Se aika vuodesta

Marraskuu.

Melkein tekisi mieli jättää tämä juttu tähän. Kyllä kaikki ymmärtäisivät mitä tarkoitan.
Mutta siis....masentava aika vuodesta.
Voisiko jossain allekirjoittaa jonkun adressin, jossa pyydettäisin marraskuun poistamista kalenterista.
Kaipaamaan jäisivät vain kyseisessä kuussa syntyneet. Jos hekään.

Ulkona on 24 tuntia pimeää. Jos sattuu nukkumaan yhtään pidempään niin tuntuu kuin olisi nukkunut vuorokauden ympäri...
kun meni nukkumaan oli pimeää ja kun herää niin on yhä pimeää.
Aurinko on kadonnut. Hylännyt meidät täysin.
Lunta ei ole nimeksikään. Olisi edes sitä vaikken siitäkään pidä.
Se tuo sentään valoa.

Eikä näin vain Suomessa.
Aurinkoisessa Kaliforniassakin marraskuu on kaikkein ikävin kuukausi....silloin tulee harmaus ja tuo mukanaan sateet.
Axl Rose siis jakoi kanssamme marraskuun ankeuden ja kirjoitti siitä vielä biisinkin.
Marraskuu on ollut muidenkin biisintekijöiden aiheena.
Miljoonasade lauloi marraskuusta näin:

"Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etkö tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu"

Yksinäisyys oikein korostuu. Kai sitä vähemmästäkin ahdistuu, kun maa kuolee ympärillä, niin sitä muistaa oman kuolevaisuutensa ja alkaa kaivata seuraa ettei tarvitsisi kuolla yksin. (vaikka siis kaikkihan lopulta kuolee yksin)

Roomalaiset osasivat aikoinaan ottaa kaiken irti marraskuusta.
Puolet marraskuun päivistä käytettiin kylvötöihin ja puolet kisoihin ja juhlimiseen.
Helposti se marraskuu siinä menisikin jos saisi luvan luistaa töistä ja nauttia diskovaloista.

Onneksi kohta vuosi vaihtuu ja pimeyskin vähenee.
Uusi vuosi tuo mukanaan toivon. Sitä odotan.
Vähän liiankin innolla.