Olen kirjoittanut blogiani vuodesta 2005 ja vasta tänään kirjoitan sadannen merkintäni.
Olenkohan edennyt normaalia tahtia, vai kirjoitankohan vähemmän merkintöjä kuin keskiverto bloggaaja.
Ihan sama toisaalta, koska tämä on minun blogini, eikä kenenkään muun.
Ja joku perferktionisti-miellyttäjä minussa haluaisi tämän merkinnän olevan huippu hieno.
Sellainen joka viihdyttäisi, ja olisi samalla vallan nokkela.
Mutta ei. Tämä ei ole sellainen merkintä.
On liikaa ikäviä asioita elämässä. Liikaa stressiä kandityöstä.
Liikaa unettomia öitä, siitä johtuvaa väsymystä ja ilkeän flunssan pitkittymistä.
Voi olla, että tämä merkintä jää viimeiseksi. Onhan sata aikamoinen saavutus.
Minun pitää hakeutua hetkeksi itseni seuraan, ja olla muun maailman saavuttamattomissa.
Koska en jaksa kohdata maailmaa tässä tilassa, aion paeta sitä, koota itseni,
kunnes olen tarpeeksi vahva seisomaan tukevasti jaloillani tuulessa ja tuiskussa.
Wish me luck...
No comments:
Post a Comment