Sunnuntaista

"There's something about Sunday night that really makes you wanna kill yourself. 

Especially if you've just been totally made a fool of by the only person you'll ever love 

and you have a Geometry midterm on Monday, which you still haven't studied for 

because you can't because Brian Krakow has your textbook 

and you're too embarrassed to even deal with it. 

And your little sister's completely finished with her homework, 

which is just, like, so simple and mindless a child could do it. 

And that creepy 60 Minutes watch that sounds like your whole life ticking away."

Näyttää pahasti siltä, että olen regressoitunut (onko tuo edes oikea sana?) takaisin teinivuosiini tämän loppuviikon aikana. Tänään on sunnuntai ja toiset ovat kuvanneet tunteen sunnuntain vaikutuksesta teinin mieleen paremmin, joten miksi edes yrittää panna paremmaksi.

Ehkä aikuisempia fiiliksiä ja ajatuksia ensi viikolla...as if!

Ope

Hihhei...

Tänään on syytä pieneen iloon...tai no ehkä hieman suurempaankin.

Tästä päivästä eteen päin, tai no syksystä eteen päin, minusta on kovaa vauhtia tulossa uskonnon, ja tänään saadun tiedon mukaan, myös historian opettaja.

Olin yksi niistä 32:ta jotka saivan opinto-oikeuden opettajan pedagogisiin opintoihin sekä yksi niistä 5:stä, jotka saivat opinto-oikeuden historian sivuainekiintiössä.

Että tällaista tällä kertaa...

"Maybe teachers have a hidden life, where they're actually, like, human. 

Where they have, I don't know, dignity. Or maybe not."
- Angela Chase MSCL

Perjantai 13.

Näihin tunnelmiin sitten tänään...tai tällä viikolla

Voit sanoa mitä haluat,

se ei tunnu se ei kosketa
Mene vaan, mene vaan

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa
Mene vaan, mene vaan
en kävele vastaan

Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
Älä järjetön enää kapinoi
mene vaan!

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
Unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
Lähtisin mut se vaan ei mee enää niin
ei mee enää niin
Ei mikään mee enää niin

Aina kovaa ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
Mene vaan mä voin kääntää pään
Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
Mene vaan

Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
Aika kuole ei tappamallakaan
Mene vaan

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
Unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
Lähtisin mut se vaan ei mee enää niin

Pmmp- Joutsenet

They DO shoot single people!

Ei ole yksineläminen helppoa.

Eikä Finnkinon henkilökunta ainakaan tee sitä yhtään helpommaksi.

Noh, menin sitten eilen lunastamaan tulevalle lauantaille varaamiani lippuja ja seuraava keskustelu käytiin minun ja lippukassan välillä:

Minä: Moi, mulla oli tällä numerolla varattuna lippuja.

Lippukassa: Joo, kaksi lippua lauantain klo 21.15 näytökseen.

M: Juu, mut mä ottaisin niistä vaan yhden.

L: Yhden?

M: Joo yhden.

L: No siis jos sä olet yksin menossa tätä leffaa katsomaan niin voisitko sä luopua noista paikoista ja laitettas sut istumaan muualle ni sit joku pariskunta tai ystävykset saa tosi hyvät paikat.

M: Häh? 

L: Niin siis kun sä aiot katsoa ton yksin niin ei menis hyvät paikat hukkaan, kun on sit vaikeeta saada siihen viereen jotain toista yksittäistä istumaan. Esim tossa samalla rivillä olis tossa yks paikka vapaana (näyttää paikkaa ruudulta).

M: Joo no ihan sama.

L: Eli tää käy sulle, no kiva, eli se ois sit 11 euroa.

Maksoin lippuni ja poistuin paikalta vittuuntuneena.

Miksi en voinut kerrankin olla jämäkkä ja sanoa että minä vitsi haluan istua siinä enkä paikastani luovu vaikka aionkin katsoa elokuvan yksin. Vitut ystävistä ja pariskunnista.

Onko se muka minun vikani, että en saanut ketään seurakseni tätä elokuvaa katsomaan, että kaikki ystäväni ovat joko matkoilla, menossa muiden kanssa, yrittävät torjua perhekriisejä tai jotain muuta.

Vaikka minulla ei olekaan tähän kyseiseen iltaan ystäviä tuekseni, niin kyllä yksinäisiä ihmisiä pitää kohdella hyvin.

Tästäkin huolimatta minä aion ottaa kaiken irti tuosta illasta, vaikka vain näyttääkseni muille, että kyllä yksinkin pärjää!

Hemmetti