Töissä kuultu biisi soi edelleen päässäni.
"I just don't love you anymore"
Väsyttää...
Itkuksi meni sitten koko päivä.
Kiitos taas siitä.
Toivottavasti olet onnellinen, että sait taas satuttaa.
Tuli mieleen, että miksen minä osaa kävellä pois. Kääntää selkääni.
Miksi jään, kun pitäisi lähteä?
En ole ikinä oppinut.
Ehkä se on minulle kuin luovuttamista, jota en myöskään ole koskaan oppinut.
Valehtelemisessakin olen huono....en pidä siitä ollenkaan.
Se, että valehtelee, kertoo ihmisen heikkoudesta.
Ei olla tarpeeksi vahvoja totuudelle.
Kuinka paljon pitää kestää?
Äitini sanoo aina, että kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
Saanko todella?
Tulisiko maailmanloppu, jos en enää sietäisikään käytöstäsi?
"What a wicked game to play,
to make me feel this way"
No comments:
Post a Comment