Single and Fabulous?

Tässä kesän kynnyksellä tulin taas kerran miettineeksi tätä sinkkuelämääni.
Totuus on, että kaikki pariutuu näin kesäisin.
Kaikilla on ainakin haku päällä.
Tai jos he eivät myönnä sitä, niin ainakin sitten salaa toivotaan sitä jotain.
Eroja voi olla siinä mitä kumppanissa haetaan.
Mutta siis kaikenlaista sutinaa on.

Ja pakkohan se on myöntää, että se on söpöä.
Käydään leffassa ja ulkona syömässä.
Lintsillä ja puistossa sekä biitsillä nahkaa kärventämässä.

Mutta entä me ikisinkut?
Mitäs meille on luvassa?
Jos ei ole lähdössä meren toiselle puolelle kalaan, niin missä on ne parhaat apajat.
Tarvitaanko niitä edes?

Voiko sinkulla on hauskaa kesällä?
Noh, siis ensinnäkin suurin osa ajasta menee auttamatta töihin.
Vapaa-ajalla tulee harrastettua uintia ja lenkkeilyä.
Sitten on terassit ja biitsit, mutta soolona tai ystävän kanssa.
Siis missä välissä ehtisi pitelemään kädestä ja pussailemaan?

Siis vaikka missä!
Siksi otsikossakin on tuo ahdistava kysymysmerkki.
Tämä on säälittävä apologia sinkkuuden puolesta.

Oikeasti minä olen kateudesta vihreä.
Minäkin haluaisin lähteä road tripille Kaliforniaan bongailemaan surffipoikia.
Tai hengailla poikaporukalla baarissa ja kotibileissä (jos siis myös jaksaisin katsella pissis-entouragea)
Haluaisin Lintsille ja söpöillä puistoissa.

Mutta ei...
Vituttaa...Menen nukkumaan...Huomenna onneksi töitä.