Eastside

Itä-Helsinki....mikä käsite....tätä on yritetty määrittää jopa Wikipediassa..ah tässä niin luotettavassa netti tietosanakirjassa (fi.wikipedia.org/wiki/Itä-Helsinki)
Voiko sitä ymmärtää jos ei ole sitä elänyt/kokenut? Otetaan selvää

Puoli vuotta sitten muutin virallisesti pois Idästä, jossa olen asunut koko pienen ikäni ja eräiden Idässä pidettyjen illanistujaisten jälkeen rupesin miettimään mitä Itä minulle merkitseekään.
Vuonna -83 minut tuotiin suoraan laitokselta pieneen kerrostalo kolmioon Kauppakartanon kadulle, Itäkeskukseen....jos olisin syntynyt vuotta aikaisemmin, olisin viettänyt ensimmäiset vuoteni keskustan pölyjä hengittäen. Kohtalo päätti toisin ja minusta tuli Itä-Helsingin kasvatti. Ensimmäiset neljä vuotta Itäkeskuksessa, sitten siitä Myllypuroon, jossa kävin ala-asteen. "Pahamaineinen" Itä ei ollut vielä paljastanut kasvojaan viattomalle lapselle....mitä nyt sitä pelkäsi Jammu-setää, joka raiskasi ja poltti naapuripihan tytöt....ja sitä naapurin alkoholisoitunutta miestä ja sen ryyppykavereita.

Itä-Helsinki ja sen kasvot paljastuivat minulle kun tutustuin Vuosaaren posseen Vuosaaren ylä-asteen merkeissä. Teininä sitä vietettiin aikaa Vuosaaren kopeilla, istuttiin amisjätkien autojen takapenkeilla, joiden streoissa soi korvia huumaavan kovalla Nylon Beat...ja karvanopat sen kun heiluivat suppareiden tahtiin. Aikaa vietettiin Itäkeskuksen kauppoja kierrellen ja McGrousessa (R.i.p.) alaikäisenä caipiroskia juoden. Juhlapäivinä metro toi Idän prinsessat Espalle pussikaljoineen kireissä farkuissa ja lyhyissä takeissa. Kotiin rakkaaseen Itään toi yöbussi 07N tai 04N riippuen siitä minnepäin Itää matka veikään.
Uusiin kuvioihin tutustuin lukioon mennessä ja samalla petin sen possen, joka jäi Vuosaaren jumiin samoihin kuvioihin...ajalemaan Boori tai Zälä racingingin autoilla karvanopat heiluen...tai Columbuksen Ärrälle hengailemaan nuorempien pissisten kanssa. Takaisin ei ole minulle menemistä, sillä nämä ihmiset on aika katkeraa porukkaa ja he kyllä ilmaisisivat vihansa jos sattuisin maisemiin.

Mutta siis lukioajat Idässä.Ensin muutto Marjaniemeen, joka kuuluu Idän rikkaimpien alueisiin...reviiri laajeni ajokortin myötä (onneksi) keskustaan asti...mutta suurimman osan ajasta kruisailin kavereiden kanssa Marjaniemi-Herttoniemi väliä. Kesäiltoja istuttiin Hertsikan rannassa juoden mansikkasiideriä ja syöden rypäleitä ja kuunnellen Nylon Beatiä...Lukio loppui ja oli aika siirtyä töihin keskustaan...töitä tulikin tehtyä niin paljon, että ei ollut aikaa mitä viettää Idässä...toimintani keskittyi keskustaan...mutta veri veti Itään taas ja töihin sitä sitten päädyttiin Itäkeskukseen...ympyrä sulkeutui.

Tällä hetkellä siis sijaintini on lähempänä keskustaa kuin Itää, mutta työt ja porukat pitävät minut edelleen Idässä....enkä totta puhuen haluaisi luopua tästä 50-50 tilanteesta, sillä vaikka minut voi ottaa pois Idästä ei Itää voi ottaa pois minusta. Vaikka yleisesti Idästä mainitaan aina ne ikävät asiat kuten työttömyys,alkoholismi, huumeet ja rikokset eivät ne kerro koko totuutta. Minulle Itä on metsä ja lenkkipolut lähellä....autolla kruisailu ja ilmaiset parkkipaikat....kiireettömyys ja kaverit sekä hengailu....musiikki (Nylon Beat)...lyhyesti sanottuna KOTI
Itää ei siis voi ymmärtää jos sitä ei itse koe...

