehkä siksi pidän tästä Rihannan versiosta enemmän...tai niin no...Madonna tuo mieleen lapsuuden ja ne kaikki kauniit prinsessa haaveet, joissa myös sen prinssin perään saa itkeä. Katsokaa ja päättäkää itse, kumpi on parempi!
16.05.2002 18-vuotias, juuri ylioppilaskirjoitukset suorittanut tyttö saapuu Stockmannin rekrytoinnin oven eteen klo 08.54. Tapaaminen oli sovittu tasan klo 9.
Pari viikkoa aikaisemmin avatussa espanjalaisessa vaatefirmassa, tyttö tekee töitä 'täydentäjä'-nimikkeellä 12 h/vko lastenosastolla.
Helmikuussa 2003 on virallisesti tiedossa, että myös Itäkeskukseen avataan uusi myymälä. Tyttö hakee sieltä täysipäiväisen myyjän paikkaa, eikä saa sitä.
15.04.2003 Itäkeskuksen myymälä avaa ovensa, ja tyttö tekee töitä lastenosastolla 20 h/vko kahdeksan muun myyjän kanssa. Avajaiset eivät ole yhtä suuri menestys kuin Helsingin liikkeen. Monet määräaikaisella sopimuksella palkatut myyjät jäävät ilman vakituista paikkaa, onneksi tytöllä on vakituinen sopimus. Nykyään Itäkeskuksen lastenosastolla työskentelee kaksi täysipäiväistä myyjää ja muutama reservi.
Elokuussa 2004 koulu kutsuu tyttöä ja työnteko jää vain 15 h/vko, tai siis ainakin virallisesti. Epävirallisesti tyttö on töissä useammin.
Syyskuussa 2005 tyttö pääsee yliopistoon ja lokakuussa muuttaa omilleen. Rahantarpeen vuoksi tunteja nostetaan 20 h/vko. Enemmänkin tulee taas tehtyä.
03.09.2007 on aika osastonvaihdokselle. Sopimus on 20 h/vko, ja työ naistenosaston kassalla. Tyttö pitää työstään ja saa taas onneksi tehdä enemmän tunteja.
Kevät 2008 tuo mukanaan säästökuurin ja tunteja joudutaan vähentämään minimiin. Tyttö jää kauan odotetulle talvilomalle.
17.04.2008 tyttö hakee avointa 30 h/vko paikkaa Helsingin liikkeen lastenosastolta ja saa sen.
29.04.2008 tyttö käy harjoittelemassa ja tutustumassa vanhaan/uuteen osastoonsa. Kaikki tuntuu muuttuneen ja alku tuntuu hankalalta.
04.05.2008 tyttö sulkee Itäkeskuksen naistenosaston kassan viimeistä kertaa.
05.05.2008 tytön on määrä tehdä ensimmäinen virallinen vuoronsa uudessa työpaikassaan.
16.05.2008 tyttö on ollut firmassa 6 vuotta töissä.
Tämä oli jostain syystä vain pakko kirjoittaa ylös ja tehdä tästä jotenkin konkreettista.
Hassua on, että muistan tasan tarkkaan päivämäärät (ne tärkeimmät).
Monesti olen miettinyt, että olisiko nyt jo aika siirtyä eteenpäin ja tehdä jotakin muuta, mutta vielä en ole löytänyt sitä 'jotakin muuta' mitä tehdä. Ehkä se vielä sieltä tulee.
Tai sitten käyn pokkaamassa sen 10-vuotis merkin.
Tiedä häntä, mutta vielä ei ole tämän tytön aika poistua tämän firman kuvioista,
