Mielenkiintoinen päivä.
Opetusta parisuhteista.
Pitääkö miestä ymmärtää?
Voiko toisen halujen ja toivomusten täyttäminen yksistään olla oikeasti kivaa?
Onko naisen mielenliikkeiden ymmärtäminen yhtä vaikeaa kuin rubiikin kuution ratkaiseminen?
Mitä pitää parisuhteessa jättää kertomatta ja miksi.
Ja mitä sitten myöhemmin kysytään ystäviltä ja tuttavilta.
Onko parisuhde alku puhumattomuudelle.
Miksi molemmat, tai no ainakin se toinen osapuoli, pohtii ystäviensä kanssa
kumppaninsa tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.
Onko parisuhteessa helpompaa teeskennellä,
että kaikki on hyvin vaikka joku kaivertaakin.
Ammentaako tämä teeskentely voimansa yksinjäämisen pelosta?
Vai jostain muusta?
Eikö parisuhteessa pitäisi pystyä jakamaan kaikki.
Salaisuudet, pelot, ahdistukset.
Ja jos oikeasti on toimivassa parisuhteessa,
niin miksi ei haluaisi miellyttää rakastaan.
Se, että toinen nauttii olostaan, saattaa olla todella palkitsevaa. Ja onkin.
Ja miksei näin myös parisuhteen ulkopuolella.
Mutta vaikeaksi se on joskus tehty sinkuillekin.
Totuuksia satelee ovista ja ikkunoista.
Siitä miten pitäisi olla ja toimia.
Mikään ei kelpaa.
Toisen miellyttäminen on epäilyttävää.
"Eihän näin voi olla"
Joskus on siis helpompi valehdella/teeskennellä,
että pääsee tukalasta tilanteesta pois.
Tai yksinkertaisesti kääntää katse pois.
Olla kotona yksin.
Molempi pahempi siis?
Tai sitten katson asiaa liian mustavalkoisesti ja kärjistäen.
Ihmiset parisuhteessa toimivat näin,
luultavasti siksi koska he haluavat välttää totuuksia, jotka satuttaisivat.
Kun toisen kanssa viettää aikaa enemmän kuin muiden,
sitä tietää pienimmätkin asiat toisesta.
Ne totuudet.
Ne, jotka ääneen lausuttuna tekisivät liian suurta tuhoa,
ja siksi niiden ääneen sanomista vältetään.
Kunnes tulee riita.
Ilma puhdistuu ja suhde syvenee. Tai tiet pahimmassa tapauksessa eroavat.
Samoin kai ystävyydessä.
Puolituntemattomille lausutut totuudet eivät ole niin pahoja.
Siis, älkää ymmärtäkö väärin, kyllä nekin toisinaan satuttavat, mutta sitä välttyy niiden seurauksilta.
Tai ainakin silloin tällöin.
Pikku Myy sanoi kerran, että "Tollo totuus tulee aina julki."
Ja tottahan tuo.
Vaikka joskus olisi todella puuduttavaa keskustella kumppanin tai ystävän kanssa,
niin huomattavan usein seuraukset ovat vain positiivisia. Tai ainakin opettavaisia.
Mutta toisaalta mistä minä tiedän, sillä eipä noita parisuhteita hirvittävästi ole kertynyt.
Että tämä on nyt tällainen toisen käden havainto.
Ja ensi kädessä tätä sitten opiskellaan joskus myöhemmin....toivottavasti.
Naisen mielenliikeiden tulkitseminen on kyllä yhtä vaikeaa kuin rubiikinkuution ratkaiseminen. Juju ja pointti ei ole moisten asioiden tulkitseminen. Vaan sinulle tulleen mielikuvan pohjalta käyt keskustelua, KYSYT et oleta mikä toisella on. Tämä keskustelu ei tietenkään onnistu ilman todellista kuuntelemisen taitoa, joka ei tule itsestään vaan sitä pitää harjoitella.
ReplyDeleteParisuhde, joka on alku puhumattomuudelle on ehkä vain illuusio, parisuhteen todellinen alku. Kuka parisuhteen alussa uskaltaa jakaa syvimmät tuntonsa tai kaikki ei välttämättä uskalla jakaa mitään muutakaan. Tässä kohtaa kaivataan empatiaa, täytyy antaa vain odottamatta toiselta mitään takaisin. Luottamus kasvaa ja kehittyy jolloin se ihana tapaus siinä pikkuhiljaa avautuu ja rupee jakamaan ensiksi pienempiä itseään askarruttavia asiaoita. Tottakai koko ajan testaten kuinka toinen reagoi. Kyseistä testausta harrastavat niin naiset kuin myös miehet, mut naiset taitavat olla tämän toiminnan ehdottomia konkareita ja koneita, joista varotetaan jo pelimiehenkäsikirjassa. Kyseinen eepos on tosin tehtykkin tämän testaus järjestelmän murtamiseen ja piirakan metsästykseen, joten todellisen henkilökohtaisen etiikan omaava mies ei tähän sorru vain käyttää sitä hyväkseen parisuhteessa luottamuksen rakentamiseen.
Teeskentely paistaa läpi, se ei läpäise testausjärjestelmää koska se ei ole systemaattista ja AITOA toimintaa. Siitä jää kiinni ja parisuhde tuntuu ontolta ja sisältöä kaivataan, vaikka perustukset ovat jo mätiä.
Se, että ei anna toisen nauttia itsestään ja olostaan parisuhteen ulkopuolella on perustavanlaatua pahanlaatuista mustasukkaisuutta, jonka siemen saattaa olla istutettu edellisissä suhteissa. Esimerkiksi on saattanut olla pettämistä, epäselvää kommunikointia yms toimintaa jolloin kummatkin parisuhteen osapuolet eivät suunnista samalla kartalla vaan toiselle onkin annettu kartta josta puuttu uusimmat tiet ja rakennukset. Tämän aiheuttaen kartalla eksymisen. Parisuhteen karille ajon kuivalla maalla.
Se pitäisikö parisuhteessa jakamaan kaikki, niin toivottvasti ei. Tietyistä asioista keskustellaan partnerin kanssa toisista kavareiden kanssa. Kuitenkin se ei tarkoita sitä mitä tässä kirjoitusessa tuodaan esille, että jätetään jotain kertomatta mikä toisessa harmittaa tai ihan suoraa vituttaa. Keskustelemalla asioista löytyy usein yllättäviäkin perusteluita toimintatavoille, joita toinen ei voi ymmärtää, koska ei pääse toisen pään sisälle.
Teeskentelyllä luullaan pääsevän pitkälle, mutta kun seistään tukevasti semmoisena kuin ollaan niin maailmakin rupeaa olemaan juuri semmoinen kuin haluaa. Ystävät toteavat että hitto nyt se todella uskaltaa olla oma itsensä, kaverit jotka ei moisesta pidä voivat toki vaihtua tai ystävyys voi yllättäen myös syventyä. Jos odotetaan asioiden sanomista riitaan saakka, ollaan kyllä pahasti ja syvällä kusessa.
Veljeni sanoin: "Everything is in constant flux and nothing is made of itself". Jokaisella on siis mahdollisuus tehdä maailmankaikeudestaan omanlaisensa olemalla rohkea ja rehellinen.
-Om-