Valtionhotelli

Olen jo kolmisen vuotta asustellut turvallisesti Sörnäisten vankilan vieressä ja ilman mitään eriskummallisia välikohtauksia.

Välillä sumussa vankilan valaistus on niin kirkas, että olohuoneessani on suhteellisen valoisaa ja kerran sähkökatkon aikaan valoheittimet valaisivat vieläkin kirkkaammin.

Mutta muuten siis ei mitään.

Kuitenkin paikka kiehtoo minua.

Millaista siellä on ja  miten aika kuluu?

Ainakin yhden huomion olen ajankulumisesta tehnyt, nimittäin vangit saavat nykyään surffata netissä, ja jopa langattomasti.

Tai sitten on kyse vankilan henkilökunnasta.

Langaton netti on osuvasti nimetty Putkareissuksi.

Mustaa huumoria.

Ystäväni jopa työskenteli vankilassa yhden kesän ajan, ja on kyllä pakko nostaa hattua.

Ei siihen ihan joka tyttö pysty.

Mutta siis mikä sitten sai minut yhtäkkiä kirjoittamaan tästä valtionhotellista.

Pyöräillessäni tänään kaupungista kotiin, jätettiin portilla jäähyväisiä.

Lapset (noin 9-10-vuotiaat) olivat saattamassa iskää vankilaan ja ilmeisesti lasten äiti odotti vähän sivummalla.

Siis voi että.

Sitä voi vain kuvitella, että mitäköhän isi on mennyt tekemään.

Niin ja miten tämä on lapsille selitetty.

"Isi on vähän tehnyt tyhmiä, ja joutuu nyt muuttamaan vähäksi aikaa pois kotoa 'hotelliin', mutta muistakaa olla äidille kilttejä"

Ei kai tällaista tapahdu kuin elokuvissa.

No, näköjään myös oikeassa elämässä, mutta aika hassulta se näytti, kun mies kävelee käsikkäin lastensa kanssa portille, halaa ja sanoo jotain hyvästiksi, jonka jälkeen hän katoaa portista.

Voihan toki olla, että mies on töissä vankilassa, ja lapset tulivat vain saattamaan isin töihin, mutta jotenkin ensimmäinen vaihtoehto tunnelmasta päätellen tuntui oikeammalta.

Mietityttää vain, että mitäköhän tuo mies on tehnyt, jotta päätyi lukemaan Sörkan tiilenpäitä.

Netistä selviää, että nykyään Helsingin vankila on pääkaupunkiseudulta kotoisin olevien pitkäaikaisten vankien sijoituspaikka. Vangit on lähinnä vangittu väkivalta- ja huumerikoksista.

Jotain lainvastaista siis kuitenkin, ei voi muuta kuin arvailla.

Onneksi kuitenkin vierailut ovat sallittuja.

Ja lapset pääsevät katsomaan isiä joka viikonloppu jos isi vaan näin haluaa.

Että tämmöstä tällä kertaa täältä Hermannista, Sörkan vankilan vierestä.