Nainen (potentiaali)

Tämän postauksen otsikko on täysin varastettu ystäväni Ainon asennepaidasta.

Ja sopii tämän päivän otsikoksi kuin nenä päähän.

Hur så?, voisi joku kysäistä (siis esimerkiksi allekirjoittaneelle tämä asennepaidan teksti piti selittää), joten ennen kuin paljastetaan tarina asennepaidan ja postauksen otsikon tekstin takana, tulee juttua karkauspäivästä.

Karkausvuosi on vuosi, jolloin helmikuussa on 29 päivää normaalin 28 päivän sijaan. 

Siis karkauspäivä.

Tämä yksi lisäpäivä voisi muuten olla varsin yhdentekevä, ja monille se varmaan sitä onkin, mutta meille sinkuille ja vanhoille piioille hyvinkin tärkeä. Tänään on mahdollisuus metsästää itselleen luvan kanssa mies ja vielä kosaistakin tätä miestä ilman paheksuntaa. Ja mikä parasta, jos tulee rukkaset, on miesten hyvittelyn vuoksi ostettava naiselle uusi hamekangas, jotta sitten seuraavan kerran juhannustansseissa nainen voi hurmata miehet, ja näin ehkä löytää sen oikean puolison.

Rupesin eilen illalla miettimään, että mitäs sitten jos ei ole ketään potentiaalista jota kosia.

Voiko kosia vaan jotain ihan randomia?

Varmasti voi, mutta tulevaisuus vaikuttaa silloin aika epävarmalta, sillä entäs jos ensihuuman ja -suudelman jälkeen mies palaa jälleen rupikonnaksi. Siinä on sitten kestämistä.

Ehkä siis paremmin kestää sen ajatuksen, että elää niin sanottua kuivaa kauttaa mitä miehiin tulee, kuin sen että eläisi onnettomana loppuelämänsä. Houkuttelisi myös tähän pohtia avioliittoa instituutiona noin yleensä, mutta ehkä säästän sen toiseen kertaan.

Ja ollakseni rehellinen edes se hamekangas ei houkuttele kosimaan, koska miesten maku niin tiedetään. Siis en mitenkään halua aliarvioida miehiä, mutta jos haluaisi pelata varman päälle sen tyylikkään kankaan suhteen, kannattaisi kosia joko homomiestä, jolla on tuntemusta muodista, tai sitten aivan ökyrikasta Mr. Moneybagsiä, jolla olisi varaa ostaa vain parasta.

Ostan siis itse itselleni oman hameen, en kangasta, vaan hameen niin ei tarvitse sitten harsia, mallata ja ommella, ja pääsee niihin tansseihin paljon nopeammin kuin vasta juhannuksena.

Palataan sitten otsikkoon ja asennepaitaan.

Joko ymmärsitte vitsin?

Siis suomenkielessä on sellainen tapaluokka kuin potentiaali.

Tämä ilmaisee viestijän pitävän käsittelemäänsä asiaa epävarmana.  

Asioiden tapahtuminen on siis mahdollista, mutta ei aina todennäköistä.

Nainen on siis yksikön ensimmäisen persoonan potentiaali verbistä naida.

Puhekielessä se siis ilmaistaisiin paremmin näin, että ehkä nain/menen hänen kanssaan naimisiin.

Ja koska tänään meillä naisillakin on tähän mahdollisuus, 

oli tuo 'Nainen (potentiaali)' aivan täydellinen otsikko.

Mukavaa karkauspäivää ja metsästysonnea!

Uusi ilme

Oli jo aikakin, sanotaan näin.

Uusi ilme täällä blogissa, 

sillä jos kukaan muu ei ole sattunut huomaamaan, oli blogini tismalleen samanlainen kuin Lotta Backlundin blogi. 

Ei kai siinä noin teoriassa mitään pahaa ole, mutta blogi ei ole ainoa asia joka meitä yhdistää. 

Myös Lotta on aikamoinen jenkkifani ja samalla jakaa rakkautteni Starbucksin kahveihin. 

Eli siis on aika erottautua joukosta, mutta silti omalle tyylilleni uskollisena.

Väri on siis edelleen pinkki, koska ei tyttöblogi voi olla minkään muun värinen.

Ylälaitaa koristaa ottamani kuva vappuna 2006, joka samalla kuvaa hyvin Helsinkiä, 

ja siis hitsi vie, on minusta vaan tyylikäs kuva. 

Siis huom. siinä voisi olla myös kuva toisesta lempikaupungistani, 

mutta toistaiseksi suitsutan syntymäkaupunkini puolesta.

Nykyään näkyvillä on vain uusin postaukseni, 

ja vanhat hajatelmani löytää oikeasta sivusta löytyvästä arkistosta. 

Oli muuten todella hauskaa lukea vanhoja postauksiani ja todeta, että olen minä edes joskus kirjoittanut jotain viihdyttävääkin, siis jos on niihin harvoihin kommentteihin uskominen. 

Kommentoinnista puheenollen, niin kommenttinne ovat tästä eteenpäin ajatuksia, 

eli jospa tämä poistaisi lukijoitteni suuremmat paineet kirjoittaa blogiini jotain omaa. 

