Resolutions

Uusi vuosi, uudet kujeet...
vai miten se nyt menikään.
Vielä siis reilu vuorokausi vanhaa vuotta jäljellä.
Sopiva hetki siis miettiä lupauksia uudelle vuodelle.

Lupauksen tulisi olla haastava, jotta se laskettaisiin kunnon lupaukseksi.
Ei sellainen, jota ei tietoisestikaan aio pitää.
Eikä sellainen, joka on liian helppo pitää.

En voi luvata lopettaa tupakointia, koska en teknisesti ottaen polta.
se olisi lupauksena siis liian helppo pitää.

Enkä voi luvata lopettaa alkoholin käyttöä, koska on hetkiä, jolloin tarvitaan jotain jolla turruttaa tuska.
"Jos joskus liikaa muistankin,juon vielä yhden, niin muistan taas paljon huonommin."
Tämä lupaus olisi siis niitä, joita ei tietoisestikaan aio pitää.

Mutta lupaan, että joka päivä, edes hetken verran, aion yrittää olla onnellinen.
Iloita jostain pienestä (tai suuremmastakin) asiasta.
Joku voisi pitää tätä liian helppona lupauksena,
mutta ottaen omat olosuhteeni huomioon, tämä lupaus saattaa toisinaan olla varsinkin vaativa.
Toivon vaan, että pystyisin sen pitämään.

"Luulin ennen, että jossain
mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha, perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän, suuren,
pieneksi kuin heikonkin."

TOIVERIKASTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE, JOTKA JAKSAA TÄTÄ RAKASTA BLOGIANI LUKEA!

Ale ale ale ale ale-aaa

Kummaa mitä alennusmyynnit saa ihmisissä aikaan.
Otteita asiakkaiden kommenteista eilen (ei vielä alennusta) ja tänään (eka alepäivä)

"Miksei teillä voi olla alennusta kun kaikilla muillakin on?"
-niin miksiköhän?
"Enkö mä voisi saada jo tänään näistä alennusta, kun mä en pääse tänne huomenna ja sitä nää menee"
- ööö, et!
" Siis mä oikeesti haluun nää halvemmalla, mä haluan nähdä johtajan, mähän osti viime viikollakin viisi paitaa!"
- no siis siinä tapauksessa, kun kerran viime viikollakin ostitte! as if...
"Voinko mä varata nää tänään ja ostaa sit huomenna kun ne on halvempia"
- sori, et voi


"Miksei teiän uuden sesongin tuotteet voi olla alennuksessa...epäreilua"
- eikö nää vanhan sesongin vaatteet riitä
"Siis onko tää paita alennuksessa, kun tässä ei oo alehintaa ja noissa muissa on?"
- joo...ei kun just tota 4-5 kokoa ei oo alennettu mut muut koot on, et valkkaa niistä
"Siis mä ostin just numeroa liian pienet kengät, voitko varata mulle ne oikeen kokoset?"
- ei, kun aletuotteita ei varata, senkun palautat jos ei oo sopivat.
"Mä palautan nyt tän normaalihintaisen takin ja ostan sen sit uudestaan alennuksella"
-sen kun palautat, mutta aleen se laitetaan vasta huomenna, muutenhan kaikki tekis niin.

Tässä vaan murto-osa idiooteista kommenteista.
Näiden kommenttien lisäksi olen joutunut kestämään hirveää sotkua,
limua ja jäätelöä tahmana lattialla (siis vaatekaupoisssahan saa syödä),
huutoa, itkua ja löytänyt vaatteita mitä kummallisimmista piiloista.

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee alennusmyynneissä?

Löytyipäs..

Joululevyni oli hukassa.
Löysin sen aamulla vahingossa.
Nyt kuuntelen sitä ja toivon saavuttavani joulumielen.

Lempparini levyllä on ehdottomasti
Alvin & the Chipmunksien Christmas Time Is Here.
"me, I want a hoola-hoop" :)

Mutta siis poistun tästä joulun viettoon ja toivottelen kaikille hyvää joulua.

MERRY CHRISTMAS, JOYEUX NOEL, FELIZ NAVIDAD, GOD JUL, FROHE WEIHNACHTEN, BUON NATALE!

