Päätin silti kirjoittaa tästä, koska tässä kuussa on näköjään muutenkin pohdittu pariutumista ja parisuhteita. Kyse on siis eräästä termistä, josta tuli todella kuumaa kamaa 90-luvulla (oikeasti kai jo 70-luvulla) ja sen suosio kasvaa edelleen.
Avopuoliso. Huom. siis ei aviopuoliso vaan avopuoliso.
(Tämä oli muuten tärkeä huom. koska allekirjoittanut on toisinaan vähän lukihäiriöinen ja aiheuttaa noloja tilanteita, kun ei osaa lukea oikein)
Mikä sitten on avopuolison määritelmä...siis todellinen sellainen?
Harmikseni en ole juristi, enkä muutenkaan perehtynyt sen kummemin tähän ihmeelliseen kahden ihmisen väliseen sopimukseen yhteisestä suhteesta, joka ei kuitenkaan ole avioliitto eikä seurustelusuhde.
Sen kuitenkin tiedän, että se ei ole siviilisääty, vaikka monet lomakkeet jo näin väittävät.
Eikä se velvoita kumpaakaan avoliiton osapuolta olemaan elatusvastuussa.
Perintöasioissakin ymmärtääkseni avoliitossa elävät ovat aika heikoilla hangilla.
Itse asiassa ainut virallinen yhteys, jossa avopuolisot rinnastetaan aviopuolisoihin on työpaikalla...ja silloinkin aina ikävissä merkeissä kuten hautajaiset, joihin on lupa osallistua.
Toinen taho, joka tulee mieleen on ehdottomasti Kela. Heille kaikki eri sukupuolta olevat ja
samalla jääkaapilla käyvät ihmiset ovat suhteessa ja täten elatusvelvollisia.
Kumma juttu.
Oli miten oli, ei ymmärrykseni riitä käsittämään tätä kirjoitusvirheliittoa.
Saatan olla liian vanhoillinen ja tiukkis.
Ehkä siinä yksi syy siihen, etten elä minkäänlaisessa liitossa.
Mutta ihmetyttää silti, milloin tyttö/poikaystävä muuttuu avopuolisoksi?
Silloin kun mennään kihloihin?
Harvemmin näin.
Monet tutuistani käyttävät termiä, koska se kuulostaa vakavammalta...siis häh?
Miten avopuoliso on vakavampi kuin ystävä...monet ystävyysuhteethan voivat kestää eliniän.
Ja kihloihin mentyähän puolisoaan saa ihan luvan kanssa "haukkua" kihlatuksi.
Ja siitä sitten luonnollisena jatkumona vaimoksi tai mieheksi.
Ehkä kysymys onkin pelkuruuden peittämisestä.
On keksitty termi, jolla välttää vastuu ja seuraamukset.
Ei haluta tehdä peruuttamattomia sitoutumuksia, koska tiedossa voi olla jotain parempaa.
Ja anteeksi nyt vain, mutta miksi tämä on enemmän kaksilahkeisten ongelma, vai olenko täysin väärässä?
Ystävääni lainaten, niin monelta puuttuu munaa yksinkertaisesti kosia ja mennä naimisiin. Uskokaa tai älkää, niin moni nainen suostuisi jos heiltä vain joku kysyisi.
Termiä en voi poistaa, eikä mitään muutakaan ole tehtävissä.
Ehkä olen kuitenkin saanut mielipiteeni julki....ja vielä tähän loppuun haluaisin painottaa uskallusta elämään ja sen elämän jakamiseen toisen kanssa täysillä.
Sillä kuka määrittää sen mikä on todella parempaa,
ja missä ovat takuut että yhtään parempaa on edes tulossa.
no siis sehän tulee siitä, että pariskunta asuu yhessä vaik ei oo naimisissa.. vai eks mä ny tajunnu tän kirjotuksen pointsia.
ReplyDeleteetsä ehkä...mut ei se mitään...mä jo tuossa alussa uumoilinkin, ettei kukaan muu tajua mua
ReplyDeleteNiin ehkä tän kirjoituksen tyylilaji olikin pakina? Syvällisempää yksilöllis-yhteiskunnallista pohdintaa piilotettuna yleisen kummastelun kaapuun..täytyypä miettiä. Mun kokemus avoliitosta ainakin on, että on ihan tylsää, ettei eron jälkeen ole tapaamisoikeutta lemmikkieläimille. Siinä mielessä avioliitto voisi olla parempi. Kiinnostava kysymys tietenkin on, kun niin suuri osa "kumminkin" eroaa, niin onko jotenkin helpompaa olla "avoeronnut" kuin "avioeronnut". Siinä on ehkä vähemmän stigmaa. Ja ehkä joittenkin elämänkatsomus on sellainen että vaikka olsii tykkäillytkin monta vuotta ja haluaisi asua kimpassa niin ihmissuhteet ovat aaltoliikettä, erotaan ja tavataan uusia..etenkin jos ei ole lapsia niin ei ehkä tule mieleen että "tarvitsisi" mennä naimisiin...
ReplyDeleteNyt pääsit asian ytimeen...juuri tuo liiton määritelmä, joka ei kuitenkaan ole juridisessa mielessä mitään ja lemmikit ja lapset jäävät sille jonka ne liiton alkaessa oli :( ja on varmasti totta että avoeronnut ei ole ehkä niin "paha" kuin avioeronnut..kiitos hyvästä huomiosta! :)
ReplyDeleteHyvä Minttu! :)
ReplyDeleteAsiaa. :) Itseäni ihmetyttää myös termi "avoliitto". Siis liitto, mutta ei kuitenkaan? Mitä eroa on avo"liitolla"/avosuhteella ja seurustelu/parisuhteella? Minun mielestä ei mitään. Ehkä avosuhde on hyvä tapa vältellä lopullista vastuuta...? Tosin jotkin tietämäni avoparit ovat erimieltä vastuusta. Mut jos mikään ei elämän aikana muutu, niin miksi ei sitten sinetöi sitä juttua. Pelkästään korkeat eroluvut eivät mielestäni ole syy olla ottamatta viimeistä askelta.
ReplyDeleteLieneekö ollut maailman vanhimman avioparin vastaus kun kysyttiin, että mikä on pitkän liiton salaisuus, totesivat vain, että töitä pitää tehdä suhteessa, asia jota nuoret ei enää tee. (tai jotenkin noin. asian ydin kuitenkin) Ja vanhan määritelmän mukaan avopari oli siis yhdessä asuva, mutta ei aviossa oleva pari.
Ja mitä meihin miehiin tulee... sanon miehiseltä näkökulmaltani suoraan sen, että miksi ottaa vastuu ja vaiva pitää huolta toisesta, jos avioliiton "edut" saa ilman kosimistakin (=vastuun ottamista)...???