Se o loppu ny

Haikeaa, mutta totta.
Helpottavaa, mutta hämmentävää.
Miten sitä kiintyykin johonkin paikkaan niin paljon,
vaikka joo tiedetään, että kaikki mitä olen siitä vuosien varrella puhunut ei välttämättä ole ollut kaunista.
Ehkä onkin siis kyseessä normaali ihmissuhde...ainahan siitä valitetaan, mutta koska sitä kerrotaan että todella rakastetaa...ei melkein koskaan. Pakko on sanoa, että kaikenlaisista huonoista henkilökemioista ja pilkunviilauksista huolimatta niin kyllä tämä on ollut ihan hyvä työpaikka. Suosittelen tätä sellaisille, joilla on nopeat liikeet, pitkä pinna ja luova näkemys.
Mutta siis as of today en sitten enää tule tähän firmaan astumaan työntekijän roolissa...mutta I never say never.
Gradu tulee valmistumaan ennen pitkää ja kesä voi olla kovinkin pitkä ja tuskainen ilman 'suolarahoja'.
Ja voihan siinä olla jotain perää, että you can take the girl out of Zara but you can't take Zara out of the girl.

Bussireissu

Tämän jutun on kirjoittanut nimimerkki

"Ensi kerralla otan taksin vaikka menisin konkurssiin"

Ulkona miinus 100, siis vähintään. Tuulee ja taivas on kirkas. Lisää siis pakkasen tehoa ainakin miinus 200. Bussi myöhässä tietysti sen väkipakolliset 15 minuuttia.

Jäätymisen taso on siis maksimaalinen untuvatakista ynnä muista varusteista huolimatta.

Pääsen vihdoin sisään ja siis jos vaan on mahdollista on bussissa kylmempi kuin ulkona (wtf, kiitsa vaan hkl kun ei ole rahaa bussien lämmitykseen).

Lämpenemisen tasoa ei siis ole saavutettu vaan lähinnä päinvastoin.

Siilitien metroasema. Sisään tulee lauma nuoria, joista kaksi maahanmuuttajaa ei edes maksa matkaansa. Istun ja yritän olla paleltumatta, kun yhtäkkiä saan pullosta päähän (onneksi oli muovipullo). Nämä maahanmuuttajat päättivät sitten kesken matkaa alkaa tappelemaan jostain misusta (ylläri) ja siinä lähti sitten kättä pidempää mukaan joka päätyi toisen väistöliikkeen ansiosta allekirjoittaneen päähän (kumma kuinka sitä veri kiehuu näinkin kylmällä säällä).

Ei verta mutta kuhmu ainakin ja lievä paniikki.

Itkettäisi mutta on niin kylmä, että kyyneleet jäätyvät silmiin.

Bussi karauttaa pysäkille ja joudun hyppäämään lumihankeen polviani myöten. On pakko kävellä kotiin ja matkalla jalat melkein irtoavat koska pakkasen ansiosta tuntuu kuin 1000 pientä veistä puukottaisi minua yhtäaikaa. Jos vain jäisi tienposkeen makaamaan ja jäätyisi lumienkeliksi. Pääsen kuitenkin vihdoin rapun ovelle niin eikö sitä ole sitten alaoven lukko jäässä tai jotenkin muuten paskana, että ei auta kuin kävellä vielä koko hemmetin talo ympäri, että pääsee vihdoin kotiin lämpimään.

Että tällainen tarina sitten tällä kertaa. Ei hyvin alkanut tämäkään vuosi :/

New Year, New Resolutions

"Another year over, a new one just begun"

Hieman sekavissa tunnelmissa tuntuu tämä vuosi alkaneen.

Taustalla ensin se kamala surunäytelmä Espoossa ja sitten kuitenkin toivo uudesta rauhallisemmasta tulevaisuudesta. Ei voi muuta sanoa kuin sen, että toivottavasti päättäjillä riittää ymmärrystä tällaisten murhenäytelmien jälkeen kiinnittää enemmän rahaa mielenterveyspalveluihin, joihin pääseminen ei todellakaan ole helppoa.

Jos itse tarkastelen mennyttä vuotta niin on se Luojan kiitos pitänyt sisällään monia kallisarvoisia hetkiä.

Vaikka toki niitä ikäviäkin oli, mutta päällimmäisenä on onneksi ne hyvät hetket.

Ensinnäkin Jaakko syntyi.

Ihan parasta, enkä löydä muita kuin mahtailevia adjektiiveja kuvailemaan pikkumiestä.

Toinen hieno asia jonka viime vuosi tarjosi minulle on uusi ystävä.

Ihminen jolle oli ihan pakko soittaa vuoden vaihtuessa vaikka välissä on valtameri.

Muut rakkaat ihmiset olivat muuten jo paikalla, joten myös vanhoista ystävistään ei voi koskaan olla liian kiitollinen.

Kolmas hieno asia oli valmistuminen kandiksi...vaikka joo tiedetään että se on vain kandi, mutta sekin oli viime vuoden sairaiden opiskelujen jälkeen elämääkin suurempi saavutus.

Sitten niihin lupauksiin, tai voisiko paremmin sanoa tavoitteisiin uudelle vuodelle.

• Gradu, mielellään valmiiksi asti, mutta jos jotain esteitä ilmaantuu niin minun on kuitenkin pakko valmistua maisteriksi viimeistään vuonna 2011, että sillä aikataululla sitten
• Terveempi elämä. Tämän nyt pitää sisällään vaikka mitä, mutta sanottakoon vaikka näin, että minut pitää terveenä se, että saan tehdä niitä asioita jotka minua kiinnostavat
• Matkustaminen. Hieman haasteellisempaa tänä vuonna koska tulot tipahtivat nollaan irtisanoutumisen mukana, mutta silti tärkeää ja tavoiteltavaa myös vuonna 2010
• Tähän viimeiseksi tahtoisin laittaa, että avioliitto, mutta Dr. Philin mukaan uuden vuoden lupauksen pitäisi olla sellainen mihin voi itse vaikuttaa. Onkohan tämä sellainen asia? Jos ei ole niin laitetaan tähän viimeiseksi sitten, että lupaan tehdä jotain yllättävää oli se sitten mitä tahansa.

Tässä ne nyt sitten ovat mustaa valkoisella...tai ainakin bitteinä ja kaikkien nähtävillä. Näillä mennään ja aloitetaan uusi vuosikymmen uudella ja toiveikkaalla mielellä...hieman peläten tulevaisuutta ilman töitä mutta silti uskollisena Herran huolenpidolle.