Olen ollut viime viikot varsin oudossa mielentilassa....olen ollut onnellinen. Joku voisi kysyä, että miten niin onnellisuus on outoa, mutta minulle onnellisuuden tunne on outo. Yleensä olen oma tasapaksu kyyninen itseni vaan enpä ole ollut enää viime aikoina. Tämän huomaa myös siitä, että en pysty luontevasti olemaan ystäväni seurassa, jonka kanssa yleensä harrastan söpöilyn vihaamista. Mutta mistä siis tämä onnellisuus?
Sanoisinko tämän olevan monien asioiden summa. Ensinnäkin ihastuin pitkästä aikaa...viime kerrasta on aikaa kulunut viisi vuotta eli pieni ikuisuus. Tämä ihastus kyllä meni sitten samantien ohi, mutta tälläinen teini-söpöily fiilis jäi....kaikki on vaan niin ihq...Tuntuu kuin olisin aloittanut uuden elämän...töissä flirttailen avoimesti miespuolisten työkavereiden kanssa, samoin tuntemattomien miesten kanssa kaupungilla. Tämä ei todellakaan ole tapaistani, vaikka muuten ulospäinsuuntautunut ihminen olenkin. En koskaan aiemmin flirtannut...koska en uskaltanut, muuten kuin baarissa hirveässä humalassa, ja joka aina johti hirveisiin mokiin. Nyt en edes ajattele mitään yhdessä kotiin lähtemistä, nautin vain tästä flirtistä. Onnellisuuttani lisää myös se, että vihdoin sain muutamaan päänvaivaa aiheuttaneeseen asiaan ratkaisun, ja nautin siitä kun saan olla muiden puolesta onnellinen.
Vaikka on myös tiedossa, että onni ei yleensä viihdy saman ihmisen elämässä kauaa, en kuitenkaan ajatellut palata kyynisyyteeni, vaan katselen nykyään hieman avoimemmin maailmaa. Sanotaan, että old habits die hard, mutta kukaan ei ole sanonut etteikö asennetta voisi muuttaa, joten tältä pohjalta sitten uuteen päivään.
No comments:
Post a Comment