Joulu joka päivä

Kävellessäni tänään töihin järkytyin kummaa näkyä Stockmannin ikkunassa....joulukuusi!
Siis mitä?...
Nyt on lokakuu eikä edes lunta maassa ja Stockmann juhlistaa jo joulua.
Stockmann on ensimmäisten joukossa, mutta uskallan ennustaa, että muut isot tavaratalot seuraavat nopeasti perässä.
Valitettavasti.
Olisipa meillä Halloween ja Thanksgiving, joita juhlia ennen joulua. Mutta ei.

Olen yksi niistä oudoista ihmisistä, joka ei pidä joulusta....voisin jopa sanoa inhoavani sitä.
Vihaan sitä, että pitää monta kuukautta hössöttää ihanan perhejuhlan eteen, joka lopulta on kaunis vain koristeiden puolesta.
Stressiä lahjoista, joita ostetaan vain tavan vuoksi, eikä ajatella lahjan saajaa ollenkaan.
Jouluaattona sitten ihastellaan sitä todella persoonallista suihkusaippua-deodorantti pakkausta.

Ruokaa ja leivonnaisia väännetään viikko tolkulla, vaikka kaiken saisi ostettua jouluaattona marketin kylmäaltaista...
pari minuuttia mikrossa ja voilá, joulun herkkuateria on valmis.
Ja miksi ihmeessä pitää aina ostaa tolkuttoman iso kinkku, jota sitten syödään vielä helmikuun hernekeitossakin.
Muutenkin jouluruuat eivät ole herkkuani...kinkkua suostun syömään ja siinä se sitten olikin. Unohtamatta tietysti makaroonilaatikkoa, jota vaadin aina joulupöytään, jotta minullakin olisi jotain laatikkoa jota syödä.

Entäs ihana yhdessäolo perheen kesken. Sehän on tärkeää.
Joo, jos se vain toimisi.
Kaikki yrittävät niin paljon tulla toimeen keskenään yhtenä päivänä vuodessa, vaikka muuten puhutaan paskaa selän takana. Why bother?
Kaikki on muka niin hyvin, ja lopulta kaikki ovat niin lopussa kaikesta yrittämisestä, että unohdetaan koko yrittäminen ja aletaan piilovittuilu ja ilkeily. Tilanne ajautuu lopulta siihen, että kaikki tuijottavat silmä kovana kelloa, jotta lahjat saisi avata ja sitten piina olisi tältä vuodelta ohi.

Onneksi omaan jouluuni ei kuulu viina. Se vielä tästä kaikesta puutuisikin.

On joulussa jotain hyvääkin. Rakastan joululauluja yli kaiken. Niitä voisi laulaa ihan milloin vain.
Joulussa ihanaa on myös jouluaamun messu. Pimeään aamuun annetaan roima annos kirkasta valoa.
Ja tietysti suklaa!

Ei minusta silti jouluihmistä saa....
onneksi olen sellaisessa työssä, jossa jouluaaton voi viettää työskennellen.
Ehkä mieleni muuttuu oman perheen myötä, mutta toisaalta saan tehdä silloin juuri sellaisen joulun kuin itse haluan.
Joulun, jolloin lauletaan paljon, käydään kirkossa, syödään suklaata ja nautitaan hiljaisuudesta. Perussettiä

Henkilökohtaisesti

Taas sanottu on liikaa
se kaikki paha mikä kasvaa
sun mahan pohjassa ja kai
sydämessä sittenkin

Oot niskan päällä melkein
ja onnistujan elkein
Varaat huoneen hotelliin
meet yöksi muka sinne niin

Henkilökohtaisesti
oot Kristus itsellesi
muut saavat armahdustasi odottaa
Ja sinä henkilökohtaisesti
ainoa sanelija pääroolissa
niin monen muun elämään

Sä kavereita vaivaat
kuin tunnustaisit taivaan
Mitä tuli sanottua
Sika! ja mä inhoon sua

Nyt sopisi jo soittaa
Riitely oli turhaa
Heti haluaisit taas
ne lapset ja sen puutarhan

Henkilökohtaisesti
oot Kristus itsellesi
muut saavat armahdustasi odottaa.
Ja sinä henkilökohtaisesti
ainoa sanelija pääroolissa
niin monen muun elämään

Ja vielä nään
Viimein kaikkeen ryytyy joku muu
Erehtyy ja jossain ihastuu
ja löydät uuden uhrin ruususuu
Tämä toistuu uudelleen

Henkilökohtaisesti
oot Kristus itsellesi
muut saavat armahdustasi odottaa
Ja sinä henkilökohtaisesti
ainoa sanelija pääroolissa
niin monen muun elämään

(Korjattu versio)

Pettymys

Elämässä yksi suurimmista pettymyksistä on se, kun pettyy ystävään.