Talvipuutarhaan

Joulua ei voisi seesteisemmin ja kauniimmin aloittaa kuin SMG:n keikalla.
Terhi Kokkonen on kuin enkeli.
Joel kitaran kanssa hyvä paimen ja Antti Lehtinen takapiruna pitää showta kasassa.

Häiriönä lesboparikunta, Terhi-wannabeet.
Sori, ei onnistu....teistä ei enkeliä tuu tekemälläkään!
Maksoin Smg:stä, en lesbojen Idolisista.

Illan pelastaa uudet taivaallisista soinnuista koostuvat biisit ja hyvä seura.
Kiitos siitä.

Tulkoon joulu!


"Iltaisin saatan istua ja tuumia kevyitä siitä
mitä mahdat puuhata vieraalla maalla
ja tiedän etten jaksa tulla takaisin

mutta jos haluat voin talven jälkeen
tulla sua vastaan

Ja mä vien sut talvipuutarhaan
ja jonnekin korkealle
että tiedät miltä näyttää tasainen maa
Sieltä mä tuun
Sinne mä jään
Mutta päivän tai kaksi
annan kaikkien luulla sua
mun rakastajaksi"

Pukkia vailla

Ärsyttää.
Tänäänkään ei tullut pukkia.
Minulla on niitä kahdeksan.
Viimeinen ja ratkaiseva puuttuu.
Sydämet ja tähdet on pyllystä.
Enää kolme luukkua jäljellä :(
Apua.

Läpi jään

Sain tänään joulukortin.
Hetkeksi liikutuin ja vedet nousi silmiin. Sitten olin yhtä hymyä.
Lämmin tunne.
Eikä sitä tunnetta saa tänään minulta pois edes kylmä viima.

"Mieleeni kasvosi ikuistin
Oot ihanampi kuin muistin

Sun nimeäsi toistin
Se tarttui kieleen

Mä sinut kyllä löydän
Puhdistaisimme pöydän
Sä painuit mieleen

Läpi jään
Kylmän sään

Lämpimään
Kuljen vaan

Jotta taas
Sun kauneutesi nään"

Suffering a bad case of I.O.D

I.O.D eli informaatio överit
Älkää hyvät ihmiset opiskelko liikaa. Siitä seuraa vain sekavia unia.

Viime yön kolmen tunnin aikana näin seuraavaa:

Olin kirjastossa käymässä, josta minun siis piti etsiä itselleni kirjoja. Ystäväni oli mukana pitämässä seuraa.
Kirjasto oli outo, en ole ikinä nähnytkään moista.
Iso eteinen johon pitää jättää vaatteet ja laukut.
Siitä kirjahyllyjen sekaan ja niiden jälkeen iso alue täynnä tietokoneita, sitten taas lisää kirjahyllyjä.
Sitten joku välitila, josta johtaa ovia muihin huoneisiin.
Koska haluan olla hyvä kristitty autan vierasta mummoa etsimään Mannermaan kirjaa, jota ei kuitenkaan koskaan löydy mistään.
(mainittakoon tässä siis, että olen tekemässä kandiania diakoniaan liittyen, eli siitä siis auttamisen halu)

Yhtäkkiä huomaan olevani kirjastossa edelleen paniikissa etsimässä sitä kirjaa, vaikka kirjasto on suljettu jo muilta ihmisiltä. Ovet eteiseen on lukittuina ja vaatteet eteisessä. Kotiinpääsy evätty ja on pakko viettää yö kirjastossa.
Uneksin koko yön sinisestä lootuksen kukasta.
(ehkäpä olin tiellä valaistukseen tai sitten liikaa buddhalaisuutta Smartin kirjasta)

Aamulla herään oudossa huoneessa siihen, että ystäväni keskustelee viereisessä huoneessa poikaystävänsä kanssa minusta.
Kuuntelen kun minua herjataan, siitä että valitan aina työmäärästäni. Vali sitä, vali tätä.
Olen järkyttynyt. Miksei hän sano tätä minulle suoraan.
Yritän peittää korvani ja huomaan tuijottavani yhtäkkiä kultaista, mutta elävää buddhapatsasta.
Olen alasti ja buddha alkaa opettaa minulle meditointia. Mietin koko ajan vain kuumeisesti miten pääsisin buddhasta eroon ja löytäisin vaatteeni ja pääsisin kotiin.
Buddhan maha alkaa kasvaa hirvittävällä vauhdilla....ja sitten herään.

