Tänään töissä oli aivan liikkis tenava.
Pieni poika...noin 4-5 v. oli pukeutunut kilpikonnaksi.
Ja siis oikeastaan teinimutanttikilpikonnaksi, kuten hän minua itse valisti.
Tällä pojalla oli siis oikeaoppinen maski...oranssi sellainen (en nyt muista kenen väri tämä oli)
ja sitten selässään todella aidonnäköinen kilpi (mutta huovasta tai jostain tyynystä tehty),
joka oli sidottu oranssilla vyöllä.
Vaunuissaan hänellä oli sitten kaikki teinimutanttikilpikonna figuurit, joilla hän innoissaan leikki.
Myös siskonpojallani on tapana pukeutua vaikka miksi.
Hän on jo kyllä 10-vuotta, mutta silti.
Hän on liihottanut kylään Hämähäkkimiehenä, Harry Potterina ja nyt viimeksi Jack Sparrow'na.
Tämä toiseksi henkilöksi pukeutuminen viedään aina äärimmäisiin yksityiskohtiin.
Esimerkiksi Harry Potterina oli siskonpojallani päällä viitta, keppi taikasauvana, otsaan oli piirretty Harryn salama-arpi
ja jostain hän oli myös saanut itselleen mustat pyöreät silmälasit.
Rupesin tässä leikittelemään ajatuksella, että miten ihanaa olisikaan jos me aikuisetkin voisimme
päättää ketä me tänään haluaisimme olla.
Aamulla esimerkiksi pukisi vaikka iltapuvun ja laittaisi päähänsä tiaran ja olisi päivän prinsessana.
Mutta ei...aikuisten maailma on ihan tylsä.
Sitä on pakko olla niin aikuinen, mutta silti töissä välillä tuntuu, että on keskenkasvuisten kanssa tekemisissä.
Lohduttavaa on kuitenkin, että Fazer on tuonut markkinoille uuden salmiakkisekoituksen, jossa on mukana niitä ihanan vahvoja ja suolaisia salmiakkineliöitä, joita söin aina sateella huoneessani ja kuuntelin Röllikasetteja.
Onni löytyy pienistä asioista :)
Olen monesti ihmetellyt samaa, miksi meidän aikuisten pitää olla niin käsittämättömän tylsiä... Jos teet jotain lapsellista, niin varmasti kaikki muut katsovat kuin vähä-älyistä.. Kuitenkin suurin osa ihmisistä on niin käsittämättömän lapsellisia yrittäessään olla jotain muuta.
ReplyDelete