Jokaisen ajatuksenjuoksu on erilainen, joten kaikenlaiset ajatukset otetaan innolla vastaan.

Oikeassa ylälaidassa löytyy kohdasta Quotes myös muiden ihmisten ajatuksia elämästä ja muustakin. Näitä sitten päivittelen fiiliksen mukaan. 

Uusi ilme on myös kodissani.

Siis halpaahan tämä ei ole, mutta mieltä ylentävää ja piristävää kyllä.

Tuli viime viikonloppuna sellainen feng shui-attack, että oli pakko siivota vanhat pahat karmat ja muut villakoirat pois nurkista, ja saada jotain uutta ja kehittävää tilalle.

Makuuhuoneeni on nyt ihana. 

Ja siis uskallan sanoa, että tietyllä tapaa valmis, 

sillä lisää muutoksia sinne on vähän vaikea tehdä. 

Jos jotain siellä ikinä muuttuu, on ne sitten verhot.

Olohuoneeseeni tuli uudet verhot ja Ikeaan jäi vielä noutoa uuteen kotiinsa odottamaan uusi nojatuoli. Olohuoneeni ei kuitenkaan ole vielä tällä ihan valmis, sillä vasta kun saan tv-tason vaihdettua kätevämpään sekä uuden kaiutinjärjestelmän, niin sitten voin kutsua sitä valmiiksi.

Myös parvekkeeni koki muodonmuutoksen. 

Mutta on pakko todeta, että tämäkin on vielä kesken, 

sillä en saanut haluamiani tuoleja joidenkin toimitusongelmien vuoksi. 

Palaan siis parvekeprojektiini maaliskuun lopussa. 

Kaikeksi onneksi kaiken pitäisi olla valmista vappuun mennessä, 

jolloin luonani on perinteisesti ollut kesän alottajaisjuhlat. Pidetään siis peukkuja.

Uusi ilme omassa elämässäni?

No siis harjoitteluun ei nyt sitten päästy tai menty, miten sen sitten haluaakaan ottaa.

Yhden asian loppuunkäsittely ja harmitus siitä, että minut aina ymmärretään väärin.

Naurattaa ajatus siitä, että olen niin kova rakastumaan ja ihastumaan.

Jos vain tietäisivät totuuden, että viimeksi olen ollut ihastunut vuonna 2005.

Mutta ei kai siinä mitään, 

pitää vain harkita tarkoin voiko vastakkaiselle sukupuolelle enää puhua, 

sillä itsensä selittely muille on väsyttävää puuhaa.

Nyt on aikaa keskittyä töihin ja tentteihin ja odottaa matkaa ja ihanaa kesää.

Se saa hymyn huulille.

Myös romanialaiset ovat uuden ilmeen perässä.

Tampereelta ja Turusta kaksi romanialaismiestä 

olivat vieneet oman käden oikeudella järjettömät määrät partakoneenteriä. 

Heidän asuinpaikastaan oli takavarikoitu kolme jätesäkillistä näitä teriä. 

Poliisi on ymmällään teon motiivista. 

Onko kyseessä hurmaavan joukkoitsemurhan suunnittelu? 

Tuskin, sillä romanialaiset ovat leppoisaa porukkaa. 

He vain tarvitsivat partakoneen teriä itsensä siistimiseen, 

sillä kaikkihan sen tietää, että parta on "so last season". 

Mietityttään vain romanialaisten naisten puolesta, 

että toivottavasti mukana oli myös muutama Venus Divine-terä, 

jotta myös naisilla olisi näin kevään kunniaksi mahdollisuus uuteen ilmeeseen.

Baby, talk is cheap!

Kokemus se on tämäkin.
Kolme päivää puhumatta.
Tähän voisi suhtautua oikeasti jonkinlaisena kokeena:
Mitä käy kun laitetaan sinkku 39 neliön huoneistoon yksin, ja hänen käsketään olla hiljaa?

Seuraavassa tutkimustuloksia:

Ensimmäinen vuorokausi:
-tekee mieli rikkoa astioita ja raivota
-kännykkä meinaa lentää seinään vitutuksen seurauksena
-kyyneliä, kun ei pääse sovittuun tapaamiseen
-karua meininkiä, kun on vielä ystävänpäivä
-ei ruokahalua, mutta nukuttaa sitäkin enemmän, saattaa johtua lääkityksestä

Toinen vuorokausi:
-juttu vaikeutuu hieman, kun päälle kaadetaan hieman lisää paskaa huolien muodossa
-lisää hiljaista raivoamista
-raivon kohdistamista roskiin, jotka oli pakko viedä (onneksi kukaan ei nähnyt)
-väsyneitä kyyneliä
-masennus ja enemmän nukkumista
-kännykän viestiääni on ainut, joka tuo iloa (how sad!)

