A couple here, a couple there and couples just about everywhere

Ja siis näin tähän alkuun heti:
Minä en seuraavassa dissaa ketään tuttavapariskuntaa.
Tämä kirjoitus on täysin kirjoitettu sinkkunäkökulmasta.
Joten, please, älkää vihatko minua sen takia, että vähän puran ahdistustani.
Rakastan teitä kaikkia ja toivon suhteillenne pitkää ikää ja valiojogurttia :D.

Jokavuotiset joulukortit tipahtivat postiluukusta.
Jokaisen kortin oli allerkirjoittanut pariskunta.
Seuraavana vuonna sitten lisätään lapset
ja joulukortissa nököttää pikkuinen nyytti tonttulakissa kuola valuen.
Tuli todella yksinäinen olo.
Kiukutti.
Minäkin haluaisin kirjoittaa korttiin, että toivoo Minttu ja joku.
Mutta ei.

Kaverit haluavat, että tutustun uusiin poika/tyttöystäviin.
Ihana ajatus.
Pitäähän sitä tulla toimeen.
Mutta sekin jotenkin tietyllä tavalla lisää yksinäisyyden tunnetta.
Varsinkin kun tyyliin esittelyn jälkeen toisena kysymyksenä on, että seurustelenko.
Tekisi mieli tokaista, että v***ako se sulle kuuluu. Mutta olen kiltti ja kerron totuuden.
Siitä seuraa se, että minulle ruvetaan miettimään sopivaa treffiseuraa.
No minun parastani kai siinä mietitään.
Tämän kommentin takia ahdisti sen verran, että palasin illan päätteeksi vanhoihin kuvioihin.

On myös se aika vuodesta, kun kaikki pariskunnat ovat niin rakastuneita.
Joulun punainen on myös rakkauden väri.
Ahdistavaa katseltavaa, kun pariskunta ei pysty maksamaan kassalla,
vaan ensin pitää vaihtaa 'gooey eyes' ja sitten suudella toista pitkään.
Hankkikaa huone hemmetti.
Teki mieli repiä se pankkikortti sillä aikaa kädestä, eikä todistaa herkkää hetkeä sekuntiakaan.

Kai sitä jotenkin toivoisi, että joskus otettaisiin huomioon myös sinkut.
Kirjoitin tuon edellisen lauseen siksi, että pitäisin sen myös omassa mielessäni.
Jos vaikka joskus saisinkin kirjoittaa siihen joulukorttiin sen toisen nimen, esitellä kavereille ja pussailla kassajonossa.