Suffering a bad case of I.O.D

I.O.D eli informaatio överit
Älkää hyvät ihmiset opiskelko liikaa. Siitä seuraa vain sekavia unia.

Viime yön kolmen tunnin aikana näin seuraavaa:

Olin kirjastossa käymässä, josta minun siis piti etsiä itselleni kirjoja. Ystäväni oli mukana pitämässä seuraa.
Kirjasto oli outo, en ole ikinä nähnytkään moista.
Iso eteinen johon pitää jättää vaatteet ja laukut.
Siitä kirjahyllyjen sekaan ja niiden jälkeen iso alue täynnä tietokoneita, sitten taas lisää kirjahyllyjä.
Sitten joku välitila, josta johtaa ovia muihin huoneisiin.
Koska haluan olla hyvä kristitty autan vierasta mummoa etsimään Mannermaan kirjaa, jota ei kuitenkaan koskaan löydy mistään.
(mainittakoon tässä siis, että olen tekemässä kandiania diakoniaan liittyen, eli siitä siis auttamisen halu)

Yhtäkkiä huomaan olevani kirjastossa edelleen paniikissa etsimässä sitä kirjaa, vaikka kirjasto on suljettu jo muilta ihmisiltä. Ovet eteiseen on lukittuina ja vaatteet eteisessä. Kotiinpääsy evätty ja on pakko viettää yö kirjastossa.
Uneksin koko yön sinisestä lootuksen kukasta.
(ehkäpä olin tiellä valaistukseen tai sitten liikaa buddhalaisuutta Smartin kirjasta)

Aamulla herään oudossa huoneessa siihen, että ystäväni keskustelee viereisessä huoneessa poikaystävänsä kanssa minusta.
Kuuntelen kun minua herjataan, siitä että valitan aina työmäärästäni. Vali sitä, vali tätä.
Olen järkyttynyt. Miksei hän sano tätä minulle suoraan.
Yritän peittää korvani ja huomaan tuijottavani yhtäkkiä kultaista, mutta elävää buddhapatsasta.
Olen alasti ja buddha alkaa opettaa minulle meditointia. Mietin koko ajan vain kuumeisesti miten pääsisin buddhasta eroon ja löytäisin vaatteeni ja pääsisin kotiin.
Buddhan maha alkaa kasvaa hirvittävällä vauhdilla....ja sitten herään.

Mitä tähän enää voi sanoa?
Tieto lisää tuskaa