Minua on purrut juoksukärpänen.
Ja syytän tästä hieman erästä ystävääni, joka suhtautuu todella intohimoisesti juoksemiseen.
Mutta siis, aivopesua tai ei, en pääse eroon siitä hyvänolon tunteesta jonka pitkä lenkki saa aikaan.
Ymmärrän ihmisiä, jotka sanovat urheilun olevan huumetta.
Älkää käsittäkö väärin. En ole vielä juossut melkein yhtään.
Lenkkeily minulle on todella kovaa kävelyä 1,5 h.
Viime kerralla sitten innostuin ottamaan pari juoksuaskelta...ja jesta sehän meni kevyesti!
Olen kuitenkin realisti ja ymmärrän, että en voi noin vain yhdessä yössä tulla huippu- tai edes keskitason juoksijaksi. Tämä siis vaatii aikaa ja suunnitelmaa.
Thank God for Google. Ja allekirjoittaneella on suunnitelma.
Nyt ei muuta kuin kärsivällisyyttä.
Ja siis toivottavasti alku ei ole yhtä hankalaa kuin videon jääkarhulla :)
(ainakaan minä en juokse juoksumatolla...hihii)
Thursday, July 16, 2009
I run for life
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Ihan sikahyvä!! Mitä tähän voi sanoa ihminen, joka menee hot joogaan ja saa sen jälkeen 2 päivän infernaalisen päänsäryn. Mut pääasia kai mitä karhultakin opimme, on että tarvitaan sitkeyttä aloittaa alusta uudelleen kerta toisensa jälkeen :) Yritetään noita tanssillisempia lajeja täs lähivuorokausina jookos :D
ReplyDelete