Ja käsi kädessä kuljemme...

Voi tätä elämää...mitä kaikkea siihen mahtukaan. Viimeiset kolme kuukautta olen opetellut elämään omillani...yksin..
Kuulostaa ehkä hieman karulta, kun sen sanoo ääneen, mutta totuus on, että kaikkeen tottuu. Olen oppinut käymään kaupassa ja ostamaan sieltä ihan oikeaa ruokaa...siis tarkoitan sellaista mitä äidit aina ostavat kotiin. Sekin oli varsinainen prosessi, että tajusi että ei vihannekset ilmesty jääkaappiin itsestään, eikä leipä, eikä maito. Oli pakko ostaa niitä, että niitä tarvittaessa oli jääkaapissa. Pariin otteeseen vetäsin homman ihan överiksi ja hamstrasin kunnolla kaikenlaista elintarviketta jääkaappiini....sitten jonkin ajan kuluttua huomasin, että ei sinkku syö sellaista määrää pienessä ajassa...ja ruuallahan on tapana pilaantua. Kaverini sitten eräänä päivänä teki inventaarion jääkaappiini, ja heitti ison määrän pilaantunutta ruokaa pois (jääkaappiini taisi jäädä inviksen jälkeen silloin vain margariinia, yksi jugurtti ja mehupurkki). Pari kertaa vielä mokasin ostamalla enemmän ruokaa kuin tarvitsin, mutta nyt olen oppinut ostamaan juuri oikean määrän. JEE!

Olen myös oppinut siivoamaan säännöllisesti kerran viikossa....tämä on siis asia jota vihaan...minusta siinä, että palkkaisin siivoojan ei olisi mitään outoa...huomaan muuttuvani nyt vihaiseksi jos huomaan vähänkin roskia lattialla tai pölyä kuljeksimassa jossain nurkassa. Vaikka olisin kuinka väsynyt, en pysty olemaan siivoamatta, sillä muuten olen niin pahalla tuulella, että ärsyttää. Voisi jopa sanoa, että olen pikkuhiljaa muuttumassa äitini kaltaiseksi, ja tämähän on se asia mitä kaikki naiset pelkäävät....minusta ehkä suotta, sillä siinä voi olla jotain terveellistäkin.

Kotihommat siis ovat hanskassa, entäs minä sitten?
Olen oppinut nauttimaan yksinäisyydestä...toisinaan, sillä olen huomannut mitä vapauksia minulla yksineläjänä on. Olen myös oppinut nauttimaan ystävistäni, koska he täydentävät minua itseäni. Heille voi soittaa silloin kun kaipaan seuraa ja he lähtevät kanssani laulamaan karaokeen Dingoa ja juomaan punaviiniä sekä parantavat kanssani maailmaa. Tunnen olevani heidän kanssa tasavertainen ja samassa elämäntilanteessa, sillä myös moni ystäväni viettää villiä sinkkuelämää.
Mutta pakko se on myöntää, että aamukolmelta kotiin saapuessani, olisi mukava nukahtaa jonkun viereen.
Mutta parasta tässä on se, että osaan myös nukkua yksikseni.

Uhkuin siis uutta tarmoa tänään töihin mennessäni ja olin varma, että minä jos kuka näytän aikuiselta naiselta.Toisin kävi. Niinistön tukijoukkoihin kuulunut keski-ikäinen nainen tuli luokseni vaalimainoksen kanssa ja käski minun viedä sen mainoksen kotiin äidille ja isälle näytettäväksi!
Se siitä aikuisesta naisesta...

No nyt ainakin äänestän Tarjaa!