Purkki on puolityhjä...vai pitäisikö ajatella, että puolitäysi.
Neljäs antibioottikuuri ja sivuääni sydämessä...muuhun siitä sydämestä ei sitten olekaan.
Eikä minusta. Olen täysi nolla.
Terveyskysely tuottaa lisää murhetta.
Riski sairastua diabetekseen, ylipaino, ongelmia negatiivisen elämänasenteen kanssa, liian suuret jatkuvat kiputilat. Joo tiedetään.
Liian paljon mustanpuhuvia ajatuksia.
Minua pelottaa.
En halua kuolla ja samalla haluan.
Pitäisi jaksaa, ja minä haluan vain luovuttaa.
Onko meidän kaikkien pakko olla maistereita??
Samuli Putro laulaa, että ei auta kuin yrittää ja yrittää ja yrittää.
Jos sen täydellisen löytää niin parantaako se kaiken muun?
