Olen taas joutunut taantumaan.
Tai, siis, sanotaan oikeammin että historia toistaa itseään.
Sama tilanne kuin yhdeksän vuotta sitten ja yhtäkkiä huomaan, että en ole oppinut mitään.
Tai no en voisi sanoa, että ei mitään.
Tunnistin tunteeni.
Ja hillitsin itseni.
Voitto kai sekin on?
Siinä hetkessä.
Loppua kohti historia toisti taas itseään tarkemmin.
Päädyin tekemään virheitä samojen kaavojen mukaan.
Keskushenkilöt olivat vain hieman päivittyneet.
Kohta voisin kirjoittaa oman saippuaoopperan.
Saisinkohan siinä olla 'leading lady',
vai olisinko vain päätahden paras kaveri,
kuten omassa elämässäni usein näyttää olevan.
Vaihtuisipa vuosi jo.
Tulisi uudet kujeet ja kuviot.
Minusta on kuulemma tulossa viidennen kerran täti.
Mutta tämä ei ole vielä virallista.
Ja myöhemmin keväällä New Yorkin kadut polttelevat kengänpohjiani.
Tätä kaikkea kaunista odotellessa.
Pelkoa toistosta on vasta vuonna 2016, jos on vanhoihin merkkeihin uskomista...
No comments:
Post a Comment