Monday, September 29, 2008

Nelonen

Siis kuinka pienestä voikaan iloita.
Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut, 
ja joo elämä on edelleen semisti musta, 
mutta minä, kolmosen oppilas, sain tänään taloushistorian välitehtävä kolmosesta NELOSEN, 
ja vielä kommentilla höystettynä: "tämä olisi ollut vitosen essee, jos olisit muistanut laittaa esimerkin tutkimusaineistosta."
Voittajalta silti tuntuu...jee!

Kiittää täytyy:
-Jumalaa, koska aina kaikki kiittää Jumalaa. Niin ja muutenkin.
-Jania, uusi tuttavuus, mutta hemmetin hyvä tuntemaan oman alansa asiat.
-Jounia, että tutustutti Janiin, ja niin, tietysti myös ihan yleisestä kannustuksesta.
-Aleksander Stubbia, joka olemuksellaan muistutti luennoitsijasta ja lähestyvästä dead linesta.
-TyT:tä fuksiaisista, jotka valvottivat minua tiistaina, ja sitä teologia joka lopulta valvotti niin paljon, että vapaa keskiviikko meni nukkumiseen ja vasta vikana iltana ennen dead linea sitten luovuus oikein kukoisti.
-Rasmuksen poikia, jotka saivat minut raivon valtaan sillä, että uusi levy ei soinut Macissa, 
ja fiilistelyn sijaan oli pakko aggressiivisesti takoa tekstiä.
-Niin ja tietysti kaikkia muita, jotka unohdin mainita, 
ja jotka vaikuttivat henkisesti siellä taustalla.

Tätä ei siis olisi saavutettu ilman teitä, kiitos!

Thursday, September 25, 2008

Väärin

Eilinen keskustelu mesessä, 
joka alkoi kun kommentoin Nasun 'statusta' 
jossa hän peräänkuullutti toisista ihmisistä huolta pitämistä.

Minttu says:
*hali*

Nasu says:
:)

Minttu says:
:)

Nasu says:
Sain juuri tässä halauksen ihan oikeastikin, kun eena tuli halaa.

Minttu says:
jaa

Siihen loppui keskustelu.
Jos toinen (yksinäinen ihminen, siis) haluaa halata virtuaalisesti ihmistä, jota ei tyyliin koskaan näe, 
niin ihan tiedoksi vaan, että hän ei halua kuulla sitä että tyttöystävä siellä livenä kaulailee.
Piste.

Monday, September 22, 2008

Lempee

Viikonlopun tunnelmien jälkipyykeissä seuraavat lyriikat tulivat ensimmäisenä mieleen.
Vielä kun saisi jonkun houkuteltua keikalle mukaan 8.lokakuuta Vanhalle, 
tai 5. marraskuuta Mascottiin.
Anyone?

Kaikki kaipaa lempee. Eiks niin?
Ota kädestä kiinni mennään lempeemmin. Eiks niin?
Kyl sä tiedät sä haluut lempee. Eiks niin?
Mennään tähän tyyliin. Sun sydämen tahtiin. Eiks niin?

Kun sä elät näinä kylminä aikoina.
Sun pitäs pitää huoli veljistä ja siskoista.
Ettei kyynisyys maata valloita.
Koita jaella vastaan vähän rakkautta.
Ettei kaikki tää suru ois hyödytöntä.
Lemmen täytyis olla pyyteetöntä.
Kuuntele sun sydäntä älä sun mieltä
Kyl sä tiedät et…

Kaikki kaipaa lempee. Eiks niin?
Ota kädestä kiinni mennään lempeemmin. Eiks niin?
Kyl sä tiedät sä haluut lempee. Eiks niin?
Mennään tähän tyyliin. Sydämen tahtiin. Eiks niin?

Joillain ihmisillä niil on aivan riittämiin rakkautta
Ja toiset joutuu elelee lempee vailla.
Toisilla ihmisillä niil on vähän liikaakin rakkautta
Ja toiset joutuu kulkee täysin vailla.
Mut..

Kaikki kaipaa lempee. Eiks niin?
Ota kädestä kiinni mennään lempeemmin. Eiks niin?
Kyl sä tiedät sä tarviit lempee. Eiks niin?
Mennään tähän tyyliin. Sun sydämen tahtiin. Eiks niin?

Lennä, lennä, lemmen siivin lennä.
Niin et taakse jää sun mielen pimeä.
Lennä, lennä, lemmen siivin lennä.
Älä vaan anna sun sydämen kylmetä.
Lennä, lennä, lemmen siivin lennä.
Jos et haluu yksin kylmään jäädä.
Lennä, lennä, lemmen siivin lennä.
Yli pelon ja vihan on pakko päästä.

Eiks niin?

Lemmen tyyliin…

Tuesday, September 16, 2008

Hassua

Kun ihminen on poistunut tästä maailmasta, 
on hassua että ensimmäisiä asioita mitä tulee mieleen
on sokerilla kuorrutettu tomaattivehnäleipä. 
Omatekemä sellainen.
Niin siis vara-mummon.

Kersana joka ikinen kesä taivalsin yli kilometrin matkan
mökkiämme lähimpänä olevaan maataloon,
jossa kaverini perheineen asui.
Kaverini vanhemmat olivat suurimman osan päivästä töissä,
joten meistä lapsista huolta piti Sisko-mummo.
Hän oli perikuva tavallisesta maalaistalon emännästä savolaisella huumorilla höystettynä.
Kaverini luona sai tehdä kaikkea kivaa kuten leikkiä leipuria ja kotia sekä tutkia vanhan maatalon navettaa ja vinniä.
Kiltisti kun leikittiin, ei talossa kauheasti meitä komentaa tarvinnut.
Yksi asia oli kuitenkin, mistä Sisko-mummo piti kiinni,
ja se oli syöminen.

Hassua, että näin hänen poismenonsa yhteydessä ensimmäinen asia, mikä tuli mieleeni
ja sai samalla kyyneleet silmiini sekä minut naurahtamaan, oli juuri ruoka.
Sisko-mummo teki minulle aina omatekemäänsä vehnäleipää, jossa päällä oli tomaattia.
Tomaattien päälle hän oli ripotellut sokeria.
Miksi?
Koska muuten tomaatit hänen mielestään maistuivat karvaille.
Minusta tämä hassu makean sokerin ja tomaattien yhdistelmä maistui hieman oudolle.
Mutta en ikinä valittanut, sillä nämä voileivät olivat Sisko-mummon tekemiä.
Eikä minun oma mummoni koskaan tehnyt minulle sellaisia
tai minkään muunkaanlaisia voileipiä.

Nyt vuosien jälkeen huomaan, kuinka paljon näitä leipiä kaipaankaan.
Ja sitä, että oli Sisko-mummo joka välitti minusta ja siitä että muistin syödä.
Kiitos siitä!

Sunday, September 14, 2008

Kohtaamisia

Viikonloppu.
Vanhoja tuttuja.
Sellaisia, joita ei enää joka päivä näe.
Uusia tuttuja.
Sellaisia, joita en enää ikinä halua nähdä.

Suru-uutisia.
Joita en haluaisi kuulla, mutta jotka on pakko käsittää.
Tyhjä olo, jota yrittää paikata väärällä tavalla.
Eikä mitään, mistä löytäisi lohtua.

Kuinka kohdata ihminen, joka on sisältä tyhjä.
Kuinka antaa sisältöä elämään?
Kuinka koskea ja välittää...sillä oikealla tavalla?