Pakko tänne on vaihteeksi jotain omaakin kirjoitettava eikä vain lainata muiden fiksujen ajatuksia...
Syksyn sateiden saattelemana tulee yksinäiselle sinkkutytölle juttukaverin puute.
Kun istun yksin olohuoneessani huomaan selaavani kännykkäni puhelinmuistiota juttukavereita etsien.
Harvoin sitä kuitenkin tulee soitettua kenellekään.
Tärkein juttukaverini on ulkomailla....ja yhteys muutenkin poikki.
Eräälle ystävistäni soitan "liiankin" usein....ja vain jauhaakseni tyhjänpäiväisiä ettei olisi yksinäistä.
Muille ystävilleni minun pitäisi soittaakin useammin, mutta jotenkin olen jäänyt odottamaan, että he soittaisivat minulle.
Onneksi olen asiakaspalvelutyössä, jossa saa jutella erilaisten ihmisten kanssa asioista kuin asioista. Usein huomaan olevani kuitenkin vain se kuunteleva osapuoli, sillä harvemmin sitä tulee asiakkaille avauduttua omasta elämästään.
Kaikkea sitä asiakkaat sitten kertovatkin omasta elämästään....siinä käydään arjen kirjoa läpi aina pottaharjoittelusta ikäviin avioeroprosesseihin ja lapsen menetyksiin asti.
Tuntuu siis, että aika monet ihmiset tarvitsisivat juttuseuraa kahvikupin äärellä, kun noin käyvät avautumaan vieraille ihmisille. Allekirjoittanutkin sortui moiseen puhelimessa, kun jutteli gallupin tekijän kanssa pidempään kuin tavallista.
Eikä muuten ollut eka kerta.
Jos siis jollekin jäi epäselväksi: Tyttö on siis seuran tarpeessa. Joten jos jollakulla muulla on seuran puute, niin minulle saa soittaa.
Oveni on myös aina auki...ja kahvipannu kuumana ;)
"Baby, you could talk and make my day
You don't have to walk away to stay with me
Make me change
Answer me
break the chain..."
No comments:
Post a Comment