"Opel Kadett, Mazda 626, 323 tai Saab 900, siihen päälle vielä Ascona, niin tässä top 5, joka taatusti lähtee kun pää on pöhinäpitonen. Ja sekunneissa lasketaan kun ulvoo kumit, eivätkä notkeat rotat ei jää ruuhkiin jumiin, vaan tulee sun uniin, karvapilotit päällä, joka vitun säällä. Hei tuu käymään täällä, missä apinat aktivoituvat tolusta ja etsintäkuulutuksia liimaillaan viimeisestä aivosolusta. Tallinnanaukio, maailman kahdeksas ihme, eikä sille voi mitään kun veri vetää itään." (Steen1 - Veri vetää Itään)

Blame it on my youth

If, I expected love, when first we kissed,
Blame it on my youth

If only just for you, I did exist,
Blame it on my youth

I believed in everything
Like a child of three
You meant more than anything
You meant all the world to me

If, you were on my mind, all night and day,
Blame it on my youth

If, I forgot to eat, and sleep and pray,
Blame it on my youth

If I cried a little bit, when first I learned the truth
Don’t blame it on my heart, blame it on my youth

Saturday night live

Tänään on lauantai ja kello on hieman vajaa kymmenen illalla.....koen suurta ahdistusta, sillä olen kotona...ja kaiken lisäksi yksin. Olen surfannut kaikki kanavat televisiosta ja todennut ettei sieltä todellakaan tule yhtään mitään...(päädyin kuitenkin katsomaan mtv:tä jossa oli aina niin mahtavia ohjelmia kuin the fabulous life of Hugh Heffner ja inside the celebrity parties). Yritin lukea lehteä...tuore Us weekly....kellostani on varmaan loppunut patterit kun aika ei vaan kulu....kummaa....nousen tarkistamaan asian...ei kyllä se käy...mutta hitaasti. Räplään kännykkääni ja soitan pari puhelua....kaverit ei vastaa...ovat varmaan jossain ulkona. Teen voileivän ja juon lasin maitoa...hyllyssä olisi punkkupullo ja kaapissa siideri...mutta yksin on tylsää juoda alkoholia. Menen tietokoneelle...tarkistan mailini ja luen kaverini blogia...ei mitään uutta....mesessäkään ei ole ketään kenen kanssa jaksaisi jutella...
Milloin minusta tuli tälläinen...en pysty olemaan lauantai iltaa kotona yksin....ilman ahdistusta...
Tiedän että minulla olisi hauskempaa jos saisin istua jossain punaviinilasi kädessä ihmisten ympäröimänä....ainakin aika kuluisi nopeammin....älkää ymmärtäkö väärin...kyllä minäkin haluan nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta....mutta sille on oma päivänsä ja se on sunnuntai...aivan niin kuin Jumala sen suunnittelikin :)
Kello on nyt kymmenen minuuttia yli ilta kymmenen ja olen tappanut aikaa kokonaista 15 minuuttia....apua!
...joten taidan painua nukkumaan (olen viimeksi mennyt näin aikaisin nukkumaan teininä)...onko sairastaminen aina näin ikävää? Heti huomenna rupean syömään hulluna vitamiineja jotten sairastuisi....ja lauantai-iltani olisivat pelastetut

Through with love?

Tänään tuli taas kylmää vettä niskaan oikein saavikaupalla....pitäisi varmaan ottaa nämä vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja katsoa aurinkoon niin, että sokaistuisin....reality bites....todellakin, niin julmaa kuin se onkin.
Joten kirjattakoon se nyt sitten tähän....
Minä luovutan...en jaksa enää yrittää....olen tehnyt kaiken mihin pystyn ja nyt on muiden vuoro tehdä jotain....tai sitten olla tekemättä....jolloin kaikki palaa taas omalle radalleen ja tämä pieni häiriö maailmankaikkeudessa korjaantuu...