Kapitalistikin ajattelee...oikeesti!

Tiedättekö sen tilan...sen euforian,
mikä aina silloin tällöin valtaa pienen ihmisen, kun hän on kokenut jotain hienoa.
Kuvitelkaa itsenne siihen tilaan, ja miettikää miten vaikeaa sitä tunnetta ja tilaa on välittää muille.
Tuntuu, että sanat eivät yksinkertaisesti riitä. Se pitää kokea.

On puoliksi pimeää.
Lavaa valaisevat ostoskasseihin asetetut lamput.
On läpinäkyvä huone, kirjoituspöytä, itämainen tyyny, jolla maata.
Matkalaukku ja vaatteita, sekä muutama tuoli.
Vahvoja henkilökuvauksia.
Matka jokaisen omaan sisinpään ja menneisyyden mörköjen kohtaaminen.
Kiina-ilmiö, "meissä jokaisessa asuu pieni demari", maailmanparannus ja totuus siitä, että kapitalistikin ajattelee.
Ajatuksia vahvistaa kauniisti soiva musiikki ja pienet kuvainsertit.
Loppuun soi kaunis "missäs oot, me tullaan sinne" kappale, joka tiivistää illan ydinsanoman: toisesta välittämisen.

Illan aikana tunnen pieniä onnensykähdyksiä,
kun mieleeni tulevat kaikki ne ihanat ihmiset, joille haluaisin näyttää tämän näytelmän.
Samalla muistan, kuinka paljon heitä kaipaankaan juuri siinä hetkessä.
Näen Minnan tanssivan tarinan päähenkilön Julian kanssa Thaimaan hiekkarannalla.
Kertovan matkustamisen tärkeästä merkityksestä ja siitä, että maailmassa voi yksi ihminenkin tehdä paljon hyvää.
Kaiken tämän naurun ja pohtimisen keskellä päällimmäiseksi ajatukseksi jää se välittäminen.
Siitä ei pääse mihinkään.
Niin, ja myös kapitalisti välittää...tai ainakin ajattelee...sitä välittämistä.

TJEU: JUHA ITKOSEN KOHTI- MISSÄS OOT, ME TULLAAN SINNE.
Kom-teatterissa
HUHTIKUU ti 1.4., ke 2.4., to 3.4., pe 4.4., la 5.4., ti 8.4., ke 9.4., pe 11.4., ke 16.4., pe 18.4., la 19.4., ti 22.4., ke 23.4., to 24.4., pe 25.4., la 26.4., ti 29.4.
TOUKOKUU pe 2.5., la 3.5., la 10.5., ti 13.5., ke 14.5., pe 16.5., la 17.5., ti 20.5., ke 21.5., pe 23.5., la 24.5.

Tuhlausta

Vitsit mikä päivä.Yhtä tuhlausta.

-9,90 e salaatti ja tuoremehu.
Salaatti syötiin vain puoliksi,
kun poistuit paikalta, meni ruokahalu. Ikävää, kun ihmiset tuijottaa.
-38 e uusi rajauskynä. Chanel.
En olisi tarvinnut, mutta toimi retail-therapy:na.
-36 e ruokaostokset Stockmann.
Okei oli pakko käydä kaupassa jossain, mutta en olisi tarvinnut noin paljon.
-24,95 uudet piilarit.
Oli jo siis aikaisemmin sovittu piilaritarkastus,
mutta lisäsin tämän kohdan tähän sympatiapisteiden vuoksi, siis että summa olisi suurempi.
Meinasin myös mennä Visalla kampaajalle, ja ostaa Shakespearen kootut -teoksen.
En onneksi ostanut.

Että tällainen vapaapäivä sitten.

Maybe

Blogiani on kritisoitu siitä, että laitan tänne liikaa lyriikoita ja musiikkia.
No nyt sitä on tässä taas.
Ja voin vain todeta, että eipä tartte lukea, jos ei blogi miellytä :)

Tämän kappaleen olin unohtanut. Eikä mikään ihme, sillä viimeksi kun se elämässäni soi, olin vain noin kuusivuotias lettipää kukkamekossaan.
Olin perheeni kanssa kesämökillä Itä-Suomessa, kun eräänä kesäiltana Radio Suomen Puhelin Langat laulaa- ohjelmassa joku kuuntelija pyysi saada kuulla kyseisen kappaleen, että voisi pyytää anteeksi joltakin (en muista enää oliko se joku tyttö/poikaystävä).
Jostain kumman syystä tuolloin äitini käänsi äänenvoimakkuuden kovemmalle kappaleen ajaksi, ja siinä sitten koko perhe kuunteli Janisin tulkintaa ja katseli, Janisin laulua lukuunottamatta, muuten niin hiljaista kesäiltaa.

