Tuesday, November 06, 2007

Sovinto

Eilinen ilta.
Katoan hetkeksi tuttuun ja turvalliseen.
Vakavia keskusteluja ja pähkinöitä.
Soitat Stellaa.
Minä itken, mutta en ole ehkä ainoa.
Ihmettelet, miksi tämän pitää olla aina niin vaikeaa.
Toivon tietäväni vastauksen, mutta ei siihen ole sellaista. Yhtä ja oikeaa.

Musiikki vaihtuu ja haluat tietää, mitä minä mietin.
En sano, koska ajatuksissani olen vaeltanut kauas.
Jos nyt kuolisin olisin onnellinen,
sillä olisin saanut tässä hetkessä enemmän kuin moni muu koko elämänsä aikana.
Sovinto on saavutettu, mutta vielä ei olla päästy entiseen täysin.
Haluammekokaan sinne?

Minä tahtoisin syliin. Sinne en vielä pääse.
Hetki on kaunis, kun pystyt silittämään edes hiuksiani.
Ehkä joskus sitten.

Käymme läpi nuoruutta.
Ihastuksia.
Sanot minun rauhoittuneen vuosien varrella.
Pidinkö oikeasti yhdestäkään niistä, joiden nimen mainitsit.
Sinusta ehkä ja siitä toisesta.
Mahdottomia suhteita. Minun erikoisuuteni.
Pelkään ettei koskaan tule toista.

Onko kipinää?
Alussa pitää olla, mutta vuosien päästä minulle riittää syvä luottamus ja arvostus.
Kumppanuus.
Joutsenet.
Kynttilän liekki lämmittää ja leikkii pimeyden kanssa.

Katsot leffaa.
Minä tahdon vain olla lähellä.
Olla edes hetken siinä vain sinua varten.
Vai oletko sinä siinä minua varten. Jätin 'vain' pois.
En ansaitse sitä osakseni.

Paluu takaisin tähän maailmaan.
3 puhelua.
1 tekstari.
Alusvaatteeni takavarikoituna tullissa.
Kriisi työpaikalla.
Kanadalainen matkarakastaja.
Olin koko päivän väsynyt ja nyt en malttaisi nukkua.
Uni tulee vihdoin ja tulet vielä käymään.
Todellisuus oli tällä kertaa kauniimpaa.

"Yhtä pyytää jos saan
(vaikka niin ei oiskaan):
väitä, että oon ainutkertainen,
niin, että uskon sen,
toiset ei oo yhtä paljon.
Kukaan ei voi ylittää,
pakko jonkun silti välttää.

Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.

Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.

Kiitos, kun huolit puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Ehkä muistatkin mua."

No comments:

Post a Comment