Kolmas vuorokausi:
-painajaisia töistä, mitenköhän ne pärjää siellä?
-jos vaan mitenkään mahdollista, niin olo hieman huonompi
-telkkarista Karvinen 2 ja Hamekyttä 2, siis miksi ihmeessä pitää tehdä jatko-osia?
-huolestumista siitä, että se Hamekyttä 2 ei oikeastaan ollut hassumpi
-epätoivoinen yritys saada nelosen Hot from the US toimimaan, ei muuten sitten toimi Macillä
-lisää raivoamista
-illan piristyksenä ystävän vierailu ja ruokatoimitus
-olotila parempaan päin, kun kuulee jonkun puhetta ja on seuraa
-reality check aamu yhdeltä, kun kuulee taas totuuksia tuttavastaan.
-tekisi mieli rikkoa taas astioita, tai harjoittaa voodoota
-lääkkeet nassuun ja nukkumaan

Yleensä tutkimuksesta tehdään lopuksi aina joku yhteenveto.
Mitäs tähän nyt sitten laittaisi?
Kävisikö, että ei suositella
Neljäs vuorokausi nyt menossa, ja olo on edelleen surkea.
Taitaa olla liian monta 'vaivaa' jotka pitäisi parantaa, eikä yhtään oikeita lääkkeitä niihin.
"It's like there is rock bottom, then fifty feet crap, and then me"

Yksin, kaksin ja kolmin

Olenpa viettänyt viime aikoina paljon aikaa taas yksikseni.
Tehnyt niitä asioita, joita en nimenomaan haluaisi tehdä yksin.
Käynyt syömässä, kahvilla ja elokuvissa. Yksin.

Hassua, miten sitä kiinnittää erilaisiin yksityiskohtiin huomiota, kun on aikaa tarkkailla.
Illat ovat pimeitä ja raitiovaunut kiitävät kovaa yössä.
Seurana vain hyvä musiikki ja lasillinen punaviiniä.
Kun on aivan soolona, huomaa toisinaan myös,
että ympärillä olevat pariskunnat eivät mitään muuta toivokaan kuin saavansa olla hetken yksin.
Toisen kännykkä piippaa taukoamatta, toinen selailee väsyneesti naistenlehteä.
Yksi pariskunta sentään näyttää olevan umpirakastunut.
Intensiivisen tuijotuksen ja käsien pitelyn keskeyttää kuitenkin miehen kaveri.
Univelkainen äiti yrittää epätoivoisesti saada lapsensa istumaan aloillaan ja syömään edes jotain.
Jos hänelle tarjoaisi mahdollisuuden olla yhden illan yksin, hän varmasti käyttäisi sen nukkumiseen ja hiljaa olemiseen.

Tai sitten hän haluaisikin olla kaksin.
Luoda yhteyden toiseen.
Tuntea sähköisen kosketuksen.
Intensiteetin.
Sen mikä tekee kaikesta aina niin vaikeaa,
vaikka samalla on niin kaunista.
Kommunikoida.
Vaihtaa ajatuksia ja tulla ymmärretyksi.
Sitäkin pitää arvostaa, että saa kävellä ystävän kanssa edes pari korttelia.
Toisinaan muuta ei olekaan tarjolla.
Kestää kritiikkiä synkistä ajatuksista ja moraalittomista teoista.
Nauttia aamukahvia, vähän liiankin paljon, mutta silti nauttia siitä ja nimenomaan seurasta.
"Sinä puhut niin paljon varhaiseksi aamuksi"
Jos aamulla minut saa hymyilemään, se on todella suuri saavutus.

Kahden kauppa on kolmannen korvapuusti.
Mitäköhän tuo lausahdus haluaa meille sanoa?
Että tästä ei hyvää seuraa?
Sitä toisinaan heikkoina hetkinä unohtuu ajattelemaan,
että mitäköhän minusta puhutaan kun en ole paikalla.
Sitten sitä tulee järkiinsä ja tajuaa, että ei oikeastaan edes haluakaan tietää.
Siitä voisi tulla se korvapuusti.
Tai joku muu syvempi haava.
Teoriassahan kaikki maailman ihmiset tietävät toisensa kuuden ihmisen ketjun kautta.
Siinä on paljon puhetta toisista ihmisistä.
Eikä kaikki aina sitä hyvää.
Helsinki on aivan liian pieni suurkaupunki, kuten tänään katsomassani elokuvassa todettiin.
Tottahan tuo on.
Liian pieni, ja samalla aivan liian suuri,
että pystyisi näkemään sitä ihmistä,
jonka kanssa oikeasti haluaisi olla yksin, kaksin tai vaikka kolmistaankin.

Hot and Cold

Bongasin pari päivää sitten 30STM:n uuden videon.
Olen todella vaikuttunut.
Tämän bändin videoihin on oikeasti panostettu ja niistää kuultaa molempien veljesten visuaalinen lahjakkuus.
Ja mikä parasta nyt minäkin voin sanoa olevani kiinnostunut ympäristöni suojelemisesta.

Olenkin usein miettinyt, että miksi eivät kaikki feissarit ynnä muut puunhalaajat voisi olla paremman näköisiä?
Jos Jared pyytäisi minua nousemaan barrikaadeille ympäristön puolesta, olisin siellä alta aikayksikön.
Hihii.

Nauttikaa kylmän ja kuuman suloisesta liitosta.
Ja lyriikoissakaan ei ole mitään vikaa...päinvastoin.