Aattelin skriivaa tänne taas vaihteeksi, vaikka lukijakuntani ei olekaan järin suuri.
Lueskelin tossa yhtenä päivänä vanhoja päiväkirjojani, ja pidin hauskaa oikein urakalla. Kaikki ne ihastukset, ahdistukset ja unelmat, joita tuli vuodatettua vuosien kuluessa päiväkirjani sivuille. Huomioni kiinnittyi erityisesti vuonna -96 syksyllä tekemääni merkintään unelmista, jotka haluaisin saavuttaa tulevaisuudessa.
Unelmani vuonna 1996 olivat
1. Tavata Gary Barlow (siis se ihanan poikabändin Take Thatin johtohahmo)
2. Matkustaa Amerikkaan ja mahdollisesti muuttaa sinne joskus
3. Esiintyä musikaalissa (koska ne vaan on niin ihania)
Hauskinta täss kaikessa on, että kaikki silloiset unelmani ovat nyt totetuneet. Tapasin iki-ihanan Gary Barlow'n 16-vuotiaana hänen käydessään Helsingissa promoomassa sooloalbumiaan, tosin olin vain yhtenä monista faneista, jotka saapuivat häntä morjestamaan Jyrki-ohjelmaan. Amerikka on myös tullut nähtyä...jopa molemmat rannikot....muuttamaan en ole vielä päässyt vaikka pidempiäkin aikoja on siellä tullut vietettyä. Pääsin myös toteuttamaan kolmannenkin unelmani 9. luokalla, kun musiikkiluokkamme teki musikaalin lopputyöksemme...ei se musikaali kyllä mitään Broadway kamaa ollut, mutta oli musikaalistamme maininta sentään Vuosaari-lehdessä.
Ja miten niin haaveileminen on turhaa ja unelmat ei koskaan toteudu...kehtaan väittää tämän väitteen olevan ainakin minun kohdallani täysin väärä....
Jotta tulevaisuudessakin unelmani voisivat toteutua, on varmaan kirjattava ne ylös.
Unelmieni top 5 vuonna 2006
1. Löytää itselleni amerikkalainen tai espanjalainen poikaystävä/aviomies
2. Asua New Yorkissa muutama vuosi (tästä voi olla apua siinä amerikkalaisen poikaystävän löytämisessä)
3. Ansaita sen verran rahaa, että pystyn säilyttämään kalliin elämäntyylini (tässä myös siitä poikaystävästä voi olla hyötyä, varsinkin jos hän sattuu ansaitsemaan hyvin)
4. Oppia tanssimaan salsaa (koska se näyttää niin hyvältä elokuvissa)
5. Tavata Jared Leto ja Gael Garcia Bernal (näissä miehissä olis myös potentiaalia poikaystäviksi)
eli näissä puitteissa sitten mennään eteenpäin....ja katsotaan sitten 10 vuoden kuluttua, että miten kävi
kuulostaapa muuten jotenkin kumman tutulta, etenkin kohta 1, tosin maa oli toinen. mikä niissä suomipojissa niin suuresti risoi, en osaa selittää, mutta tulin huomanneeksi sen pahaksi stereotypiaksi (minulla, suomalaisella, stereotypia suomalaisista?!).. mä vain löysin uudelleen suomalaisen identiteettini, mutta toisaalta sä kyllä taidat olla enemmän jenkki kuin suomalainen niin ehkä sun tapauksessa ei olisi tuota ongelmaa.. miten niin on muuten päässyt tapahtumaan? mintun identiteetti on karannut muille maille! ja sydän samoin...voih! -Anna
ReplyDelete