Ei ole tullut tämän jälkeen montaakaan kertaa, että olisin nähnyt äitini kääntävän radion nuppia kaakkoon, kun taas allekirjoittanut ja hänen isänsä harrastavat moista alituiseen.

Mutta siis kuulin tämän kappaleen sitten uudestaan vasta nyt, melkein kymmenen vuoden kuluttua.
Ja hassua on, kuinka elävästi tuo kesäilta palautui mieleen tunteineen, väreineen ja tuoksuineen.
Sitäkään mökkiä ei enää ole, sillä se purettiin uuden tieltä. Ja radion kuuntelukin on vähentynyt kesämökillä sähköjen ja television tulon myötä.
Mutta sydäntä silti lämmittää tämä Maybe, ja eilen liitin siihen myös toisen mukavan muiston...

"Maybe
Oh if I could pray and I try, dear,
You might come back home, home to me."

Desperate (single?) housewife

No jo on aikoihin eletty.
Kirjoituksiani odotetaan, tai siis yksi ihminen odottaa.
Tarvitaanko muita?

No kirjoitetaan sitten :)
Lahjakortit ja visakortit käytetty.
Vielä tarvitaan miehistä lisävahvistusta bambuverhojen asennukseen.
Sekä parin muun taulun.
Niin ja vaikka muita työkaluja on, niin sitä poraa ei sit ookaan.

Rikkoutunutta lasia (toim huom. pyyhekoukkuihin ei saa ripustettua tauluja)
Reilua kauppaa.
Bedroom done.
Livingroom also done.
Balcony almost done.
Bathroom cute and getting even cuter.
Kasvien hellää hoitoa ja yhden hautaaminen sekä uuden adoptointi.
Seems like I might have a green thumb after all.

Patoja ja pannuja.
Kannuja ja kattiloita.
Perjantaina kakun leivontaa.
Olisipa joku jolle kokata, olisi pää täynnä reseptejä.
Onneksi lauantaina on messun jälkeen 'very late dinner',
jonne toivottavasti saan viedä kokkauksiani.

Suuri ihmetyksen aihe on, että mistä moinen energia.
Ehkä se on tämä kevät ja valoisuus.
Saatta myös johtua siitä, että neljännesvuosisata on tulossa täyteen.
Täällä siis yksi sinkku 'kotirouva', joka on tarmoa täynnä ja liikaa aikaa käsissään.
Joten jos kotisi kaipaa uutta ilmettä ja pullantuoksua,
tai nälkä yllättää eikä millään jaksaisi laittaa ruokaa,
You know the number and the address :D

Suojelijat?

Nelosella pyörii uusi sarja Suojelijat, joka yrittää tehdä vartijoista mediaseksikkäitä.

Noh, katselinpa sitten kyseisen sarjan jälkeen metrossa ihan oikeita vartijoita,

ja siis pakko myöntää, että ei niistä hitsi vie saa poliiseja tai palomiehiä tekemälläkään.

Ja siis tällä tarkoitan, että ei se harmaa haalari vaan sytytä niin paljon kuin esim. se sininen.

Edes itse sarjassa ei ole sellaisia hottiksia, 

että tällainen sinkkutyttö voisi mitään suurempia fantasioita kehittää.

Olisivat ottaneet enemmän oppia Pelastajista tai Teho-osastosta.

Harvemmin myös livenä näkee hyvännäköisiä vartijoita.

Ne on kaikki vähän ressukoita tai sitten hirveitä pätijöitä.

Jotenkin vaan takaraivossaan he tiedostavat sen, 

että heillä ei välttämättä ole järjestyksen ylläpitämisen suhteen ihan kaikki keinot sallittuja, 

ja homma vaan kosahtaa.

Tästä media(ja muunkin)seksikkyyden puuttumisesta huolimatta propsit kaikille vartijoille.

