Raksulle

On niin iso ikävä sua, että joudun tuomaan julki sen jo blogissanikin....
Miten ihmeessä pärjäänkään sitten syksyllä, kun matkaat sinne Australiaan?
Itku tulee sen tiedän jo valmiiksi, mutta miten muuten kestän, sen tiedän vasta sitten.
Onneksi on niin monta asiaa, jotka muistuttavat sinusta.
Yksi niistä on tämä biisi, jonka kuulin eilen radiosta....

Mä kuuntelen kaupungin huminaa,
siellä ihmiset kulkee polkujaan.
Niin kuin muurahaiset,
valtateitä rakentaa.
Mutta minne ne menee,
minne ne menee?

Sinä olet minulle kuin sisko,
mä sanoin jo vuosia sitten.
Ovet on auki maailmaan,
mene vaan.
Mä jään vielä katsomaan,
ikkunaan.

Ja sinä olet niin kuin eilenkin.
Kuvina ja silmienlumeina
seinille varjoja heijastin.
Tässä on dinosaurus.
Tässä on krokotiili,
niin kuin silloinkin.
Kun kelloissa viisarit liikkui hitaammin.

Mitä mä lauluja kirjoitan,
mun pitäis tehdä oikeita töitä.
Mitä mä pelkään kuolemaa,
kun elämää en oo vielä nähnytkään,
lähempää.

Ja sinä olet niin kuin eilenkin.
Kuvina ja silmienlumeina
seinille varjoja heijastin.
Tässä on dinosaurus.
Tässä on krokotiili,
niin kuin silloinkin.
Kun kelloissa viisarit liikkui hitaammin.