Pettymyksiä

Tähän voisi lisätä sanan taas....tai että osa se ja se...
Mutta joo...
Olkoon nyt noin...

Pohdin tänään ystävyyssuhteita.
Tuntuu, että ne tuottavat elämässä parhaimpia hetkiä ja elämyksiä.
Mutta kolikolla on aina kääntöpuolensa...eli samalla saa kokea myös niitä pettymyksiä.

Kaikki, jotka yhtään tuntee minua, tietää kenestä puhutaan.
Rupesin miettimään, että tähänkin voisi taas liittää sanan TAAS.
Miksi?
Miksi pitää jostain niin kovasti kiinni ja miksi olla niin lojaali vaikka vastaan tulisi mitä tahansa?
Ystävyydeltä vaaditaan sitä.
Mutta jos se on yksipuolista? Entäs sitten?
Toisaalta tarvitsevathan hekin jonkun heittopussikseen.

Minun vikani on se, että olen liian kiltti.
Good girls finish last...vai miten se nyt menikään.
Toisaalta meitä kilttejä ja tiukkapipoja moraalinvartijoita tarvitaan myös.
Meitä on helppo myös käyttää hyväksi.
Enkä minä edes valita tästä.

Haluaisin vain, että poissaoloni huomattaisiin.
Mutta sitä saa tämän ihmisen kohdalla kyllä odottaa.
Pitää vain kiittää niistä ystävistä, joita minä kaipaan ja jotka tuovat jokaiseen päivään jonkun syyn
olla olemassa.
Niitä, joiden yllättävä puhelu valtameren toiselta puolelta saa mielen niin virkeäksi, että yöunet jäävät lyhyeksi.
Tai niitä, joiden kanssa nauretaan vatsa kipeänä jonkun tyhmän asian vuoksi.

Tutkimattomia ovat Herran tiet...
Pitää vaan kasvattaa kärsivällisyyttä...taas kerran.