Roman Holiday

"The best thing I know is to do exactly what you wish for a while."

Kuva lainattu:
http://eu.movieposter.com/poster/MPW-30709/Roman_Holiday.html

Lentäjän tytär

Takana viikonloppu täynnä tunteiden vuoristorataa.
Ja edessä pari viikkoa lomaa kaksin tenttikirjojen kanssa.

Lauantai:
Täydelliset treffit.
Paitsi, että ne ei ollu treffit...siis mitenkään virallisesti.
Aamulla kutsu bucksiin ja tapaaminen kadulla.
Hänen autollaan kentälle ja stereoissa soi molempien lempimusiikki.
Käteen täydelliset caramel frappuccinot venti-koossa ja takaisin kruisailemaan.
Pysähdys kallioille, joiden lämmintä pintaa vasten on ihana maata.
Yllätys pään yllä, kun ensimmäinen lento jostain kaukaa maailmalta laskeutuu.
Voisin jäädä tähän loppuiäkseni, mutta en uskalla sanoa sitä ääneen.

Leikki jatkuu ja juomme lisää kahvia.

Nauramme polttariporukoille ja vakavoitan tilanteen mainitsemalla seuraavien olevan hänen omansa.

Puhetta siitä, kuinka olisi ihanaa ottaa 2 kk lomaa omasta elämästä. 

Velvollisuuksista, tyttöystävästä ja olla sinkku vailla ulkopuolisia paineita.

Kaupassa meitä luullaan pariksi. Tai näin haluaisin uskoa.

Yritän esittää etäistä - kavereitahan tässä vaan ollaan, hei!

Oikeastihan kukaan ei ajattele yhtään mitään.

Päivä vetelee loppuaan ja kiitän mukavasta päivästä.

Tekisi mieli sanoa, että elämäni parhaimmista treffeistä, 

mutta se voitaisiin tulkita väärin vitsinäkin kerrottuna.

Sunnuntai:

Kummipojan ristiäiset ja ystävien avioliittoon siunaaminen.

Iloinen tilaisuus ja silmäkulmat ovat ympärilläni kosteita liikutuksesta.

Itse en pysty ajattelemaan muuta kuin ahdistustani. 

Tiputankohan minä tämä vauvan? 

Hermostuukohan pappi kun en saa pidettyä lasta hiljaisena?

Pääsenköhän minä koskaan naimisiin?

Pystyisinkö ikinä huolehtimaan kenestäkään?

Pelottaa.

Minulle ei ole mitään takeita, että itse pääsisin kokemaan tällaista ydinperheen onnea.

Olen aina sivustakatsoja.

Tällaisia tilanteita varten tarvitsisi puskurin..toisinsanoen poikaystävän.

Hän tarjoaisi peitetarinan ja "normaaliuden" perhe- ja sukukokouksissa.

Aiemmin luulin, että olen tämän kaiken yläpuolella, mutta nyt päädyin sellaisen pariskunta- ja perhekeskittymään, jotta vähemmästäkin menettää uskonsa independent woman-illuusioon.

Ja minä oikeasti olen näiden ihmisten puolesta onnellinen...ainut vain, että nyt tähän onneen on muodostunut varjo, ja se varjo pitäisi karistaa.

En halua tulla kyyniseksi. En halua menettää toivoa. 

En halua uskoa, että minussa on jotakin vikaa.

Tilaisuudesta lähtiessäni moottoritien kohinassa puhelin värisee.

Tuttu portsari pyytää kahville.

Onko tässä uusi alku? Juhlinko minä ensi vuonna omia häitä?

Tuskin, mutta ainahan sitä voi kahville lähteä.

Ja tärkeintä on, että vaikka minusta tulisi loppujen lopuksi yksi niistä konttorin vanhoistapiioista, 

niin minä oppisin kuitenkin karkoittamaan onnen varjot...sillä katkeraksi en halua koskaan tulla!!

"Lentokenttien aavoilla tuulee, niin kuin ulapalla autiomaan.

Ja kiitotien päässä on taivaassa reikä.

Ovi miltei mahdottomaan"