Lapsuusmuistoja

Teinpä kerrankin mainion levyostoksen.
PMMP:n uusin levy Puuhevonen sisältää 15 uudelleen ja todella nerokkaasti lämpättyä lastenlaulua.
Olen tässä nyt kuunnellut levyä eilisen illan ja tämän aamun aivan fiiliksissä.
Helsingin Sanomien kolumnisti totesi, että tämä sopii vanhojen hyvien lapsuusaikojen muisteluun...
Ja tottahan tuo on.

Suojelusenkeliä äiti lauloi aina nukuttaessaan minua
ja samalla mieleen muistuu kummitädiltäni saatu kirjomatyötaulu,
jossa enkeli saattaa lapsia rikkinäistä siltaa pitkin.
Nyt vaan en muista, että missä tuo taulu nykyään on.
Toivottavasti jossakin tallessa.

Mustan kissan tangoa ja Minä soitan harmonikkaa lauloin aina vieraille väsymykseen asti.
Ja muutenkin.
Nämä kyseiset kappaleet eivät taida enää olla vanhempieni suosikkien joukossa.

Minä halusin aina olla kuten laulun Magdaleena.
Muistan istuneeni keittiönpöydän alla laulamassa tätä kappaletta, kun äiti leipoi pullia.
Minua harmitti, että nimeni oli Minttu eikä Magdaleena.

Etkö ymmärrä oli suosikkini ala-aste ikäisenä.
Muistan sen sivun laulukirjasta, jossa laulun nuotit olivat.
Siinä on piirros kahdesta ystävästä, joista toinen kuiskaa toiselle salaisuuden.
Näiden ystävysten vieressä on keltainen ympyrä, jonka yläpuolella lukee
Paras ystäväni on:
Tähän kohtaan sitten kirjoitin silloisen parhaan ystäväni nimen,
mutta hauskaa on että siinä ei lopulta lukenut yhden nimeä vaan monen.
Olin nimittäin riidellessäni kaverini kanssa vetänyt hänen nimensä ylitse ja lisännyt siihen uuden...
voitonmerkiksi tai ärsytykseksi...aivan kuin kukaan olisi edes nähnyt tätä, mutta lapselle se oli tärkeää.

Kaksi minulle rakasta lastenlaulua ei kuitenkaan päätynyt tälle levylle.
Toinen on Pontso pieni leikkihauva ja toinen on Lintu.
Ehkä johonkin oli vedettävä raja.