PIenenä päiväkodissa vihasin eniten sitä aikaa päivästä, jolloin kaikkien lasten oli pakko nukkua päiväunet. Minusta se oli turhaa, sillä eihän nukkuessa voinut leikkiä tai tehdä mitään muutakaan kivaa. Kaikki päiväuni-hetket olivat päiväkotini tädeille painajaisia, sillä en suostunut pysymään paikoillani ja kerjäsin jatkuvasti huomiota, sillä minua ärsytti maata hiljaa yksinään. No onneksi sitten täytin viisi vuotta ja kuuluin tarhan isojen ryhmään, joiden ei tarvinnut nukkua päiväunia...olin onneni kukkuloilla...sitten vähän alle parikymmpisenä huomasin nukkuvani vähän väliä päikkäreitä....selitin itselleni olevani vain väsynyt, koska tein kolmea duunia samaan aikaan...ja siksi minun piti käyttää kaikki vapaat hetket nukkumiseen....
Duunit väheni yhteen ja päiväunet jäi....ja tilanne vain paheni...aloitin töiden ohella koulun ja rupesin nukkumaan luennoilla...pelottavaa. Vaikka olin kuinka väsynyt tahansa, illat ja yöt kyllä valvoin juhlien tai telkkaria katsellen, ja päivisin sitten nukuin luennoilla että jaksoin sitten illalla tehdä töitä.
Nyt nukun enemmän kuin tarpeeksi...siis sen maks 7 h...tai 5h riittää...mutta silti...nukahtelen edelleen luennoille...onkohan minulla narkolepsia....?
Tai sitten...tämä on kosto...
Olisi vain pitänyt sillon vaahtosammuttimen kokoisena ymmärtää ottaa päikkärit, niin olisi välttynyt nyt tältä ongelmalta, että nukkumatti heittää silmiin unihiekkaa aina väärään aikaan...who knows...zzzz
No comments:
Post a Comment