Kyllä heitä tarvitaan, ainakin siihen asti kunnes poliisit tulevat paikalle, palomiehet sammuttavat uhkaavat tulipalot ja lääkärit parantavat haavat...

Heikko valo

"Heikko valo 

tulee huoneeseen,

jossa on ohuet verhot.

En ehkä tarvitse sinua

nyt huhtikuussa,

kylmällä säällä

tulen viereesi

tulen viereesi..."

Ultra Bra - Heikko valo

Huoneparittelu mahdollista

Yliopistolla kannattaa käydä.

Siis oikeasti, sillä joskus saattaa sattua niin mukavasti, 

että ilmoitustaululla on hauskaa luettavaa.

Löysin tänään seuraavan ilmoituksen yliopiston oppimiskeskus Aleksandrian ilmoitustaululta:

Looking for cheap apartment

Who: Quite, clean, no pets

When: since now to the end of August

Where: Wherever (Helsinki, Espoo, Vantaa)

Max. 350 e

Ei siis mitenkään eriskummallista, että melkein siisti lemmikitön opiskelija etsii asuntoa mistä vaan tästä hetkestä lähtien. Nämä ovat aika normi-ilmoituksia, mutta ilmoituksen alalaitaan kirjoitettu lause sai kyllä tämän väsyneen opiskelijan kikattelemaan.

Room mating possible!

Siis varmasti ilmoituksen laittaja tiedostaa Helsingin kovan vuokratason, ja halusi ilmaista, että myös kimppakämppä ratkaisu toimii pakon edessä, mutta hauska siitä tuli silti:

Huoneparittelu mahdollista!

Tell me you love me

Olen addiktoitunut täysin yhteen sarjaan. (taas)

Tietenkään sitä ei näytetä Suomessa missään tavis-kanavalla,

vaan siitä pitää maksaa...ja minä hullu maksan.

En oikein osaa selittää ja eritellä, miksi pidän kyseisestä sarjasta niin paljon.

Voi olla, että elämäntilanteeni on juuri nyt sellainen, että näitä asioita miettii, vaikka en olekaan parisuhteessa. 

Jotenkin katsellessa toisten ongelmia ja pieniä parisuhteen erikoisuuksia, kokee olevansa jotenkin fiksumpi, ja tulevaisuudessa uskoo välttävänsä nämä ongelmat omassa parisuhteessaan. Samalla samaistun hyvin vahvasti yhteen sarjan henkilöhahmoista, ja minä se vasta olenkin kova samaistumaan, mutta tämän sarjan henkilön kohdalla todella tuntuu siltä kuin katselisi itseään telkkarista.

Sarjasta saatte enemmän infoa HBO:n sivuilta.

Tästä samaisesta sarjasta löysin todella kauniin Snow Patrolin kappaleen.

En tiedä kolahtiko se minuun sen kauneuden takia, vai oliko osatekijänä se loppukohtaus, jossa se soi. Se oli taas yksi niistä hetkistä, kun olisi kaivannut toisen ihmisen viereensä, jolle olisi voinut kertoa omat ajatuksensa ääneen. 

Sen kuinka paljon sitä oikeastaan on valmis tekemään niiden ihmisten puolesta joita rakastaa. Asioita joissa teot puhuvat enemmän kuin sanat. 

Ja joita harvoin huomaa silloin, kun ne itse asiassa tapahtuvat. 

Ne asiat joita eniten jää kaipaamaan, kun toinen on poissa. 

Ja se haikeus kun haluaa antaa toiselle kaikkensa, vaikka oman onnettomuutensa uhalla.

Se pieni onni, kun toinen on onnellinen.

Sanat kertovat paljon, mutta tsekatkaa vaikka myöhemmin myös tämä helmi kokonaisuudessaan.

You could be happy and I won't know

But you weren't happy the day I watched you go.

And all the things that I wish I had not said,
Are played in loops till it's madness in my head.

Is it too late to remind you how we were?
But not our last days of silent screaming blur.

Most of what I remember makes me sure
I should've stopped you from walking out the door.

You could be happy I hope you are
You made me happier than I'd been by far

Somehow everything I own, smells of you
and for the tiniest moment it's all not true.

Do the things that you always wanted to
Without me there to hold you back, don't think just do

More than anything I want to see you girl
Take a glorious bite out of the whole world

Snow Patrol - You Could Be Happy