Mitä tähän enää voi sanoa?
Tieto lisää tuskaa

Ei muumitaloa lukita yöksi...

Piparkakkutalon tekeminen ei ole kivutonta puuhaa.
Ainakaan muumitalon.
Kädessä toisen asteen palovamma.
Sokeri on hottia.

Herkkää...

Viime aikoina sydäntäni on liikuttanut herkkyys.
Herkkyys, joka lähtee kahden ihmisen välisestä suhteesta.
Olkoon se sitten ystävyyttä, sielunkumppanuutta, äidin ja lapsen suhde tai rakastavaisten suhde.

Äidin suhde lapseensa (varsinkin esikoiseensa) on jotenkin kaunis. Se sisältää jotain niin sanoin kuvaamatonta. Ehdotonta rakkautta, joka tuo herkkyyden näiden kahden väliseen suhteeseen.
Lapsi on äidin oma, äidistä erilliseksi tullut, mutta silti aina yhtä äidin kanssa.
Tätä suhdetta on vaikea mennä rikkomaan, mutta jos niin tekee,
se jättää parantumattomat arvet molempien osapuolien sieluun.
Tämän suhteen herkkyys näkyy kauneimmillaan siinä, kun äiti tuudittaa lastaan uneen.
Äiti luovuttaa lapsensa yön ajaksi unien vietäväksi, silittää poskea hellästi, kuin vakuutellen lastaan siitä, että äiti on edelleen olemassa, kun lapsi herää.

Ystävyydessä ja sielunkumppanuudessa avainsana on vastavuoroisuus.
Tarvitaan tiettyä herkkyyttä, ja toisen tuntemista, että pystyy toteuttamaan vastavuoroisuutta onnistuneesti.
Molemmat saavat ystävyydeltä jotain. Osana tätä on myös pyyteettömys.
Se, että tehdään toiselle jotain hyvää tai autetaan toista pyyteettömästi, koska luotetaan toisen olevan tukena, kun itsellä on vaikeampaa.
Ystävyyskin on herkkä suhde, jonka rikkoutuminen voi olla helppoakin, sillä ystävillä ei ole verisiteitä.
Sielunkumppanuuden tasolla rikkoutuminen on taas huomattavasti vaikeampaa, sillä molempien sielut kokevat olevan toisiinsa yhteydessä. Ja eron kohdatessaa, näiden sielujen kaipuu on suunnaton. Jopa niin suuri, että se antaa anteeksi ja unohtaa pahimmatkin loukkaukset.
Tämän suhteen herkkyys on kauneimmillaan katseissa, jotka sisältävät molemminpuoleisen luottavaisuuden.

Rakastavaisten välisessä suhteessa tärkeintä on tietysti rakkaus toista kohtaan. Ja tietysti luottamus.
Tunnetaan toinen läpikotaisin ja rakastetaan virheistäkin huolimatta.
Toisen tunteminen läpikotaisin aiheuttaa myös ongelmia varsinkin eron kohdatessa, sillä silloin voidaan aiheuttaa toiselle ne kaikkein syvimmät haavat, koska tiedetään mikä satuttaa toista eniten.
Rakastavaisia pitää hyvin yhdessä tottumus toiseen ihmiseen. Pidetään lähellä se, joka jo tunnetaan, sillä uuden ihmisen opetteluun menisi tuhottomasti aikaa. Toki on myös niitä, joiden rakkaus voittaa kaiken.
Ei ole olemassa ketään toista, joka saisi aikaan näin suuren tunteen ja yhteenkuuluvuuden toisen kanssa.
Rakastavaisten suhteen herkkyys näkyy parhaiten hellyydenosoituksissa.
Minä rakastan tarkkailla juuri näitä pieniä, ja toisille ehkä huomaamattomiksi tarkoitettujakin eleitä, jotka sisältävät (asianomaisille) niin paljon rakkautta, välittämistä ja luottamusta.

Tällaista pohdintaa siis aamuyöllä kahden aikaan,
kun allekirjoittanut ei halua keskittyä olennaiseen eli uskontotieteen muistiinpanojen tekemiseen.