Eilinen ilta ja Rasmuksen keikka veivät takaisin teinivuosiin.
Kuinka monta biisiä liittyykin elämän pieniin, hienoihin ja huonoihinkin hetkiin.
Tappelua vanhempien kanssa siitä, saako tällaista musiikkia kuunnella.
Tappelua saako katsoa Lista-ohjelmaa, jossa pojat soittaa livenä.
Jyrki tuli sentään päivällä, niin sitä saattoi katsoa huoletta ja Funky Jam oli kaunista katsottavaa auringonkukilla koristeltuna.
Ylpeyttä siitä, että pojat oli käynyt Vuosaaren ala-astetta ja minä olin Vuosaaren yläasteella.
Teinikapinaa ja nuorisotalo keikkoja.
Tavastian läskipoken ohi ei päässyt, joten pakko oli kärvistellä ulkona.
Kateellisena kuuntelin ystäväni tarinaa siitä, kun hän oli nuorena livahtanut sekunniksi kuuntelemaan Tavalle poikia, vaikka ikää ei ollut.
Oma ripari ja Liquid.
Hellofatester ja jännittävää tutkia ystävien kanssa miten ne kondomit oikeen toimiikaan.
Tuntui kun nuoruus olisi ikuista.
Pojat söpöjä ja tytöt kauniita.
Tutustuminen uuteen ystävään ja Rakkauslaulu.
F-f-f-f-falling ja Free Record Shop.
Julisteen kerjäämistä, ja läheltä ihailua.
Uusi rumpali.
Muutto vanhempien kanssa uuteen asuntoon ja oman huoneen seinien maalausta,
kun taustalla soi Chill (everytime that I painted my room...).
Yhden ystävyyden loppu ja Bullet, joka auttoi purkamaan vihaa.
Vihdoin ikää mennä Tavastialle, ja monet sellaiset keikat joiden ei toivonut ikinä loppuvan.
Maailmanvalloitus.
Pojat erkani Suomesta ja musiikki muuttui erikoisemmaksi.
Ankkarockit ja kerran sumussa Färsaarilla.
Yli kymmenen vuotta elämää saman bändin kanssa.
Uusin albumi tulossa lähemmäksi vanhaa hyvää energiaa.
Vuosi 2008.
Retki Turkuun ja kotimatkalla uusin sinkku siivittää tytöt melkein lentoon.
Lauri on isä, aivan kuten muutkin pojat.
Istun sunnuntain keikalla melkein hattuhyllyllä kuuntelemassa Marikoa joka esiintyy väsyneesti.
Olen aivan kuin jonkun teinin äiti, joka sieltä hattuhyllyltä vahtii, ettei homma mene roisiksi.
Loppuiko se lapsuus tähän?
Vähän viiniä ja aikuista keskustelua lasten nimistä.
Pojalle Rasmus ja tytölle Iiris Emilia.
Pojat tulee lavalle, hitto nyt ei muuten enää istuta.
Tunnelma on sama kuin vuosia sitten ja joka ikinen vanha biisi tuo muiston menneiltä vuosilta.
Tärkeitä juttuja.
En sittenkään ole liian vanha tähän, olen nuori ja ehkä vähän Immortal.
Varsinkin kun Ufolaulu yhtäkkiä encoressa kajahtaa, tunnen itseni jälleen teiniksi ja hyvin erikoiseksi...tämä on minun ja poikien juttu!
On jotenkin onnekas olo, että yhä edelleen joku asia on tuttua ja turvallista...ja seuraa minua elämän tärkeissä hetkissä. Mitä sitä tekisikään ilman musiikkia, niin ja siis ilman Rasmuksen musiikkia!
No comments:
Post a Comment