Vaihtoehdoiksi tässä ikävässä tilanteessa jää...
- joko antaa anteeksi ja unohtaa tai
- jatkaa eri teitä

FYI
Molemmat paskoja vaihtoehtoja varsinkin, kun on tuntenut toisen reilut 8 vuotta.

Talk to me

Pakko tänne on vaihteeksi jotain omaakin kirjoitettava eikä vain lainata muiden fiksujen ajatuksia...
Syksyn sateiden saattelemana tulee yksinäiselle sinkkutytölle juttukaverin puute.
Kun istun yksin olohuoneessani huomaan selaavani kännykkäni puhelinmuistiota juttukavereita etsien.
Harvoin sitä kuitenkin tulee soitettua kenellekään.

Tärkein juttukaverini on ulkomailla....ja yhteys muutenkin poikki.
Eräälle ystävistäni soitan "liiankin" usein....ja vain jauhaakseni tyhjänpäiväisiä ettei olisi yksinäistä.
Muille ystävilleni minun pitäisi soittaakin useammin, mutta jotenkin olen jäänyt odottamaan, että he soittaisivat minulle.

Onneksi olen asiakaspalvelutyössä, jossa saa jutella erilaisten ihmisten kanssa asioista kuin asioista. Usein huomaan olevani kuitenkin vain se kuunteleva osapuoli, sillä harvemmin sitä tulee asiakkaille avauduttua omasta elämästään.
Kaikkea sitä asiakkaat sitten kertovatkin omasta elämästään....siinä käydään arjen kirjoa läpi aina pottaharjoittelusta ikäviin avioeroprosesseihin ja lapsen menetyksiin asti.
Tuntuu siis, että aika monet ihmiset tarvitsisivat juttuseuraa kahvikupin äärellä, kun noin käyvät avautumaan vieraille ihmisille. Allekirjoittanutkin sortui moiseen puhelimessa, kun jutteli gallupin tekijän kanssa pidempään kuin tavallista.
Eikä muuten ollut eka kerta.

Jos siis jollekin jäi epäselväksi: Tyttö on siis seuran tarpeessa. Joten jos jollakulla muulla on seuran puute, niin minulle saa soittaa.
Oveni on myös aina auki...ja kahvipannu kuumana ;)

"Baby, you could talk and make my day
You don't have to walk away to stay with me
Make me change
Answer me
break the chain..."

Still alive

Tässä biisissä on vain sitä jotakin.

Hold on.
I'm slippin' now.
I'm flippin' out for real.

So come on and take my hand.
Oh grab my ass and smile.
We'll make it together baby.
You and me.

Because me and you.
Yeah, we are voodoo.
Heartbeat in stereo.
Stereo!
Oh, we're serial.
Serial!
You and me!

I was the wild boy.
You we're the furious.
Furious!
We: a miracle.
Miracle!
O-o-o-oh!

Baby, I miss you so,
When I'm away from you.
But hang on.
We're feelin' strong
We'll beat this world big time.

We're gonna make it.
Because me and you.
Yeah, we are voodoo.
Heartbeat in stereo.
Stereo!
Oh, we're serial.
Serial!
You and me!

I was the wild boy.
You we're the furious.
Furious!
We: a miracle.
Miracle!
O-o-o-oh!

We're holding on, we'll make it there someday, someday, someday.
'Cause we're still alive.

Erkkeri

Vietin tänään vartin yliopistolla ikkunalaudalla istuskellen....ja muistin kuinka paljon pidänkään juuri niistä ikkunalaudoista, joilla voi istua.

Erkkereiksi niitä kai toisinaan kutsutaan. Tai oikeammin erkkeri taitaakin olla sellainen uloke ja siinä on vielä ne istuimetkin.
Mutta saivartelut sikseen....siis sellainen ikkuna, jossa on tarpeeksi suuri ikkunalauta, jolla mahtuu istumaan.

Näitä ihanuuksia löytyy nykyään vain vanhoista taloista, sillä joku idiootti arkkitehti keksi, että ikkunat eivät ikkunalautoja kaipaa.

Mutta minä kaipaan.

Kuten UB laulussaan toteaa, erkkerissä poltetetaan tupakkaa....tai siis ei pakosti tietenkään, mutta se voisi olla taiteellista. Juuri niin kuin jostakin elokuvasta.
Voisi istuskella ja katsella ulos kun sade rummuttaa ikkunalasiin samalla, kun kuuma teekuppi lämmittää käsiä.

Yhden kauneimmista hetkistä koin ikkunalaudalla istuen....kaunis päivä, aika on pysähtynyt ja taustalla soi todella hyvää musiikkia. Hyräilen mukana ja on levollista.

Tunnen olevani lähempänä sinua kuin koskaan.
Hetki on ohi.

Tahtoo isot ikkunalaudat ja kauniit hetket takaisin.